Kirjallinen kysymys Kaunisvaaran ja Hannukaisen kaivosten yhteisvaikutusten selvittämisestä

Print PDF Email

Kysyimme syyskuussa 2017 hallitukselta (KK 383/2017 vp) Kolarin Hannukaisen kaivoksen lupaprosessista, erityisesti siitä, miten varmistetaan, että Hannukaisen kaivoksen lupaprosessissa otetaan huomioon ksantaattien ja metallien vesistövaikutukset, ja miten varmistetaan, ettei kaivokselle anneta sellaista ympäristölupaa, joka vaarantaa Tornion-Muonionjoen ainutlaatuiset kalakannat.

Toimme esille sen, että kaivoksen prosessivedet aiotaan laskea sivujoen kautta Tornion-Muonionjokeen, joka on erittäin arvokas lohi- ja meritaimenjoki. Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava joki ja Itämeren ja koko maailman tärkeimpiä lohen lisääntymisjokia. Kaivoksen vaikutuspiirissä on myös osa Kuer- ja Äkäsjoesta, joissa kutee äärimmäisen uhanalainen meritaimen. Erityisesti kaivoksella rikastuskemikaaleina käytettävät ksantaatit uhkaavat aiheuttaa riskin vesistöille, sillä ne voivat tappaa kaloja jo pieninä pitoisuuksina.

Sittemmin on käynyt ilmi, että samalle Tornion-Muonionjoen vesistöalueelle aiotaan avata myös toinen, samantyyppisiä päästöjä aiheuttava kaivos. Ruotsin puolella Norrbottenissa Pajalan Kaunisvaaran konkurssiin mennyt rautakaivos aiotaan avata jälleen heinäkuussa 2018. Kaunisvaaran tuotanto olisi huomattavasti suurempi, jopa 2,5 kertainen Hannukaisen kaivoksen suunniteltuun tuotantoon verrattuna.

Saamiemme tietojen mukaan Ruotsin ympäristöviranomaiset ovat todenneet, että Kaunisvaaran kaivoksen edellinen toiminnanharjoittaja ei ole hoitanut kaivoksen vesiasioita ympäristölupansa mukaisesti: esimerkiksi padot on rakennettu väärin ja selkeytysallas on liian pieni, ja on epäselvää, aikooko uusi toiminnanharjoittaja korjata asiat ennen kaivoksen uudelleen avaamista. Ruotsin ympäristöviranomainen on myös todennut, että jätevesiin liittyvät lupaehdot ovat olleet puutteelliset. Toiminnanharjoittaja suunnittelee kaivostoiminnan laajentamista myös uuteen, Stora Sahavaaran esiintymään. Esiintymän hyödyntämisessä aiotaan käyttää Hannukaisen kaivoksen tavoin kalakannoille myrkyllisiä ksantaatteja.

Vuonna 2014 Pöyry on tehnyt yhteisarvion Kaunisvaaran ja Hannukaisen kaivosten yhteisvaikutuksista Tornion-Muonionjokeen. Arvio on kuitenkin nykytiedon valossa riittämätön: siinä ei ole esimerkiksi otettu huomioon lainkaan ksantaatteja, jotka tutkimusten mukaan voivat aiheuttaa vakavan uhkan joen kalakannoille, erityisesti talvella ja matalan virtaaman tilanteissa.

Suomi ja Ruotsi ovat rajajokisopimuksessa sitoutuneet Tornion-Muonionjoen luonnon ja kalakantojen suojeluun. Vesistöalue kuuluu myös suurimmaksi osaksi luonnon monimuotoisuutta suojelevaan Natura 2000 -ohjelmaan. Siksi näiden kahden kaivoksen yhdistettyjen ympäristö- ja kalastovaikutusten arviolle on pikainen tarve.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo taata, että Hannukaisen kaivoksen lupaprosessissa otetaan huomioon ruotsalaisen Kaunisvaaran kaivoksen päästöt, jotta arvokkaat Tornion-Muonionjoen kalakannat eivät vaarannu,

aikooko hallitus ryhtyä yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa toimiin kaivosten yhteisvaikutusten selvittämiseksi ja

millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Tornion-Muoniojoen vedenlaatu ja kalakannat pystytään tulevaisuudessa turvaamaan mahdollisen kaivostoiminnan vaikutuksilta ja että esimerkiksi ksantaattipäästöt eivät vahingoita vaelluskalakantoja?

