“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Joukko suurfirmoja julkaisi ilmasto-ohjelman USA:ssa

Tulin Brysseliin illaksi. Viime viikon matkoilla ja tämänpäiväisellä matkalla Tampereelta Brysseliin, sekä illalla työhuoneessani sain vihdoin viimein valmiiksi viime syksyn nettipäiväkirjaani jääneen aukon suunnilleen marraskuun puolivälistä joulukuun alkupäiviin. Syksy oli niin tiukkaa tapaamis- ja neuvotteluputkea ilmastopaketin vääntöjen takia, että tapahtumien kirjaamiseen ei kerta kaikkiaan jäänyt aikaa. Enpä tiedä, kiinnostaako ketään lukea yli kuukauden takaisista tapahtumista, mutta löytävätpä arkeologit ainakin.

Lumi ja pakkanen ovat kadonneet Brysselistä. Tänään kotona mietin, pukeutuisinko talvitakkiin vai normaaliin Brysselin varusteeseeni, sateenpitävään anorakkiin. Onneksi valitsin jälkimmäisen.

Poimintoja uutisvirrasta.

Obama on luvannut kaksinkertaistaa uusiutuvan energian 3 vuodessa. Joissakin kommenteissa tätä vähätellään sanomalla, että se tarkoittaa vain tähänastisen noin 30 %:n vuotuisen kasvuvauhdin ylläpitämistä (vuonna 2007 kasvu oli 40 %, ja esimerkiksi USA:ssa tuulivoima kasvoi vuosien 2005 ja 2008 välillä enemmän kuin kaksinkertaiseksi, 9,1 gigawatista 24 gigawattiin). Tähänastisen kasvuvauhdin ylläpitäminen keskellä syvää lamaa ei nyt kuitenkaan ole ihan huono juttu, jos se onnistuu, sanoisin minä. Obama on myös vedonnut kongressiin, jotta se hyväksyisi lait, jotka tarvitaan ”älykkään sähköverkon” rakentamiseen.

Myös riskisijoittajat tuntuvat lamasta huolimatta uskovan uusiutuvaan energiaan. Samat sijoittajat, jotka aikoinaan panivat rahaa Googleen ja moniin muihin innovatiivisiin IT-firmoihin, ovat lisänneet sijoituksiaan uusiutuvan energian yrityksiin. 400 yhdysvaltalaisen riskipääomasijoittajan haastattelututkimus kertoo, että nämä olettavat investointien putoavan suunnilleen kaikilla muilla aloilla paitsi uudessa energiatekniikassa ja ehkä myös biotekniikassa.

Ympäristöväki ja uusiutuvan energian asianajajat ovat olleet ilahtuneita siitä, että Obaman valinta energiaministeriksi on Steven Chu, Nobel-palkittu fyysikko. Tämä on tehnyt uraa uurtavaa tutkimustyötä energiatehokkuuden, aurinkoenergian ja ”toisen sukupolven” biopolttoaineiden (jotka tehdään jätteistä ja syötäväksi kelpaamattomista kasvinosista) alalla. Chu kannattaa myös ”superverkkoa”, liittovaltion yhdistävää suurjännitetasavirtaverkkoa, jolla voidaan siirtää sähköä pitkien matkojen päähän vähin häviöin (ja minä kannatan vastaavanlaista Eurooppaan). Chun valinta on saanut yhden sun toisenkin veikkaamaan, että ilmastonsuojelun johtajan asema maailmassa siirtyy EU:lta Yhdysvalloille. No, se nähdään. Chu uskalsi viime vuonna Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa jopa sanoa haluavansa bensan hinnan korotusta. Kivihiiltä hän on nimittänyt ”pahimmaksi painajaisekseen”.

USA:n senaatin kuulemisessa viime viikolla Chu oli sanonut, että ”nykymenolla otamme sen riskin, että ilmastomme muuttuu tuhoisalla ja dramaattisella tavalla lastemme ja lapsenlastemme elinaikana … ja samanaikaisesti vaarannamme öljyriippuvuutemme vuoksi taloutemme ja kansallisen turvallisuutemme”. Hän haluaa USA:n asettuvan johtoon päästöjen vähentämisessä. ”Energian tehokkaampi käyttö on isoin tekijä joka voi vähentää riippuvuuttamme tuontiöljystä.” Päästökaupasta hän totesi olevansa sitä tyytyväisempi mitä yksinkertaisempi järjestelmästä tulee.

