“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Greenpeace paljasti Olkiluodon turva-aukon

Olen kaksi päivää huhkinut uudessa talossa, raivannut villiintymään päässyttä pihaa, talohan on ollut asumattomana viitisen vuotta, ja pessyt ikkunoita. Ikkunoissa oli monta kerrosta ikkunaliimapaperia, jonka pois liottaminen oli työlästä. Tiivisteenä oli aikamoiset määrät Luonnonystävän wc-paperia.

Kiersimme talon Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarin kanssa. Häneltä tuli hyviä neuvoja liukuhihnalta, merkitsin muistiin niitä sen kun kerkisin. Löysimme yhden merkittävämmän vauriokohdan, joka ei kuitenkaan liene vahingoittanut taloa laajemmin.

Greenpeace on tempaissut kiinnittääkseen huomiota Olkiluodon ongelmiin. Aikamoinen juttu, että Greenpeacen aktivistit pääsevät ”tarkoin vartioidulle” voimalatyömaalle kenenkään estämättä. Greenpeace teki siis suuren palveluksen sekä TVO:lle että Suomelle paljastamalla työmaalla aivan olennaisen turva-aukon.

Jos englanniksi olisi luettavissa kaikki se, mitä Suomen lehdissä on kerrottu Olkiluodon viiveistä ja laatuongelmista, tällä projektilla olisi jo huono maine maailmalla. Kun olen Brysselissä keskustellut ihmisten kanssa Olkiluodon ”poikkeamista”, moni keskustelukumppani on ihmetellyt, miten on mahdollista että Areva-Siemens sössii noin pahasti, Olkiluotohan on koko Euroopan ydinvoimateollisuuden lippulaivaprojekti.

On monia syitä, miksi minua ihmetyttää Suomessa vallitseva kritiikitön suhtautuminen ydinvoimaan. Kaikki muut maat, joissa rakennetaan uusia ydinvoimaloita tai edes keskustellaan asiasta, ovat ydinasevaltoja: Kiina, Intia, Venäjä, USA, Ranska, Britannia. Niissä halu pitää yllä ydinenergia-alaa liittyy haluun varmistaa, että ydinfysiikkaan saadaan uusia opiskelijoita, koska alan eksperttejä tarvitaan myös ydinaseistuksen ylläpitämiseen. Mutta näissä maissa, ainakin niissä jotka ovat demokratioita, ydinenergian tulevaisuudesta puhuttaessa on esillä myös ydinaseiden leviämisriski. Samalla teknologialla, jolla uraania rikastetaan ydinvoimaloita varten, voidaan tuottaa voimakkaammin rikastettua uraania ydinaseita varten. Iranin tilanne havainnollistaa selkeästi tätä ydinenergian perusongelmaa. Viime viikollahan kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA ilmoitti, että sen on vaikea seurata Iranin ydinhanketta. IAEA:han on YK:n alainen ydinteknologian kansainvälinen vahtikoira, jonka pitäisi valvoa, ettei ydinaseita kehitetä niissä maissa, joilla ei ydinsulkusopimuksen mukaan ole tätä oikeutta.

Mutta Suomessa ydinvoiman ja ydinaseiden leviämisriskin yhteydestä eivät uskalla puhua muut kuin vihreät.

Uusimmassa New Scientist-lehdessä on taulukko erilaisten kaivannaisten riittävyydestä. Sen mukaan maailman uraanivarat riittävät nykykäytöllä 59 vuotta. Tämä on linjassa muista lähteistä näkemieni lukujen kanssa, ne antavat aikahaarukaksi 50-70 vuotta. Pelkästään tämän perusteella on päivänselvää, että ydinvoima ei voi olla ratkaisu maailman energiaongelmiin. Muutaman kymmenen vuoden pituisesta ydinenergian ajasta jää tuleville sukupolville perinnöksi säteilevää jätettä, joka pysyy vaarallisena kymmenientuhansien sukupolvien ajan, monta kertaa kauemmin kuin on kulunut siitä ajasta, jolloin Homo Sapiens saapui Afrikasta Eurooppaan.

Sunnuntai 27.5.07

Lähdin puoluekokouksesta alkuiltapäivästä. Pääsin ensi kertaa kaupanteon jälkeen katsomaan uutta taloamme, eli remonttityömaatamme. Järjestimme pienen improvisoidun piknikin talon pihalla ilta-auringon lämmössä. Omenapuut kukkivat.