Helsingissä 1.3.2018

Satu Hassi /vihr
Hanna Halmeenpää /vihr
Pertti Salolainen /kok

 

Vastaus kirjalliseen kysymykseen Kaunisvaaran ja Hannukaisen kaivosten yhteisvaikutusten selvittämisestä

Vesilakiin (587/2011) ja ympäristönsuojelulakiin (527/2014) perustuen valtion lupaviranomainen,
eli aluehallintovirasto, käsittelee ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen. Hallitus ei voi
puuttua yksittäisen lupaharkinnan sisältöön. Aluehallintovirasto tutkii, täyttyvätkö luvan myöntämisen
edellytykset ja asettaa tarvittavat lupamääräykset. Vesilain mukainen lupa-asia ratkaistaan
yleisimmin arvioimalla hankkeen hyötyjä siitä aiheutuvia haittoja vastaan. Ympäristöluvan
myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka
huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa merkittävää
ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista
taikka yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden, kuten kalastuksen, vaarantumista. Ympäristöluvan
myöntämisedellytysten täyttymistä harkittaessa tarkastellaan lupahakemuksen kohteena
olevan hankkeen yhteisvaikutuksia muiden saman vaikutusalueen toimintojen kanssa. Luvan
myöntämisen jälkeen valvontaviranomainen valvoo toimintaa, jotta varmistetaan lupamää-
räysten noudattaminen ja luvanmyöntämisedellytysten täyttyminen edelleen. Suomen kansainvä-
listen sitoumusten nojalla hankkeista aiheutuvat ympäristövaikutukset toisessa valtiossa otetaan
huomioon kuten vastaava vaikutus Suomessa.

Hankkeisiin, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, sovelletaan ympäristö-
vaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) mukaista arviointimenettelyä (YVA-
menettely), joka perustuu EU-lainsäädäntöön. Kummatkin kyseessä olevat kaivoshankkeet on kä-
sitelty kansallisen lainsäädännön mukaisissa YVA-menettelyissä. YVA-menettely koostuu ympäristövaikutusten
arviointiohjelman laatimisesta, yhteysviranomaisen lausunnosta sekä näiden
asiakirjojen perusteella laadittavasta arviointiselostuksesta, jossa esitetään tiedot hankkeesta ja
sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista. Sekä arviointiohjelmasta
että arviointiselostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja järjestetään kuulemiset. Yhteysviranomainen
tarkistaa arviointiselostuksen riittävyyden ja laadun sekä laatii perustellun päätelmänsä
hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja
perusteltu päätelmä on sisällytettävä lupahakemukseen, ja lupaviranomaisen on otettava asiakirjat
huomioon arvioidessaan luvan myöntämisedellytysten täyttymistä.

Jos hankkeella on todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia valtion rajojen yli, noudatetaan
YVA-menettelyssä valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen,
Espoon sopimuksen (SopS 67/1997), mukaista menettelyä. Sopimuksen soveltamisalaan
kuuluvista hankkeista on ilmoitettava vaikutusten kohteena oleville sopimuspuolille ja varattava
osallistumismahdollisuudet kohdeosapuolen viranomaisille ja kansalaisille YVA-menettelyn
eri vaiheissa. YVA-menettelyn jälkeen järjestetään valtioiden välinen neuvottelu hankkeen
mahdollisista rajat ylittävistä vaikutuksista sekä toimista tällaisten vaikutusten vähentämiseksi tai
poistamiseksi sekä tarvittavista yhteistyömuodoista. Ympäristöministeriö huolehtii Suomessa Espoon
sopimuksen mukaisten tehtävien hoidosta. Kummankin nyt kyseessä olevan kaivoshankkeen
osalta on arvioitu, että niillä on mahdollisesti rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia, minkä
vuoksi niitä koskevissa YVA-menettelyissä on sovellettu Espoon sopimusta.