Jopa öljy-yhtiö Exxonin toimitusjohtaja Rex Tillerson on vaatinut hiilidioksidiveroa Washingtonissa pitämässään puheessa. Jotkut kyllä epäilevät tätä vain juoneksi, koska pidetään hyvin epätodennäköisenä, että tällainen vero menisi läpi kongressissa. Poliittisesti realistisempana päästöjen rajoittamistapana pidetään päästökauppaa. Tillersonin argumentointi on huvittavan samantapaista kuin Esko Seppäsen, Tillersonin mukaan päästökauppa on ”kallista ja byrokraattista ja loisi päästöoikeusvälittäjien Wall Streetin”. Minun mielipiteeni on, että päästövero olisi yksinkertaisin tapa kannustaa firmoja päästövähennyksiin. Mutta jos sillä ei ole mitään läpimenomahdollisuuksia (kuten ei ainakaan EU:ssa ole), minusta on parempi rajoittaa päästöjä päästökaupalla kuin antaa päästöjen kasvaa hallitsemattomasti.

Voipa hyvin olla, että Exxon haluaa vain löytää helpoimman tavan näyttää vihreältä, kun monet sikäläiset isot firmat vaativat selkeitä päästövähennystavoitteita. Viime viikon torstaina USCAP (U.S. Climate Asction Partnership), johon kuuluu ympäristönsuojelijoita ja suuryrityksiä, muun muassa General Electric, ConocoPhilips, DuPont ja Duke Energy, julkisti ilmastovetoomuksen, jossa vaaditaan kongressia säätämään päästövähennyslait. Kimppa vaatii 80 %:n päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä ja 42 % vuoteen 2030. Vertailutaso ei tosin ole vuosi 1990, kuten EU:n luvuissa, vaan 2005. USA:n päästöt vuonna 2005 olivat yli 20 % korkeammat kuin vuonna 1990. Ryhtymällä tällä tavoin aloitteellisiksi firmat ilmeisesti haluavat myös päästä vaikuttamaan tulevien päästövähennyslakien sisältöön.

Lama on tietenkin vaikuttanut myös EU:n hiilidioksidipäästöoikeusmarkkinoihin. Päästötonnin hinta on laskenut, koska firmojen tuotanto ja samalla päästöt ovat laskeneet. Kaudelle 2008-2012 firmat eivät enää saaneet hallituksilta päästöoikeuksia yhtä avokätisesti kuin ”harjoittelukaudelle” 2005-2007, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että teollisuus voi kuitata kauden 2008-2012 päästövähennysvelvoitteensa kokonaan kehitysmailta ostettavilla päästöhyvityksillä. Monet firmat myyvät päästöoikeuksia, joita ne eivät tarvitse tuotannon supistuttua, eli taas tehdään ansiottomia windfall-voittoja. Tämäkin osoittaa, että parasta olisi kun firmat joutuisivat ostamaan päästöoikeutensa, eli päästökiintiöitä ei jaettaisi ilmaiseksi.

No, ilmastonmuutos kuitenkin etenee. Vaikka Pohjoisen jäämeren jään pinta-ala ei viime kesänä sulanutkaan aivan yhtä pieneksi kuin edelliskesänä, niin jää oli kuitenkin ohuempi joten jää kutistui viime kesänä tilavuudeltaan ennätysmäisen pieneksi. Näin kertoo WMO, maailman meteorologinen järjestö.

Netissä surffailukin, jota moni varmaan kuvittelee ympäristön kannalta täysin harmittomaksi, kuluttaa energiaa. Yhdysvaltalainen fyysikko Alex Wissner-Gross on tutkinut asiaa ja väittää, että jokainen googlaus tuottaa hiilidioksidipäästöjä 5-10 grammaa. Kaksi Google-hakua tuottaa saman verran päästöjä kuin se, että keittää teekupillisen vettä. Tulos ei tietenkään liity mitenkään erityisesti juuri Googleen, vaan ylipäänsä tietohakuihin. Sähkönkulutuksen suuruus johtuu siitä, että etsintäkone lähettää tiedustelun suurelle joukolle servereitä ympäri maailman. Google väittää Wissner-Grossin lukuja liioitelluiksi.