hibaby

Kansalaisaloitteesta avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla

Print PDF Email
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on monta asiaa, jotka menevät samaan suuntaan tämän kansalaisaloitteen kanssa. Hallitusohjelma sanoo muun muassa: ”Hallitus laatii osana ilmasto- ja energiapolitiikan suunnittelujärjestelmää kokonaisvaltaisen maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman.” ”Suomen hiilinieluja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.” ”Kehitetään ohjauskeinoja ja kannustimia metsien ja maaperän hiilinielujen ja ‑varastojen vahvistamiseksi.” ”Edistetään monipuolisia metsien kasvatus- ja käsittelytapoja, mukaan lukien jatkuvapeitteinen kasvatus, ilmastotavoitteet ja taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen.” ”Metsähallituksen vuotuisessa tuloutusvaatimuksessa otetaan nykyistä vahvemmin huomioon vaikutukset hiilinieluun ja luonnon monimuotoisuuteen.” ”Asetetaan Metsähallitukselle nielutavoite.” 
 
Tässä salissa on jo moneen kertaan todettu, että Suomen luonnon uhanalaisten lajien määrä on kasvanut ja metsäluonnon lajit ovat suurin uhanalaisten lajien ryhmä. Myös perinteisten laidunalueiden lajit, joihin edustaja Kalmari viittasi, ovat merkittävä ja kasvava uhanalaisten lajien ryhmä. Suurin syy lajien uhanalaistumiseen on lajien elinpaikkojen tuhoutuminen. 
 
Viime kaudella nousi keskusteluun ehkä ensimmäistä kertaa isosti myöskin se, miten Suomen hiilinielut kehittyvät. Nyt on uutisoitu, että Luken, luonnonvarojen tutkimuskeskuksen, aikaisemmat arviot Suomen tämänhetkisestä hiilinielusta ja tulevasta hiilinielusta ovat olleet yliarvioituja. Luken aikaisempi arvio vuoden 2035 nielusta on 35 miljoonaa tonnia. Uusin arvio on noin puolet tästä, 17,9 miljoonaa tonnia. Myös arvio ensi vuoden hiilinielusta, joka vielä joku aika sitten Lukella oli 30,8 miljoonaa tonnia, on nyt 25,6 miljoonaa, eli se on yli 5 miljoonalla tonnilla alentunut. Tämä määrä on melkein sama kuin koko maatalouden päästöt tai puolet liikenteen päästöistä.On selvää, että meidän on metsäpolitiikassa kiinnitettävä aivan uudenlaista huomiota siihen, miten metsien hiilinielu kehittyy. 
 
Tässä keskustelussa jo aikaisemmin viittasin siihen, että avohakkuun jälkeen metsän maaperä on pitkään päästöjen lähde. Taimet sinänsä, kun ne kasvavat, ovat prosentuaalisesti suuri nielu — kun ihan pikkuinen taimi kasvaa seuraavana kesänä, esimerkiksi kaksinkertaistuu, ja seuraavana kesänä kasvaa yhdellä kolmasosalla, niin toki se on prosentuaalisesti paljon — mutta hiilidioksidigrammoina ja ‑kiloina ja ‑tonneina tällainen avohakkuun jälkeinen taimikko on kuitenkin varsin vähäinen hiilinielu. Tämä taimikon hiilinielu ylittää maaperästä tulevat päästöt vasta noin 20 vuoden päästä hakkuista. On aivan selvä asia, että Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta se, että avohakkuiden osuus vähenee ja jatkuvan kasvatuksen osuus kasvaa, on hyvä asia, mutta myös metsien hiilinielujen kannalta on sitä parempi, mitä enemmän meillä on suuria puita metsissä. 
 
Myöskin sahateollisuus on esimerkiksi minua — ja uskon, että monia muita kollegoita — lähestynyt sillä viestillä, että tämä avohakkuita ja paperiteollisuuden sellupuuta painottava metsänhoitolinja ei välttämättä ole edes metsäteollisuuden kaikkien osien kannalta paras mahdollinen. On paljon selvityksiä, muun muassa professori Olli Tahvosen tekemiä, jotka osoittavat, että tämä avohakkuita painottava linja ei ole myöskään metsänomistajan taloudellisen edun kannalta paras, ei ainakaan kaikissa tapauksissa. 
 
Eli todella kannatan monien kollegojen esille tuomaa toivetta siitä, että käsittelemme asiantuntijatiedon pohjalta tätä asiaa. Kaiken kaikkiaan sekä ilmaston että luonnon monimuotoisuuden haasteiden takia on selvä asia, että lähes kaikilla toimialoilla tarvitaan isoja muutoksia tähänastiseen toimintatapaan eikä metsätalous, myöskään valtion metsät, voi siitä olla poikkeus. 
 
Puhe täysistunnossa 14.11.