Kiihkeitä tunnelmia ja jarrutuspuheita kellon ympäri, kun eduskunta 25 v sitten päätti Suomen liittymisestä EU:hun

Print PDF Email

Maanantaina 18.11.19 tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun eduskunta päätti Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi.

Tapahtumasarja oli yksi värikkäimpiä eduskunnan historiassa ja myös omisssa politiikkamuistoissani unohtumaton. Siksi tässä vähän muistelusta.

Olin silloin ensimmäisen kauden edustaja. Sillä nelivuotiskaudella tapahtui isoja muutoksia. Kevään 1991 vaalien jälkeen uuden eduskunnan kokoontuessa ei osattu aavistaa, että seuraavana kesänä Neuvostoliitossa tultaisiin yrittämään vallankaappausta, joka tulisi menemään myttyyn ja sen seurauksena koko Neuvostoliitto romahtamaan. Tämä mahdollisti, että puolueettomina pysyttäytyneet Suomi ja Ruotsi hakivat Euroopan unionin jäsenyyttä. Itävalta oli hakenut sitä jo vähän aikaisemmin.

1990-luvun alussa Suomi myös sukelsi toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimpään lamaan, josta seurasi pankkikriisi. Toisaalta Nokian nousu alkoi, mutta vuosikymmenen alkupuolella ei vielä osattu aavistaa firman tulevaa rakettimaista nousua.

EU-jäsenyyden täysistuntokäsittely kesti yli 2 viikkoa, se alkoi 2.11.94 ja lopullinen äänestys oli 18.11.94.

Useimmat puolueet olivat jakautuneita, pahiten pääministepuolue Keskusta. Jo aikaisemmin samalla eduskuntakaudella oli päätetty Suomen liittymisestä ETA:an, Euroopan talousalueeseen. Toisin sanoen Suomi oli liittynyt eräänlaiseksi EU:n ulkojäseneksi, samalle sisämarkkina-alueelle.

Näkemykset olivat varsin kärjistyneitä.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö jäsenyydestä valmistui 31.10.94. Mietinnössä liitteineen oli 194 sivua, josta varsinainen mietintö ennen vastalauseita oli 42 sivua.

Miestinnössä oli 6 vastalausetta. Edustaja Wahlström (vas) toteaa Vasemmistoliiton vastustaneen jäsenyyttä mutta ajaneen kansanäänestystä, johka tulosta on johdonmukaista kunnioittaa. Edustaja Haaviston (vihr) vastalauseessa kannatettiin itse jäsenyyttä, mutta katsottiin, että huippukokouksissa Suomea tulisi pääsääntöisesti edustaa pääministerin, ei siis presidentin tai molempien yhdessä, ja että eduskunnan tulisi voida vaikuttaa Suomen komissaarinimitykseen.
Edustaja Väyrynen (kesk) ehdotti hallituksen esityksen ja samalla jäsenyyden hylkäämistä. Hän ehdotti lukuisien mietinnön kappaleiden kirjoittamista uudestaan ja lisäksi kommentoi pitkästi lehdistön väitteitä, että hän olisi kääntänyt takkinsa EU-jäsenyysasiassa. Edustajat Vistbacka (smp) ja Korkeaoja (kesk) yhtyivät Väyrysen vastalauseen johtopäätökseen. Lisäksi edustajat Väyrynen ja Korkeaoja allekirjoittivat toisenkin vastalauseen. Myös Vistbacka allekirjoitti erillisen vastalauseen. Edustaja Kemppainen (kesk) katsoo vastalauseessaan että kahtiajakoa jäsenyyden kannattajien ja vastustajien välillä on lievennettävä. Hän ei tee päätösehdotusta, mutta kertoo, miksei voinut yhtyä valiokunnan enemmistön kantaan.

Innokkaimpien jäsenyyden vastustajien, joita oli parisenkymmentä, pyrkimys oli saada jarrutuksella lykättyä eduskunnan lopullinen päätös ainakin 13.11. pidettävän Ruotsin kansanäänestyksen yli, mieluiten myös yli Norjan kansanäänestyksen.

Täysistuntokeskustelun aloittivat jäsenyyden vastustajat, he ehtivät varata ensimmäiset puheenvuorot. Jäsenyden vastustajien pelättiin tekevän pöydällepanoehdotuksen yöllä. Siksi jäsenyyden kannattajat esittivät illalla pöydällepanoa seuraavaan istuntoon, joka aloitettiin 12 minuuttia myöhemmin.

Helsingin Sanomat raportoi: ”Siirto suututti Väyrysen pahan kerran. Hän manasi ääni väristen, että nyt rikottiin valtiopäiväjärjestystä ja tehtiin väkivaltaa. Te kadutte vielä, entinen keskustajohtaja mesosi. Istunto vastasi naurunremakalla ja ilkeillä välihuudoilla. Väyrynen hiiltyi entisestään eikä saanut puheitaan poikki. Lopulta puhemies Seppo Pelttari suuttui hänelle.”

