Soten EU-notifi.. – anteeksi mitä?

Print PDF Email

Yritys kertoa selkokielellä, mistä eduskunnassa kiistellään.

Poliitikot ja politiikkanörtit ovat viime päivinä sanailleet soten EU-notifikaatiosta. Mitä tämä sanahirviö tarkoittaa ja miksi sillä on väliä?

Sellainenkin kansalainen, joka ei ole yhtään kiinnostunut, lienee huomannut että maassa on pitkään puuhattu sote-uudistusta. Enemmistö tietänee senkin, että lyhenne tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluita.

Notifikaatio ja valinnanvapaus, kolikon kaksi puolta

Palaan tuonnempana siihen, miksi sotea yritetään uudistaa, puhutaan ensin notifikaatiosta.

Nykyhallitus on, Keskustan ja Kokoomuksen tekemän sopimuksen, eli lehmänkaupan, pohjalta sopinut, että Keskusta saa soten yhteydessä maakuntahallinnon, Kokoomus ns valinnanvapauden. Notifikaatio liittyy valinnanvapauteen.

Valinnanvapaudella tarkoitetaan sitä, että maakunnissa, joiden vastuulle sote tulee, julkisen sektorin eli maakuntien järjestämät sote-palvelut tulevat kilpailemaan samoja palveluja tarjoavien yksityisten yritysten kanssa. Suomen perustuslain 19 §:n ensimmäinen lause kuuluu: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”

Perustuslakivaliokunta on tulkinnut tämän tarkoittavan, että vaihtoehto käyttää julkisia palveluita pitää aina olla tarjolla, vaikka yksityisten yritysten tuottamilla palveluilla olisikin nykyistä suurempi rooli. Tämän johdosta tavaksi, jolla maakunnat järjestävät sote-palvelut, on valittu julkinen liikelaitos, joka ei voi mennä konkurssiin.

Mutta ei ole lainkaan selvää, että malli, jossa keskenään kilpailevat toisaalta yksityiset yritykset ja toisaalta konkurssilta suojattu julkinen liikelaitos, on EU:n kilpailulainsäädännön mukainen. Toisin sanoen konkurssisuoja voi olla EU-oikeudessa kiellettyä valtiontukea.

Hallitus on ottanut tahallisen riskin

Jotta tähän asiaan saataisiin selvyys, perustuslakivaliokunta on edellyttänyt EU-notifikaatiota, toisin sanoen sitä että varmistetaan EU:lta, onko hallituksen malli ok. Hallitus on kieltäytynyt tekemästä tätä.

Aikaa olisi ollut. Joulukuussa 2017 korkein hallinto-oikeus totesi, että tällainen varmistus tarvitaan. Viime vuoden huhtikuussa eduskunnan perustuslakivaliokunta pyysi hallitukselta lisäselvitystä asiasta. Hallitus on itsepintaisesti kieltäytynyt notifikaatiosta ja vedonnut aikapulaan.

Nyt on jo selvää, että notifikaatiosta kieltäytyminen ei ole säästänyt aikaa, vaan päinvastoin. Viime viikolla perustuslakivaliokunta jälleen totesi, että notifikaatio tarvitaan.

Perustuslakivaliokunnan viimeviikkoisen lausunnon jälkeen on kiistelty siitä, tarvitaanko tieto EU-oikeusvarmuudesta tosiaankin ennen lain säätämistä tai ainakin ennen valinnanvapauden voimaantuloa. Vai voidaanko laki säätää prätkäyttää, sitten lähettää EU-komissiolle kirje, ja odottaa miten käy.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa, säädetään laki ja kerrotaan siitä komissiolla jälkikäteen, käytetään yleensä silloin kun katsotaan, että asia on selvää pässinlihaa, eli ei ole varsinaisesti epävarmuutta siitä, onko jokin ratkaisu EU-kilpailuoikeuden mukainen. Mutta nyt on kyse asiasta, jossa oikeasti vallitsee epävarmuus.

Entä mitä tapahtuu, jos nyt säädetään hallituksen mallin mukainen laki, ja ilmoitetaan siitä jälkikäteen kirjeellä EU:lle?

Silloin otetaan riski, että EU:n komissio ja EU-tuomioistuin toteavat, että malli on laiton.

Mitä tapahtuu jos EU sanoo ”ei käy”?

Jos hallituksen ajama malli säädettäisiin ja EU sanoisi jälkikäteen, ettei tämä käy, mitä tapahtuu?

Seuraukset riippuvat siitä, missä vaiheessa malli todettaisiin ristiriitaiseksi EU-lainsäädännön kanssa.

Jos valinnanvapaus ei ole vielä ehtinyt astua voimaan, voidaan kytkeä peruutusvaihde ja muuttaa malli, pienentää yksityisten yritysten roolia sotessa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että edellä kuvatusta Kokoomuksen ja Keskustan lehmänkaupasta Keskusta saa pitää oman lehmänsä, Kokoomus ei.

Entä mitä seuraa, jos valinnanvapaus on jo ehtinyt astua voimaan? Teoriassa on mahdollista yhtiöittää maakuntien liikelaitoksille annettu sote, toisin sanoen rakentaa malli, jossa myös julkisen sektorin sote-palvelujen tuottaja voi mennä konkurssiin.

Mutta tässä on useita ongelmia. Ensinnäkin perustuslakiongelma. Olisiko tällainen malli enää perustuslain mukainen? Ei välttämättä. Juuri siksi perustuslakivaliokunta ja perustuslakiprofessorit ovat puineet tätä asiaa, jotta emme joutuisi pattitilanteeseen jossa EU-lainsäädäntö vaatii yhtä ja Suomen perustuslaki toista.

