“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Korholan Cocacola-mainontaa

Aamun Hesarin välistä tipahti pöydälle Eija-Riitta Korholan mainoslehti. Cocacola-markkinoinnissa ei säästellä rahaa, omakehua eikä kiiltokuvia.
 
Täytyy melkein ihailla sitä, miten joku voi tapetoida lehden omilla kuvillaan ja samalla kertoa, ettei ota itseään turhan vakavasti.
 
Jos nyt kumminkin korjaan pari faktaa. Korhola kertoo, että “vastasin ryhmässäni ilmastopaketin päästökauppakannasta”. Se on pötyä. Päästökaupasta hänen ryhmässään vastasi irlantilainen Avril Doyle, joka oli koko parlamentin raportööri eli käsittelyn vetäjä tässä asiassa. Korhola oli Doylen kanssa tukkanuottasilla koko käsittelyn ajan. Doyle ajoi ilmastonsuojelulinjaa, Korhola kuului ryhmänsä oikeistosiipeen, joka ajoi teollisuuslobbarien vaatimuksia. Korholan ja kumppanien ehdotuksetkin oli kirjoitettu terästeollisuuden lobbausjärjestön Euroferin toimistossa. 
 
“Nerokas” päästökauppamalli, jota herra Korhola kehuu, tarkoitti sitä, että teollisuus (paitsi sähköntuotanto) saisi ilmaiset päästöoikeudet ikuisesti, sittenkin vaikka syntyisi seuraava kansainvälinen ilmastosopimus, jossa olisi mukana USA ja Kiina. Teollisuuden päästökiintiö ei myöskään pienenisi, ei vaikka ilmastonmuutoksen suitsimisella on tutkijoiden mukaan todella kiire. Korhola oli ryhmänsä neuvottelija päästökaupasta lausunnon antaneessa teollisuusvaliokunnassa, mutta hänen mallinsa hävisi jopa siellä, puhumattakaan ympäristövaliokunnasta. Ministerineuvoston eli EU-maiden hallitusten vaatimuksesta teollisuus sai lopulta ilmaiset päästöoikeudet (mikä asia otetaan uuteen käsittelyyn jos kansainvälinen sopimus syntyy), mutta päästökiintiö alenee vuosittain.

Korhola kehuu suuren ryhmän jäsenyyden antavan hänelle vaikutusvaltaa. Hänen ryhmänsä ei kuitenkaan ole erityisemmin luottanut häneen, koska hän ei ole saanu raportöörin asemaa isoissa asioissa koko 5-vuotikaudella. Meridirektiivissä, jonka hän laskee ansiolistalleen, hän oli ryhmänsä neuvottelija eli varjoraportööri. Arhusin sopimuksen soveltamista koskevan asetuksen raportööri Korhola oli, mutta jäi vähemmistöön monessa sisältökysymyksessä. Neuvotteluissa parlamentin ja ministerineuvoston kanssa hän sai melkoista kritiikkiä parlamentin valtuuskunnalta, koska ei halunnut edustaa parlamentin kantaa, vaikka oli parlamentin neuvottelija. 

Rehellisin kohta hänen mainoslehdessään ovat kehut kahdelta britiltä, jotka molemmat edustavat energia- ja ilmastokeskustelun mustinta patataantumusta. Toinen heistä, British Energyn Jon Coniam, on yksi ydinvoiman päälobbareista Brysselissä. British Energyhän on ydinvoimayhtiö. Professori Gwyn Prins kävi syksyllä Suomessakin kertomassa, että EU:n ilmastopolitiikka on totaalisesti pielessä. Hän myös väitti, että USA kumpikaan puolue ei kannata Euroopan mallin mukaisia päästörajoja. Hänen näin väittäessään USAssa oli menossa presidentinvaalitaistelu, jossa molemmat ehdokkaat kannattivat päästökauppaa. Nyt sitä koskeva laki on parhaillaan kongressin käsittelyssä.

Korhola ilmoittaa saaneensa vaalikampanjaan 10 000 euroa yksityisiltä ihmisiltä, 40 000 euroa yrityksiltä ja 10 000 euroa hän käyttää omia rahojaan eli yhteensä 60 000 euroa. Vihreälle liitolle pelkkä bussipysäkkimainoskampanja viikoksi maksaa 80 000 euroa, Korhola on näköjään varannut ulkomainoksia kahdeksi viikoksi ja Hesarin liite päälle.