Miten niin kokemusta tulevaisuuden puolustamisesta?

Print PDF Email

Pikakatsaus 35 vuoteeni vihreänä poliitikkona:

1984 tulin valituksi Tampereen valtuustoon yhtenä neljästä ensimmäisestä vihreästä. Tampereen perinteinen valta-akseli SDP-Kokoomus arveli, että vihreät ovat ohimenevä ilmiö, me väsymme, kun meitä kohdellaan riittävän ilkeästi.

1989 toisella valtuustokaudellani käytiin taistelu Tampellan vanhasta tehdasalueesta. Tampella-yhtiö neuvotteli kaupungin sd- ja kokoomusjohdon kanssa sopimuksen, joka olisi kolminkertaistanut alueen rakennusoikeuden verrattuna senhetkisiin rakennuksiin. Sopimusta vastaan nousi kansanliike, joka sai kaupunkilaisten valtaenemmistön tuen. Tässä tuoksinassa sain kunnianimet ”kunnallishäirikkö numero yksi” (kokoomuksen ryhmän varapuheenjohtaja) ja ”hassahtanut satuilija” (Tampellan hallintojohtaja). Sittemmin KHO kumosi Tampella-sopimuksen. Alueelle lopulta hyväksytty asemakaava säilytti enemmän kuin olisimme vuonna 1989 uskaltaneet toivoa.

1991 tulin valituksi eduskuntaan ja tulin saman tien vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Sen eduskunnan aikana Neuvostoliitto hajosi, lama aiheutti suuren työttömyyden ja pankkikriisin, Suomi liittyi EU:n jäseneksi, ja aviopuolison raiskaamisesta tuli rikos.

1992 vaaleissa Tampereen vihreä valtuustoryhmä enemmän kuin kaksinkertaistui.

1995 olin yksi vihreiden neuvottelijoista, kun muodostettiin Lipposen 5 puolueen ”sateenkaarihallitus”. Hallitusohjelma muun muassa vei hieman eteenpäin vihreiden keskeistä tavoitetta, siirtoa työn verotuksesta energian verotukseen. Ensimmäiseksi vihreäksi ministeriksi valittiin Pekka Haavisto.

1997 minut valittiin Vihreän liiton puheenjohtajaksi.

1999 eduskuntavaaleissa vihreät voittivat kaksi paikkaa. Samat 5 puoluetta muodostivat Lipposen toisen hallituksen ja minusta tuli ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri. Suurelle yleisölle ehkä parhaiten jäi mieleen se, että rintasyöpähoidot veivät hiukseni muutamaksi kuukaudeksi. Tärkeimpänä saavutuksenani pidän kuitenkin osuuttani Kioton ilmastosopimuksen neuvotteluissa. Olin yksi niistä EU:n ministereistä, jotka tekivät kaikkensa, jotta neuvottelut saadaan päätökseen vaikka USAn presidentti George W Bush oli irtisanoutunut Kiotosta. Heinäkuussa 2001 syntyi neuvottelutulos, joka mahdollisti Kioton voimaantulon.

2002 eduskunta myönsi periaateluvan Olkiluodon kolmannelle ydinreaktorille ja vihreät lähtivät hallituksesta, vaikka Lipponen vetosi, ettei halua menettää ”pätevää ja kansainvälisesti arvostettua ympäristöministeriä”. Lupaa oli perusteltu ilmastolla ja Kiotolla, mutta heti kun ydinvoimalupa oli myönnetty, Elinkeinoelämän keskusliitto alkoi rummuttaa, että Kioto on aivan liian tiukka, se ja EU:n päästökauppa tappavat Suomen teollisuuden.

2004 minut valittiin EU-parlamenttiin. Vuosien ajan vähintään kerran viikossa ilmestyi lehtiotsikko, jonka mukaan Kioto ja päästökauppa tappavat teollisuutemme ja syypää on Satu Hassi. Tämä loppui vasta 2006, kun Nicholas Sternin raportti osoitti, että ilmastonmuutoksen hillintä tulee paljon halvemmaksi kuin sen päästäminen ryöstäytymään.
EU-parlamentissa olin neuvottelijana monissa kysymyksissä, jotka koskivat ilmansaasteiden rajoja, kemikaaleja ja ilmastotoimia. Olin yksi niistä mepeistä jotka ajoivat läpi tiukennuksia EU:n ilmastopolitiikkaan, huolimatta siitä että muun muassa EK niitä vastusti.

2012 olin rikkidirektiivin raportoija eli neuvottelujen vetäjä. Siinä oli kyse laivojen saasterajojen tiukentamisesta. Taas väitettiin, että tiukennus tappaa Suomen teollisuuden.

2015 alkaen olen ollut taas eduskunnassa. Tällä kaudella on osoittautunut, ettei rikkidirektiivi nostanut kuljetuskustannuksia läheskään niin paljon kuin pelättiin ja että se on hyödyttänyt Suomen telakka- ja meriteollisuutta.

Syksyllä 2018 EK ilmoitti kääntyneensä tukemaan sitä, että Suomi tekee osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen ja pitää keskeisenä keinona päästökauppaa, jota tulee tiukentaa, ja kahdeksan eduskuntapuoluetta hyväksyi yhteisen ilmastolinjauksen.

Avainsanat: eduskunta, europarlamentti, ilmasto, politiikka, vaalit, vihreät