Kirjallinen kysymys sijaissynnytysten sallimisesta

Print PDF Email

Sijaissynnytys kiellettiin hedelmöityshoitolaissa (1237/2006), jossa kielletään hedelmöityshoitojen antaminen, jos on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa adoptoitavaksi. Ennen lain säätämistä Suomessa tehtiin hedelmöityshoitoja sijaissynnytysjärjestelyihin noin 10 vuoden ajan.

Sijaissynnytyshoitoja annettiin Suomessa 20 parille, ja niistä on syntynyt 13 lasta. Hoitojen edellytyksenä oli, että pari itse etsi sopivan sijaissynnyttäjän, joka ei ole saanut palkkiota. Synnyttäjänä toimi usein parin läheinen sukulainen, esimerkiksi äiti tai sisar, mutta myös hyvä ystävä on voinut toimia sijaissynnyttäjänä. Kokemukset sijaissynnytyshoidoista ovat olleet hyviä. Biologiset vanhemmat ovat saaneet lapsensa heti synnytyksen jälkeen luokseen eikä lapsen luovuttamiseen liittyviä ongelmia ei ole esiintynyt.

Kysymys sijaissynnytysten sallimisesta on herkkä ja monitahoinen. Tärkeintä on lainsäädännöllä taata syntyvän lapsen asema. Samalla myös sijaissynnyttäjää tulee suojata hyväksikäytöltä.

Nykytilanne on kuitenkin ongelmallinen. Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat kokevat täyskiellon kohtuuttomana. Adoptio ei ole kaikille mahdollinen.

Samalla ulkomaisten sijaissynnytyspalvelujen markkinointi ja tarjonta verkossa lisääntyvät ja lisäävät kiinnostusta sijaissynnytysjärjestelyyn. Arvioidaan että vuosittain noin 5 suomalaista paria vuodessa lähtee ulkomaille hakemaan sijaissynnytysjärjestelyjä. Yleisimpiä kohdemaita ovat Venäjä, Yhdysvallat, Intia, ja Itä-Euroopan maat. Ulkomailla tehtyihin hoitoihin sisältyy riskejä sijaissynnyttäjän hyväksikäytöstä, sillä synnyttäjälle maksetaan ja synnyttäjän motiivina on usein köyhyys. Lisäksi lapsen todistaminen pariskunnan omaksi ei ole aina täysin ongelmatonta.

Syyskuussa 2011 valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) antoi lausunnon, jonka mukaan joissakin yksittäisissä tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voisi olla eettisesti hyväksyttävää. Sijaissynnytykset voisi Suomessa sallia niin, että lakiin kirjataan täällä aiemmin olemassa ollut käytäntö. Sijaissynnytykselle tulisi asettaa tiukat reunaehdot. Synnyttäjälle ei maksettaisi palkkaa, syntyvän lapsen oikeudet olisivat vahvasti turvatut ja että erilaisia perheitä kohdeltaisiin tasaveroisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitkä ovat esteet sijaissynnytyslainsäädännön uudistamiselle ja miten ne voidaan ylittää?

Helsingissä 22.3.2018

Satu Hassi /vihr

Avainsanat: hedelmöityshoidot, sijaissynnytys