Tästä lähti käyntiin puhemylly, joka pyöri kellon ympäri useita vuorokausia. Pisimmän puheenvuoron, yli 6 tuntia, käytti kristillisten Vesa Laukkanen Pirkanmaalta.

Se, että eduskunnan täysistunnossa puhuttiin vuorokaudet ympäri, herätti myös kansalaisten kiinnostuksen. Lehterien molemmat kerrokset täyttyivät yleisöstä. Kadulla jonotettiin pääsyä lehtereille, myös marraskuun yössä.

Asian ensimmäisessä käsittelyssä käytettiin yli 400 puheenvuoroa. Innokkaimmat jäsenyyden vastustajat, joita oli toistakymmentä, jarruttivat lopullista päätöstä tavoitteenaan lykätä se Ruotsin kansanäänestyksen yli.

Tämä onnistuikin. Kun puheita oli pidetty viitisen vuorokautta kellon ympäri, puhemiesneuvosto päätti 7.11, että lopullinen päätös siirrettään tehtäväksi 18.11.

Toisessakin käsittelyssä käytettiin yli 140 puheenvuoroa ja kaiken kaikkiaan täysistunto käytti asian käsittelyyn 181,5 tuntia.

Jäsenyyden kannattajat pelkäsivät, että vastustajat järjestävät yöllä työjärjestysäänestyksen, ja jakoivat päivystysvuorot niin että kannattajien varmistettiin olevan talossa enemmistönä myös öisin. Itsekin yövyin yhden yön työhuoneeni sohvalla. Tunnelma aamulla naisten saunan suihkussa ja pukuhuoneessa oli hilpeä, kun yöpäivystäjät tapasivat toisensa.

Siihen aikaan sekä sauna että täysistuntokerroksen kahvila olivat auki aina, kun täysistunto oli käynnissä. Jotkut edustajat nauttivat reippaanpuoleisesti myös juomapuolen antimia ja ainakin yhtenä päivänä television ja lehtien kuvaajat tallensivat kuppilassa hilpeänä hoilottavan seurueen. Ainakin jotkut tuon seurueen jäsenistä jäivät seuraavissa vaaleissa valitsematta uudelleen.

Lopulta yöäänestyksiä oli vain yksi. Edustaja Väyrynen ehdotti että esitys lähetetäisiin uudestaan lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Tämä ehdotus hävisi selvin numeroin.

Argumentit molemmin puolin käsittelivät suunnilleen kaikkea maan ja taivaan välillä. Vastustajat pelkäsivät itsenäisyyden menetystä ja sen ohella suurimpiin huolenaiheisiin kuului se, että EU-jäsenyys pakottaisi Suomen liittymään myös NATO:on ja se, että kiinteistöjen osto-oikeuden avauduttua EU-kansalaisille saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Suomen rannat. Myös sitä pelättiin, että EU pakottaa huonontamaan Suomen ympäristönormeja.

Keskustelussa viitattiin myös Orwellin kirjoihin 1984 ja eläinten vallankumous. Edustaja ja ulkomaankauppaministeri Salolainen (kok) lupasi ottaa lasin sampanjaa kun päätös on tehty.

Kun Ruotsin kansanäänestyksessä enemmistö tuki jäsenyyttä, eduskunnankin käsittely nopeutui. SDPn puheenjohtaja Paavo Lipponen totesi, että epävarmat siirtyivät jäsenyyden puolelle. Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö toivoi että Suomessa alettaisiin keskustella myös maan EU-politiikasta.

HS:n mukaan ”Sdp:n Johannes Koskinen esitteli funktiofederalismiksi kutsumaansa näkemystä, jonka mukaan unionin päätettäviksi menevät asiat pitää supistaa mahdollisimman vähiin.”

Eduskunnan äänestystulos oli 152-45. Ei-ääniä annettiin keskustan ryhmästä 24, SMP:ssä 4, kristillisestä liitosta 6, vasemmistoliitosta 7 sekä vihreistä, SDP:stä, RKP:sta ja suomalaisesta rintamasta kustakin yksi.

Päätöksen jälkeen eduskunnan ravintolaa pitävä Fazerin omistama Amica tarjosi kahvit.

Helsingin Sanomien mukaan suurimpaan arvoon päätöksen nosti vihreiden Pekka Räty, jonka mielestä ”tämä oli Suomen poliittisen historian historiallisin hetki”. Samassa pöydässä istunut pääministeri Esko Aho oli varovaisempi. ”Yksi historiallinen hetki”. Toisaalla kuppilassa istunut valtioneuvos Johannes Virolainen tokaisi ”Älä höpötä”.

Nykyisistä kansanedustajista EU-jäsenyyspäätöstä tekemässä olivat ainakin Ilkka Kanerva, Ben Zyskowicz, Jukka Gustafsson, Johannes Koskinen, Matti Vanhanen, Toimi Kankaanniemi, Eva Biaudet, Pekka Haavisto ja minä, ja nykyisistä mepeistä Mauri Pekkarinen, Sirpa Pietikäinen ja Heidi Hautala.