Kirjallinen kysymys vuokrasopimusten irtisanomisesta

Print PDF Email

Erityisesti pääkaupunkiseudulla on pulaa vuokra-asunnoista. Helsingissä vuokra-asuminen on jo yleisempää kuin omistusasuminen. Sekä asuntojen myynti- että vuokrahinnat ovat huomattavan korkeat. Monet ovat vuokralla yksityisten vuokranantajien omistamissa asunnoissa, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin omistamiin kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin pääsee vain noin neljä prosenttia hakijoista. Vuokra-asuntojen korkea kysyntä johtaa tilanteeseen, jossa vuokralaisen mahdollisuudet neuvotella vuokrasopimuksen ehdoista ovat rajalliset ja hän joutuu usein taipumaan myös kohtuuttomiin ehtoihin.

Vuokramarkkinoilla on yleistynyt tapa kirjata toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen ensimmäinen mahdollinen irtisanomispäivä vuoden päähän vuokrasuhteen alkamisesta. Irtisanominen ensimmäisen vuoden aikana on joko mahdotonta tai sopimuksen lisäehdossa saatetaan määrätä, että mikäli vuokralainen irtisanoo sopimuksen ennen ensimmäistä irtisanomispäivää, hän joutuu maksamaan sopimussakkona useiden kuukausien vuokran, ehkä koko vuoden vuokran ja/tai asunnon vuokran uuden asukkaan löytymiseen asti.

Tämä vuokrasopimusmalli yleistyi sen jälkeen, kun eri oikeusasteet ja kuluttajaviranomaiset totesivat laittomaksi aiemmin yleiset sopimukset, jotka olivat ensimmäisen vuoden ajan määräaikaisia ja sen jälkeen voimassa toistaiseksi.

Laki ei säätele sitä, miten vuokrasopimukseen kirjataan ensimmäinen mahdollinen irtisanomispäivä. Yllä kuvattu malli on kuitenkin vuokralaisen kannalta vielä huonompi kuin vuoden määräaikainen sopimus, joka sen jälkeen jatkuu toistaiseksi voimassa olevana. Asuinhuoneiston vuokrauslain 55 pykälä antaa vuokralaiselle oikeuden irtisanoa määräaikainen sopimus erityisellä perusteella, kuten sairauden tai työnsaannin toiselta paikkakunnalta nojalla. Laki ei kuitenkaan takaa vuokralaiselle mitään mahdollisuutta irtisanoa toistaiseksi voimassa olevaa vuokrasopimusta, jonka ensimmäinen irtisanomispäivä ei ole vielä koittanut. Toisin sanoen asukas ei voi irtisanoa sopimusta, vaikka saisi töitä toiselta paikkakunnalta tai sairastuisi asunnon sisäilmasta.

Erityisesti suuren kysynnän ja alhaisen tarjonnan vuokramarkkinoilla vuokralaisen asema on huomattavasti vuokranantajaa heikompi. Lain tulisi turvata heikommassa asemassa olevan oikeudet. Tämä voitaisiin toteuttaa joko siten, että asetetaan raja sille, kuinka pitkän ajan kuluttua vuokrasopimuksen alkamisesta sen ensimmäinen irtisanomispäivä voi olla, tai siten, että määräaikaisen vuokrasopimuksen ja vuokrasopimuksen, jonka ensimmäinen irtisanomispäivä ei ole vielä koittanut, voi kuitenkin irtisanoa painavista syistä kuten siksi, että on saanut työtä toiselta paikkakunnalta tai asunnon sisäilman aiheuttamien oireiden vuoksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin, jotta asunnon vuokralaisten oikeuksia vahvistettaisiin joko asettamalla lakiin raja sille, kuinka pitkän ajan kuluttua vuokrasopimuksen alkamisesta sen ensimmäinen irtisanomispäivä voi olla,

tai siten, että vuokrasopimuksen, jonka ensimmäinen irtisanomispäivä ei ole vielä koittanut, voi irtisanoa painavista syistä kuten toiselta paikkakunnalta saadun työpaikan tai asunnon sisäilman aiheuttamien oireiden vuoksi?

Helsingissä 25.5.2018

Satu Hassi / vihr

 

Ministerin vastaus:

Ympäristöministeriö käynnisti syksyllä 2015 huoneenvuokralainsäädännön toimivuuden ja ajantasaisuuden arviointityön. Arvioinnin kohteena olevat laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995) ja laki liikehuoneiston vuokrauksesta (482/1995) ovat olleet voimassa vuodesta 1995 saakka ilman merkittäviä muutoksia. Arviointityön yhteydessä selvitettiin, kuinka hyvin nykyiset jo pitkään voimassa olleet lait toimivat muuttuneilla ja muuttuvilla vuokramarkkinoilla, ja onko säännöstö sellainen, että sen avulla pystytään ratkaisemaan ja jopa välttämään riitatilanteita.

Selvitys huoneenvuokralainsäädännön toimivuuden ja ajantasaisuuden arvioinnista (ympäristö- ministeriön raportteja 23/2016) valmistui elokuussa 2016. Selvityksessä on esitetty suosituksia siitä, mihin toimenpiteisiin selvityksen johdosta olisi syytä ryhtyä. Asuinhuoneiston vuokrasopimuksen irtisanomista koskevana johtopäätöksenä selvityksessä todetaan, että laissa tulisi nykyistä selkeämmin säätää, sallitaanko toistaiseksi olevissa vuokrasopimuksissa ensimmäisen irtisanomispäivän siirtäminen.

Suunnitelmissa on, että huoneenvuokralainsäädäntöä uudistettaisiin ensi vaalikaudella. Uudistuksen yhteydessä myös kysymys vuokrasopimuksen ensimmäisestä irtisanomispäivästä tulisi arvioitavaksi.

Helsingissä 18.6.2018

Oikeusministeri Antti Häkkänen

Avainsanat: asuminen, sisäilma