“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Isoäitiyden odotuksessa

Lontoossa on selvä kevät.

Poliitikkojen ja yritysjohtajien ilmastotapaaminen oli hyvin mielenkiintoinen, mutta keskustelu käytiin niin sanotuilla ”Chatham House”-säännöillä, eli keskusteluja ei ole lupa siteerata julkisesti. Sen varmaan kuitenkin voin sanoa, että USA:laiset osanottajat – siis yritysten puolelta – pitivät selvänä, että USA säätää kasvihuonekaasujen päästörajoitukset varsin pian, poliittinen tahto siihen on selkeästi kypsymässä. Ja ehkä sekin on syytä sanoa, että mitään salaista diiliä mistään ei tehty.

Keskustelun pohjana oli raportti siitä, miten ”hiilen tuottavuutta” pitäisi parantaa, jotta ilmastotavoitteissa onnistuttaisiin. Sitä taloudellista tulosta, joka saadaan aikaan kulutettua fossiilipolttoainetta kohden, pitäisi parantaa yhtä paljon kuin työn tuottavuus on noussut USA:ssa 1800-luvun jälkipuoliskolta nykypäivään. Mutta homma pitäisi hoitaa kolmasosassa siitä ajasta, joka työn tuottavuuden nostamiseen meni.

Pidän käsitteistä “hiilen tuotavuus” ja “energian tuottavuus”. Kyse on ihan samasta asiasta kuin työn tuottavuuden parantamisessa, eli tietyllä resurssilla saadaan entistä enemmän aikaan.

Kokous pidettiin öljy-yhtiö BP:n tiloissa. BP:han on aktiivisesti luonut itsestään kuvaa uusiin energianlähteisiin suuntautuvana yhtiönä. Mutta kokoushuoneen seiniä koristavat valokuvat esittivät vain näkymiä öljynporauksesta ja -jalostuksesta, ei aurinko- eikä tuulivoimaloista, eksoottisemmista asioista kuin vaikkapa aaltovoimaloista puhumattakaan.

Aamupäivällä sain vävyltä tekstiviestin, että vanhempi tyttäreni on synnytysosastolla, pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Oli hiukan vaikea keskittyä ilmastokeskusteluihin. Alkoi jo hermostuttaakin, kun ennen lennon lähtöä ei tullut mitään lisätietoja.

Lentomatkalla olin ihan revetä nahoistani, ja varsinkin lennon laskeuduttua, kun sittenkään kännykkään ei ollut tullut mitään viestiä. Oli liian myöhäistä enää yrittää soittaa.