“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

EU-parlamentin valiokunta haluaa ruoalle alkuperämerkinnät ja transrasvoille kiellon

Tänään oli tuntikausien pituinen ja jännittävä äänestysrumba ENVI-valiokunnassa, joka vastaa paitsi ympäristöä, myös kansanterveyttä ja ruokaa koskevasta lainsäädännöstä. Aiheet olivat laidasta laitaan, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta elintarvikepakkausmerkintöihin ja elinsiirtojen sääntöihin.

Odotetuin ja pisin, suunnilleen kolmituntinen äänestys koski elintarvikkeiden ravintosisältömerkintöjä. Tätä asiaa on väännetty tosi pitkään. Asian esittelijä, saksalainen kristillisdemokraatti Renate Sommer, on ärhäkästi pelannut suurten elintarvikejättien pussiin. Parlamentti olisi voinut käsitellä tämän asian jo viime kaudella, mutta Sommer sai sen taktikoitua yli vaalien. Vielä tänäänkin hän ehdotti äänestyksen lykkäämistä.

Tulos sisältää tärkeitä parannuksia siihen, mitä teollisuuden pitää kertoa kuluttajille elintarvikkeista. Monta erinomaista ehdotusta myös hylättiin. Kuulemma rouva Sommer olisi halunnut äänestää loppuäänestyksessä kokonaisuutta vastaan, mutta hänen oman ryhmänsä vetäjä sai hänet puhuttua ympäri.

Monia kuluttajia varmaan ilahduttavat eniten ruoan alkuperämaamerkinnät. Kuluttajien terveyden kannalta iso asia on pakkausten etusivulle tuleva nykyistä selkeämpi tieto muun muassa rasvasta, kaloreista ja sokerista.

Itseäni ilahdutti aivan erityisesti se, että valiokunta tukee transrasvojen pakollista merkintää. Itse asiassa valiokunnan niukka enemmistö halusi jopa kieltää transrasvat, mutta en usko, että se päätyy lopulliseen lakitekstiin. Sehän syntyy vasta kun myös ministerineuvosto on käsitellyt asian. Tutkimuksia, jotka osoittavat teolliset transrasvat terveydelle haitallisiksi, on paljon. Kielto olisi täysin perusteltu, mutta merkintäkin on edistysaskel.

Tärkein vihreiden ajama uudistus, jota ei hyväksytty, oli niin sanottu “liikennevalo”. Se olisi tarkoittanut, että tuotteen sisältämän rasvan, sokerin, suolan ja kalorien määrä olisi kerrottu vihreällä, keltaisella tai punaisella väripohjalla sen mukaan, onko määrä terveellinen vai ei. Kuluttajajärjestöt ajoivat liikennevaloja, elintarvikejätit vastustivat, ja erityisen raivokkaasti karkkiteollisuus. Liikennevalohan olisi tarkoittanut käytännössä kaikkiin karkkeihin punaista sokerin kohdalle.

Valiokunta haluaa kuitenkin sallia sen, että liikennevalomerkintöjä käytetään kansallisesti. Britanniassa muutama iso kauppaketju on ottanut sen käyttöön ja kokemukset ovat hyviä.

Alkuperämerkinnät valiokunta haluaa pakollisiksi liha-, siipikarja- ja maitotuotteisiin, tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin sekä ylipäänsä yhden ainesosan tuotteisiin. Teollisiin valmisteisiin tulee pakollinen lihan, siipikarjan ja kalan alkuperämaamerkintä. Lihasta pitää kertoa eläimen syntymäpaikka sekä myös kasvu- ja teurastuspaikat. Jos esimerkiksi pitkiä eläinkuljetuksia vastustava kuluttaja näkee, että eläin on kasvatettu Britanniassa mutta teurastettu Italiassa, hän voi äänestää rahoillaan tällaista tuotetta vastaan.

Alkuperämerkinnöistä tuli muuten joitakin aikoja sitten hassu kirje eräältä suomalaiselta bisnesorganisaatiolta. Siinä vastustettiin alkuperämerkintöjä, koska “ne eivät paranna tuotteiden kilpailukykyä”. Toisin sanoen tämä suomalainen taho ei halua mitenkään erityisesti edistää suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä, vaan yhtä hyvin minkä tahansa tuotteiden.

Muita hyviä asioita, jotka menivät valiokunnassa läpi, olivat se, että munaa sisältävissä tuotteissa pitää kertoa, ovatko munat vapaiden vai häkkikanojen munimia. Jos tuote sisältää nanoainesosia, se pitää kertoa. Pikaruokaketjujen pitää antaa annoksistaan vastaavat tiedot. Ja pienyritykset saavat helpotuksia. Vihreiden vaatimus geenimuunnellulla rehulla kasvatettujen eläintuotteiden merkinnästä ei mennyt läpi.

Monet äänestykset olivat tosi tiukkoja. Joissakin asioissa ratkaisi liberaaliryhmän hajoaminen, joissakin se, että saksalaiset demarit äänestivät maansa elintarvikejättien nuottien mukaan. Toivon, että valiokunnan hyväksymät parannukset menevät läpi myös täysistunnossa. Toisaalta olen ihan varma, että elintarvikejätit lobbaavat apinan raivolla niitä vastaan.

Yhdessä tosi pahassa asiassa Sommer sai niukan enemmistön puolelleen. Se koskee niin sanottuja ravitsemusprofiileja. Jo viime kaudella hyväksyttiin asetus siitä, millaisin ehdoin tuotetta saa markkinoida terveellisenä. Ravitsemusprofiilivaatimus tarkoittaa, että tuotetta ei saa markkinoida terveysargumentilla, jos siinä on ylen määrin tyydyttynyttä rasvaa, sokeria tai suolaa. Viime kaudella Sommer taisteli tulisesti ravitsemusprofiilivaatimusta vastaan. Nyt hän sai niukan enemmistön tukemaan sen poistamista jo voimaan tulleesta laista. Olen kuitenkin ihan varma, että tämä järjettömyys ei mene läpi ministerineuvostossa.

Viime kaudelta mieleeni on lähtemättömästi jäänyt yksi rouva Sommerin emännöimä lounasseminaari. Siinä ensin yksi saksalainen professori todisteli, että kasvavalla sokerin syönnillä ei ole mitään yhteyttä yleistyvään lasten ylipainoon ja sitten toinen professori todisteli, että mainonta ei vaikuta tuon taivaallista siihen, mitä ihmiset syövät. Tällä siis perusteltiin sitä, että esimerkiksi aamiaismuroja, joista on puolet sokeria, saisi kaupata vaikkapa “vatsaystävällistä kuitua sisältävinä” tai maitosuklaata “lasten luuston rakennusaineena”.