“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Jorma kangaskassissa

Saattojoukko, vähän toistakymmentä henkeä, lähti Pulmankijärven eteläpään läheltä maastoon puolen päivän maissa. Tenojoen varressa, Nuorgamissa ja täällä on laajalti tunturimittarin tai hallamittarin syömiä lehdettömiä tunturikoivikoita, jotka näyttävät aika ankeilta.

Sade, jota oli jatkunut melkein koko eilispäivän ja aamun, taukosi juuri sopivasti ennen kuin läksimme rinkat selässä kävelemään. Jorman uurna oli mustassa kangaskassissa, jossa luki “New Orleans”. Se kassi on Marjatan, Jorman elämänkumppanin matkamuisto. 1990-luvulla, vuosia ennen hirmumyrsky Katrinaa joukko silloisia savukoskelaisia jazzdiggareita ja Kaamosjazzin vakituisia kävijöitä matkusti New Orleansin legendaariseen jazzkaupunkiin. Nyt New Orleans ei ole entisensä. Ja porukan musikanttia, saksofonisti Jormaa, ei enää ole.

Kassia kantoivat kaikki vuorollaan. Joka kerran kun läksimme tauolta jatkamaan kävelyä, joku kysyi: “Onko Jorma mukana.” Ja joku vastasi esimerkiksi: “Jorma on Pasilla.”

Tuhkauurna painoi yllättävän paljon. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut kantaa sitä kauaa, rinkassa ja tämän erityistilanteen takia mukaan otetuissa ylimääräisissä eväissä oli painoa ihan tarpeeksi. Suurimman osan matkaa uurnaa kantoivat nuoremmat miehet, Marjatan kahden siskon miehet sekä siskonpoika ja serkunpoika.

Matkalla Marjatan siskon mies Pekka, joka tarkkailee ja rengastaa lintuja, kertoi Lapin riekkokannan romahtaneen äkillisesti.

Mukana oli myös Jorman ex-vaimo Tuuli, jonka olin tavannut aiemmin vain Jorman hautajaisissa. Marjatta, Tuuli ja Jukka tiesivät paikan, johon olimme menossa. Pystytimme leirin jonkin matkan päähän jokirannasta, paikkaan jossa Jorma on leiriytynyt ties kuinka monesti. Marjatta kypsensi nuotiossa poronpaistin, minulla oli mukana kotona valmiiksi marinoimaani poroa. Mukana oli myös viiniä. Kaikki nämä ovat eväitä, joita ei tavallisesti maastoon rinkka selässä raahata.

Tuntui haikealta. Tuuli näytti vanhoista dioista teettämiään kuvia Jormasta juuri sillä paikalla, minne tuhka huomenna lasketaan. Noissa kuvissa Jorma oli paljon nuorempi kuin millaisena olen häntä koskaan nähnyt, minähän tutustuin Jormaan ja Marjattaan vasta vuonna 1995, jolloin Jorma oli jo yli viidenkymmenen. Näissä kuvissa hän oli kolmikymppinen ja alle.

Marjatan, Tuulin ja Jukan lisäksi moni muukin porukasta on vaeltanut Jorman kanssa, ja leiriytynyt tällä samalla paikalla hänen kanssaan. Minulle tämä paikka oli uusi. Jukka kyllä väitti, että olemme kerran käyneet tässä, mutta silloin kuulemma keitimme vain päiväkahvit, emme leiriytyneet, eli ei ihme, kun en muista.