“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Klooneja yössä

EU-parlamentissa isoja keskustelunaiheita ovat juuri nyt muun muassa Egyptin tilanne ja kohta alkava EU-huippukokous. Mutta arkinen pakerrus lakipykälien kanssa jatkuu aivan nornmaaliin tapaan.

Eilen olin melkein puoleen yöhön EU:n ministerineuvoston rakennuksessa neuvotteluissa, jotka koskivat niin sanottua uuselintarvikeasetusta. Sen kinkkisin kiistakysymys koskee eläinten kloonaamista ruoaksi. Kloonaaminenhan tarkoittaa, että erityisen nopeakasvuisista tai hyvin tuottavista yksilöistä monistetaan geeniperimältään täsmälleen samanlaisia jälkeläisiä.

No, onko siinä jotain pahaa, jos erityisen nopeasti kasvavat tai tuottoisat siat, lihasonnit tai lypsylehmät monistetaan kloonaamalla?

Ikävä kyllä, kloonaus tuottaa eläimille tuskaa. Kloonaamalla aikaansaadut raskaudet päättyvät useammin keskenmenoon. Kloonit kuolevat nuorempina ja kärsivät sairauksista enemmän kuin normaalisti siinneet.

Mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa eurooppalaisista, yli 70 %, ei halua eläinkloonien käyttöä lihan, maidon tai munien tuotantoon. Olen oikein iloinen siitä, että ihmisten enemmistö haluaa rajoja sille, miten paljon eläimille saa tuottaa kärsimystä.

Euroopan parlamentti on suurella enemmistöllä samaa mieltä ja vaatii kloonauskieltoa uuselintarvikeasetukseen, josta tiistaiyönä neuvottelimme.

EU-komissio on tässä asiassa yrittänyt hokkuspokkustemppua eli sitä että kiellettäisiin varsinaisten kloonien käyttö ruoaksi, mutta kielto ei kuitenkaan koskisi kloonien jälkeläisiä.

No miksi pitäisi? Pointti on siinä, että firmat, jotka haluavat ruveta tekemään bisnestä eläimiä kloonaamalla, eivät missään vaiheessa ole ajatelleet leikellä lihoiksi, munittaa tai lypsää itse klooneja. Ne ovat siihen aivan liian kalliita ja aivan liian sairastumisherkkiä.

Bisnesidea on käyttää klooneja siitoseläiminä. Rahaa tehtäisiin myymällä kloonien spermaa, munasoluja ja alkioita. Esimerkiksi USA:ssa tätä tehdään jo täyttä häkää.

Jos EU siis kieltää vain itse kloonien käytön ruoaksi, kiellämme sellaista mitä kukaan ei aiokaan tehdä. Samalla avaisimme markkinat bisnekselle, joka on eläinsuojelullisesti epäeettinen.

Tästä asiasta siis kiistelimme viime tiistaina lähelle puoltayötä eivätkä parlamentti, komissio ja ministerineuvosto päässeet lähellekään yhteisymmärrystä.

No, kloonaus on vain yksi esimerkki kinkkisistä kysymyksistä, joita ruoan teolliseen suurtuotantoon liittyy. Toinen tuore esimerkki ovat keinotekoiset makeutusaineet, kuten aspartaami, joita käytetään muun muassa “kevytlimsoissa”.

Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan kalorittomat makeutusaineet lisäävät keskenmenon riskiä. Jos kevytlimsaa juo tölkin päivässä, keskenmenon riski kasvaa 38 %. Jos juo päivittäin neljä tölkkiä tai enemmän, keskenmenon riski kasvaa peräti 78 % eli melkein kaksinkertaiseksi. Jos aine lisää keskenmenon riskiä niin en usko sen olevan terveellinen kenellekään.

Esimerkki jokin aika sitten tehdystä hyvästä päätöksestä koskee ainetta nimeltä bisfenoli A. Sitä käytetään kovissa muoviastioissa, mukaan lukien tuttipullot, sekä juoma- ja säilykepurkkien sisäpinnoissa.

Aineen tiedetään häiritsevän hormonitoimintaa. Eläinkokeissa aine on muun muassa aiheuttanut rintasyöpää ja alentanut hedelmällisyyttä.

Viime syksynä EU-komissio kielsi bisfenoli A:n käytön tuttipulloissa. Kanada ja ainakin Ranska ja Tanska ovat tehneet vastaavan päätöksen jo aikaisemmin.

Elintarviketeollisuus on rahassa mitaten Euroopan toiseksi suurin teollisuudenala, liikevaihto melkein 1000 miljardia euroa vuodessa. Suomessakin elintarvikealalla pyörii yli 20 miljardia vuodessa. Valitettavasti tässä jättibisneksessä esiintyy siellä ja täällä myös pyrkimystä rahastaa terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella.