“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

EP:n ympäristövaliokunta panee rajat ruoan polttamiselle autoissa

EU-parlamentin ympäristövaliokunnalla oli tänään viimeinen kokouspäivä ennen kesätaukoa. Tärkeimmät äänestykset koskivat liikenteen biopolttoaineiden ympäristökriteereitä ja ympäristövaikutusarviodirektiivin uudistamista.
Molemmissa tehtiin tärkeitä hyviä päätöksiä. Ympäristövaikutusarvio eli YVA-direktiivin kiistellyin asia koski sitä, pitääkö liuskekaasuhankkeiden ympäristövaikutukset arvioida ennen kuin kaasua aletaan pumpata maasta. Valiokunta kannatti suurella enemmistöllä sitä, että pitää. Hyvä!
Vähintään yhtä seurattu oli biopolttoaineasia. Sen jälkeen kun EU:ssa viime vuosikymmenellä alettiin tehdä ylijäämäviljasta liikenteen polttonesteitä, maailma on muuttunut paljon. Ruoan kysyntä on kasvanut, autojen polttoaine kilpailee markkinoilla ruoan kanssa, ja on useiden raporttien mukaan nostanut ruoan hintaa etenkin köyhissä maissa.
Iso osa EU:hun tuoduista biopolttonesteistä on tuotettu ympäristön kannalta kyseenalaisesti. Esimerkiksi biopolttoaineen tuotantoon käytettävät palmuöljyviljelmät aiheuttavat usein uuden palmuöljyviljelmän raivaamisen ruokaöljyn tuotantoon, pahimmassa tapauksessa suosademetsään, jonka turvemaaperän hapettumisesta aiheutuu valtavat hiilidioksidipäästöt.
Siksi vihreät ja ympäristöjärjestöt ovatkin jo useiden vuosien ajan vaatineet ruoasta tehtävien biopolttoaineiden määrän rajoittamista ja myös epäsuorien maankäyttövaikutusten huomioonottamista, eli niin sanottuja ILUC (indirect land use change) -kertoimia.
Ruoan polttamisen sijaan pitäisi suosia seuraavan sukupolven biopolttonesteitä, joita voidaan tehdä esimerkiksi metsäteollisuuden jätteistä, yhdyskuntajätteistä, levistä yms.
Komissio viivytteli pitkään ehdotuksiaan, koska ruokapohjaisten biopolttonesteiden tuotannosta on jo muodostunut iso bisnes. Myös parlamentin käsittelyssä lobbaus on ollut kiivasta.
Ympäristövaliokunnan kanta – joka menee syksyllä täysistunnon äänestykseen – on iso edistysaskel sekä ympäristön että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta.
Valiokunta esittää 5,5 prosentia kattoa peltopohjaisten biopolttoaineiden käytölle liikenteessä. Kun liikenteen energiasta 10 % pitää vuonna 2020 olla uusiutuvaa, siitä korkeintaan 5,5 % saa siis olla tehty ruoasta tai pelloilla viljeltävistä energiakasveista. Lopun pitää olla peräisin esimerkiksi yhdyskunta- ja teollisuusjätteistä tai levistä. Myös sähkökulkuneuvoissa käytetty uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö kelpaa.
Epäsuorat maankäyttövaikutukset pitää ottaa huomioon ILUC-kertoimilla, joiden pitää perustua uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen. Liikenteen polttoaineen hiilijalanjäljen pitää vuoteen 2020 mennessä kaiken kaikkiaan pienentyä 6 %. Epäsuora maankäyttö otetaan tässä huomioon. Jos siis vaikkapa maissietanoli, rypsidiesel, tai palmuöljydiesel teoriassa vähentää päästöjä X % mutta päästöjä syntyy epäsuoran maankäyttövaikutuksen kautta, tuota teoreettista päästövähennystä X % pienennetään vastaavasti.
Tulos oli siis ympäristön, ilmaston ja ihmisten kannalta edistysaskel.
Sitä ihmettelin, kun Eija-Riitta Korhola valiokunnassa näytti äänestävän vastaan sekä 5,5 prosentin kattoa peltopohjaisille biopolttonesteille (kompromissi 1) että ILUC-kertoimia (kompromissi 3), vaikka hän on Suomessa kovasti kritisoinut biopolttoaineita. Alla linkki yhteen hänen kirjoitukseensa, jossa hän tosin sotkee keskenään liikenteen biopolttonesteen (englanniksi biofuel) ja kiinteän biopolttoaineen (englanniksi biomass), jollaista on esimerkiksi puuhake.
http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2010/09/23/mita-mina-sanoin-osa-1/
Valitettavasti ympäristövaliokunnassa on nimenhuutoäänestyksiä vain poikkeustapauksessa, eikä tämä ollut sellainen. Siksi pöytäkirjoista ei jälkikäteen näe, miten kukin meppi äänesti. Myöskään meppien kättennostoja eri ehdotusten puolesta ja vastaan ei näy valiokunnan kokouksen videotallenteesta. Tässä kuitenkin linkki videoon, valitettavasti siinä näkyy lähinnä puheenjohtajisto ja sihteeristö
http://www.europarl.europa.eu/ep-live/fi/committees/video?event=20130710-1500-COMMITTEE-ENVI
Entä mitä ympäristövaliokunnan äänestys tarkoittaa suomalaisen teollisuuden kannalta? Metsäteollisuus on ollut huolissaan siitä, että metsäpohjaisille biopolttoaineiden tulisi ikiomat kestävyyskriteerit, erillään metsänhoitoa muista normeista.
Valiokunta katsoo, että myös niille metsille, joista metsäpohjaiset biopolttoaineet tuotetaan, pitää laatia kestävyyskriteerit, jotta metsäpohjaista biopolttoainetta ei tuoteta luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Mutta kukin jäsenmaa laatii kestävyyskriteerit itse. “Bryssel” ei siis tule määräilemään Suomen metsänhoitoa biopolttoainelainsäädännön kautta.
Metsäteollisuutemme innovaatioita uusien metsäpohjaisten polttoaineiden tuotantoon suosii myös ILUC-kertoimien käyttöönotto. Metsäteollisuuden jätteille ei lasketa epäsuoraa maankäyttövaikutusta. Näin ollen lainsäädäntö suorastaan suosii niistä valmistettuja biopolttonesteitä.
Seuraavaksi asiaan ottaa kantaa parlamentin täysistunto. Lopullinen laki muodostuu parlamentin ja ministerineuvoston (EU-maiden hallitukset) välisissä neuvotteluissa. Jos lopullinen lainsäädäntö on lähellä ympäristövaliokunnan mallia, se tarjoaa myös suomalaisen metsäteollisuuden uusille tuotteille hyvän markkinaraon.