Toiseksi olisi demokratiaongelma. Olisi – nykynäkymin niukimmalla mahdollisella eduskuntaenemmistöllä, ehkä eduskunnan istuntokautta poikkeuksellisesti venyttäen – säädetty sote-malli, joka ei pysyisikään pystyssä vaan muuttuisi pakon edessä joksikin toiseksi. Olisiko sillä mallilla mahdollisuutta saada eduskunnan enemmistön tukea, jos lähdettäisiin puhtaalta pöydältä?

Kansalaisten kannalta tärkein ongelma olisi se, että meidän kaikkien elämän kannalta keskeisistä palveluista tulisi liikevoiton tavoittelun temmellyskenttä – terveisiä vain Attendosta ja Esperistä!

Olisi, ainakin teoriassa, mahdollista tässäkin tapauksessa kytkeä peruutusvaihde eli palata malliin, jossa julkinen sektori on isäntä ja emäntä, yksityiset tuottajat renkejä ja piikoja. Mutta tässä vaihtoehdossa saatettaisiin joutua maksamaan yksityisille yrityksille suolaisia korvauksia siitä, että niille ensin luodaan markkina ja sitten peruutetaan se.

Hylkiikö EU julkisia palveluita?

EU ei ole määrännyt uudistamaan Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapaa. Sen sijaan EU asettaa ehtoja sille, miten pitää toimia jos julkinen ja yksityinen tuottaja kilpailevat keskenään.

Tuntuu aika ironiselta, että 15 vuotta sitten, kun oli vireillä perustuslain säätäminen EU:lle, Suomessa oltiin laajasti huolissaan siitä, johtaako se pakkoon yksityistää julkiset hyvinvointipalvelut. Puolueet laidasta laitaan vakuuttivat, että missään tapauksessa emme sellaista salli. Muistan tämän, koska tämä oli tärkein keskustelunaihe vuoden 2004 EU-parlamenttivaaleissa, joissa olin ehdokkaana. Mutta nyt Suomen hallitus aivan omatoimisesti ajaa mallia, joka saattaa ratkaisevasti kaventaa julkisen sektorin roolin terveyspalvelujen tuottamisessa.

Miksi koko uudistus?

Entä miksi sosiaalipalveluita ja terveydenhoitoa yritetään uudistaa? Onhan Suomen nykyinen järjestelmä todettu yhdeksi maailman kustannustehokkaimmista. Se on siis hinta-laatusuhteeltaan yksi maailman parhaista.

No siksi, että järjestelmämme kohtelee kansalaisia epätasa-arvoisesti. Kun Suomea verrataan muihin teollisuusmaihin, ero siinä, miten nopeasti varakkaammat ja köyhemmät ihmiset pääsevät lääkäriin ja hoitoon, on suuri. Työssäkäyville on työterveyshuolto, työnantajan osittain kustantamat yksityiset palvelut. Lääkäriin, jatkotutkimuksiin ja hoitoon pääsee nopeasti. Työttömät ja eläkeläiset menevät terveyskeskuksiin, joissa lääkäriaikoja saa odottaa joskus pitkäänkin. Jos saa diagnoosin vaivasta, joka vaatii erikoissairaanhoitoa, esimerkiksi lonkkaleikkausta, systeemi voi toimia tehokkaasti. Mutta diagnoosin saaminen voi kestää ja ihminen voi joutua pallotelluksi edestakaisin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä.

Myös alueelliset erot lääkäriin ja hoitoon pääsyssä ovat suuret.

Siksi on kauan vallinnut yksimielisyys uudistuksen tarpeesta, siitä että pitää tehdä kaksi asiaa. Ensinnäkin palvelut pitää tasa-arvoistaa, toteuttajiksi tarvitaan kuntia paljon isommat yksiköt. Toiseksi sosiaalipalvelut, perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito pitää integroida, eli saada toimimaan saumattomammassa yhteistyössä terveytemme ja hyvinvointimme hyväksi.

Siihen se yksimielisyys melkein loppuukin. Millaisia ovat ne kuntia laajemmat alueet, joiden tehtäväksi sote annetaan? Edellinen hallitus ajoi kuntien yhteenliittymiin perustuvaa mallia. Nykyhallitus valitsi pohjaksi maakunnat. Omasta mielestäni maakunnat ovat järjestämispohjaksi pääosin ok, joskin osa maakunnista on kovin pieniä, esimerkiksi Keski-Pohjanmaan asukasluku on alle 70 000, vajaa kolmasosa Tampereesta.

Ikävä kyllä nykyhallitus ajaa, Keskustan vaatimuksesta, maakunnille isoa liutaa muitakin tehtäviä. Kovin vähälle huomiolle on jäänyt, että hallituksen esityksen mukaisessa maakuntauudistuksessa lakkautettaisiin valtion alueellinen ympäristöhallinto ja leikattaisiin ympäristöviranomaisten toimivaltaa.

Miten eteenpäin?

Kaikki edellä kuvattu sekoilu ei poista sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja on syytä uudistaa. Mielestäni järkevintä olisi

ensinnäkin sopia malli yli hallitus-oppositiorajojen, aivan riippumatta siitä mitkä puolueet ovat seuraavassa hallituksessa,
toiseksi palata uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin, palvelujen tasa-arvoon sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatioon,
kolmanneksi keskittyä niihin asioihin, joista ollaan yhtä mieltä, toisin sanoen lopettaa kulloisenkin hallituksen ideologisten keppihevosten ajaminen sotee-uudistuksen siivellä ja
neljänneksi edetä vaiheittain, sen sijaan että yritään haukata mega-annos kerralla.

Avainsanat: eu-kilpailuoikeus, eu-notifikaatio, sote, terveydenhoito