“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Kalan ja merenelävien merkintälainsäädännön täydentäminen

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 25.07.2007

Aihe: Kalan ja merenelävien merkintälainsäädännön täydentäminen

Ruotsin lehdistössä on kiinnitetty huomiota (esimerkiksi Aftonbladet 29.4.2006) norjalaisina myytyjen kalatuotteiden merkittävän pitkiin kuljetusmatkoihin ennen lopullista myyntiä Pohjoismaissa. Norjassa kalastettu ja perattu lohi kuljetaan pakastettuna laivalla fileoitavaksi Aasiaan halvan työvoiman maihin. Fileoimisen jälkeen kala pakataan, pakastetaan uudelleen ja kuljetetaan takaisin myyntimaihin, usein Keski-Euroopan kautta, jossa tuote pakataan jälleen eri merkkipakkauksiin ja josta kuljetus jatkuu kuorma-autolla. Ennen päätymistään kuluttajalle tuote on siis matkustanut lähes 30 600 km, toisin sanoen melkein maapallon ympäri, ja on pakastettu ja pakattu kaksi kertaa.

Ympäristön kannalta tällainen hintakilpailu on täysin kestämätöntä. Pitkät kuljetukset tuottavat hiilidioksidipäästöjä noin 0,5 kg lohikiloa kohti. Aasialaisten työntekijöiden työolotkin ovat kyseenalaiset.

Tämänhetkisten kala- ja äyriäistuotteiden pakkauksissa ei ole merkintää siitä, miten ja missä tuote on prosessoitu. Tämä vähentää kuluttajan mahdollisuutta vertailla tuotteita eikä anna realistista kuvaa kuljetusmatkoista. Puutteellisen tiedon varassa kuluttaja ei pysty valitsemaan ympäristöystävällistä vaihtoehtoa.

Aikooko komissio täydentää kalan ja merenelävien merkintälainsäädäntöä vaatimalla, että tieto kaikista maista, joissa tuotteen prosessointi on tapahtunut, merkitään selkeästi pakkaukseen?

Harkitseeko komissio tuotannossa aiheutetun ympäristöhaitan merkitsemistä tuotteisiin kaikissa EU-maissa tuotteesta tehdyn elinkaariarvioinnin perusteella, niin kuin Isossa-Britanniassa suunnitellaan?

P-3901/07FI
Markos Kyprianoun komission puolesta antama vastaus
(17.9.2007)

Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY asetetaan oikeudelliset puitteet sellaisten elintarvikkeiden merkintäsäännöille, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi kuluttajille tai ravintoloihin, ruokaloihin ja muihin joukkoruokailupaikkoihin. Direktiivissä edellytetään tarkemmat tiedot elintarvikkeen alkuperästä tai lähtöpaikasta ainoastaan, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan.

Alkuperämerkintöjä ja erityisesti kriteerejä, jotka koskevat yhden ainoan maan vapaaehtoista merkitsemistä alkuperämaaksi, tutkitaan tarkemmin mahdollisessa tulevassa ehdotuksessa yleisen merkinnöistä annetun direktiivin 2000/13/EY tarkistamiseksi.

Kalastus- ja vesiviljelytuotteet kuuluvat kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamisalaan. Kuluttajille tältä osin annettavia tietoja koskevat säännöt vahvistetaan komission asetuksella (EY) N:o 2065/2001 , jossa edellytetään muun muassa tuotantomenetelmän ja pyyntialueen merkitsemistä tai ilmaisemista.

Vapaaehtoista eurooppalaista ympäristömerkkijärjestelmää ei sovelleta elintarvikkeisiin eikä elintarvikevalmisteisiin. Asiaa saatetaan kuitenkin tarkastella uudelleen, kun tätä järjestelmää mahdollisesti tarkistetaan. Tarkistamisesta keskustellaan parhaillaan komissiossa. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian varhaista ilmoittaa, kuinka laajalti mahdollista tarkistettua järjestelmää on tarkoitus soveltaa.