Espoon sopimuksen lisäksi hankkeeseen, joka voi aiheuttaa rajan ylittäviä vaikutuksia vesien tilaan
tai käyttöön Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen (SopS 91/2010) soveltamisalueella,
sovelletaan rajajokisopimuksen säännöksiä. Rajajokisopimuksella on perustettu valtioiden
välinen yhteistyöelin, Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio. Aiemmasta vuoden 1971 rajajokisopimuksella
määrätystä poiketen rajajokikomissio ei nykyään toimi sopimusalueella lupaviranomaisena
eikä rajajokisopimuksella määrätä lupien myöntämisen edellytyksistä. Rajajokikomissio
kehittää rajavesistöyhteistyötä esimerkiksi antamalla lausuntoja rajan ylittäviä vaikutuksia
mahdollisesti aiheuttavia hankkeita koskevista lupa-asioista, käyttämällä muutoksenhakuoikeutta
kyseisissä asioissa ja seuraamalla yleisesti lupakäytäntöä. Lupa-asioissa sovellettava lainsäädäntö
ja lupaviranomaiset määräytyvät sopimusosapuolten kansallisen oikeusjärjestyksen perusteella
Rajajokisopimuksen mukaisesti sopimusosapuolet määräävät osaltaan valvontaviranomaisen,
joka valvoo yleistä etua rajan ylittäviä vaikutuksia aiheuttavia hankkeita koskevissa asioissa, sekä
luvitus- että valvontaprosesseissa. Rajajokisopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen kansalaisille
ja viranomaisille tunnustetaan lupaprosesseissa samat oikeudet, kuin asianosaisille toiminnan
sijaintimaissa. Lupa-asioista tiedottaminen, hakemusasiakirjojen nähtävillä pitäminen sekä
kuuleminen ja asianosaisten osallistumismahdollisuudet järjestetään kummankin sopimuspuolen
puolella viranomaisten yhteistyönä.

Ruotsin ympäristöviranomainen toimitti ympäristöministeriölle ilmoituksen Kaunisvaaran kaivoshankkeen
YVA-menettelyn alkamisesta vuonna 2009. Kaivoshankkeen YVA-menettely toteutettiin
Espoon sopimuksen mukaisesti siten, että Suomen viranomaisille ja kansalaisille varattiin
osallistumismahdollisuudet. Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio myönsi lupaviranomaisena
ympäristöluvan vuonna 2010 vanhan rajajokisopimuksen nojalla. Tällä hetkellä Kaunisvaaran
kaivoksen osalta ei ole käynnissä sellaista uutta lupaprosessia, jossa Espoon sopimuksen tai
rajajokisopimuksen mukaiset menettelyt tulisivat sovellettaviksi.
Hannukaisen kaivoshankkeeseen on tehty YVA-menettely vuosina 2012—2014. Kaivoshankkeesta
on ilmoitettu Ruotsin viranomaisille Espoon sopimuksen mukaisesti. Suomen ja Ruotsin
viranomaisille ja kansalaisille sekä rajajokikomissiolle varattiin osallistumismahdollisuudet kaivoshanketta
koskevaan YVA-ohjelmaan ja menettelyssä tuotettuun arviointiselostukseen. Lapin
ELY-keskus antoi yhteysviranomaisen lausunnon YVA-menettelystä ja laaditusta YVA-selostuksesta
tammikuussa 2014. Tällä hetkellä Hannukaisen lupa-asia on vireillä aluehallintovirastossa.
Asian käsittelyn yhteydessä tullaan varaamaan rajajokisopimuksen mukaisesti Suomen kansalaisten
ja viranomaisten oikeuksia vastaavat osallistumismahdollisuudet Ruotsin puolella. Suomen ja
Ruotsin viranomaisten välillä tehdään yhteistyötä kaivoshankkeiden yhteisvaikutuksen arvioimiseksi
lupaprosessien aikana sekä lupien valvonnassa.

Helsingissä 26.3.2018

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Avainsanat: hannukaisen kaivos, kaivos