Ilmastonsuojelussa pitää onnistua, tai muulla ei enää ole väliä

Print PDF Email

Eduskunta keskustelee tänään Sipilän hallituksen ilmastopolitiikasta. Sen kaksi suurinta puutetta ovat nämä: ensinnäkin hallitus sivuuttaa sen, että EU:n päästötavoitetta pitää tiukentaa, jos oikeasti haluamme hillitä ilmastonmuutoksen kahden asteen alapuolelle. Toiseksi hallitus nojaa liikaa biopolttonesteisiin liikenteen päästöjen vähentämisessä.

Entä onko sillä oikeasti väliä, lämpeneekö maapallo asteen tai muutaman enemmän vai ei? Voihan kahden peräkkäisen päivänkin lämpötilaero olla monta astetta.

On sillä. Kun maapallo viimeksi oli 4-5 astetta nykyistä viileämpi, oli jääkausi. Planeettamme oli kovin erilainen kuin nyt. Suomenkin päällä oli pari kilometriä paksu jää. Merenpinta oli yli 100 metriä nykyistä alempana.

Myös usean asteen lämpeneminen muuttaisi maapallon erilaiseksi kuin se on nyt. Monet ihmiskunnan nykyisistä vilja-aitoista kuivuisivat tai jäisivät meren alle, monilla nykyään tiheästi asutuilla seuduilla ei ylipäänsä voisi enää elää.

Jos ilmastonmuutoksen hillinnässä ei onnistuta, kaikki muut yhteiskunnalliset tavoitteet menettävät merkityksensä.

Jos tulevaisuudessa on historiankirjoitusta, todennäköisesti ihmetellään, miksi ilmastonmuutos päästettiin pidemmälle kuin olisi tarvinnut. Ovathan teknologia ja muut ratkaisut, joilla ilmastonmuutos hillitään, jo olemassa ja kehittyvät koko ajan. Siirtyminen uusiutuvan energian varassa pyörivään talouteen ja päästöttömään liikenteeseen tarkoittaa tietenkin investointeja, joilla on hinta. Mutta se on pieni murto-osa kustannuksista, joita yleistyvät äärisäät ja muut ilmastonmuutoksen seuraukset maksavat.

Silti ihmiskunta tukee edelleen fossiilisia polttoaineita moninkertaisella summalla verrattuna uusiutuvaan energiaan. IEA arvioi, että vuonna 2016 maailmassa tuettiin fossiilisia polttoaineita jopa 260 miljardilla dollarilla.

Suomessakin maksetaan yritystukia, verotuet mukaan lukien, noin 4,3 miljardin euron edestä. Ympäristölle haitallisten tuen määräksi on arvioitu lähes 3 miljardia euroa. Pelkästään turpeen polttoa tuetaan tänä vuonna verohelpotuksin 154 miljoonalla eurolla.

Monien vakiintuneiden elinkeinojen perinteinen toimintatapa on yli sadan vuoden aikana kehittynyt fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisen varaan tai muuhun päästöjen aiheuttamiseen. Näiden toimintamallien muuttaminen kohtaa vastarintaa.

Ei ole kauaa siitä, kun tuuli- ja aurinkovoimaa haukuttiin järjettömän kalliiksi. Mutta mitä enemmän niitä on rakennettu eri puolilla maailmaa, sitä paremmiksi ja edullisemmiksi laitteet ovat kehittyneet. Nyt energia-alan perinteiset isot yhtiöt valittavat, että ”tuulivoima on pilannut sähkömarkkinat”, koska sähkön markkinahinta laskee alas aina silloin, kun tuulisähköä tuotetaan paljon. Kuluttaja hyötyy, perinteisten sähköyhtiöiden liiketoimintamalli murtuu.

Olemme ison energiamurroksen alussa. Tulevaisuudessa kuka tahansa voi olla sekä sähkön kuluttaja että tuottaja. Älykkään tekniikan avulla voimme ohjata kotiemme lämpöpumput, boilerit ja sähköauton tai -pyörän latauksen kytkeytymään päälle silloin, kun aurinkopaneelit ja tuulivoimalat tuottavat sähköä. Kuluttaja hyötyy, turvevoimalan omistaja kiristelee hampaitaan.

Mutta edelleen liian moni puhuu ilmastonsuojelusta ikään kuin olisi kansallinen etu harata muutosta vastaan, suojella vanhoja toimintamalleja mahdollisimman pitkään.

Oikeasti kansallinen etu on olla niiden joukossa, jotka näyttävät muutoksen suuntaa, kehittävät ratkaisuja, joita koko ihmiskunta tarvitsee. Suomalainen ympäristöteknologia on jo nyt merkittävä vientiteollisuuden ala. Voimme tehdä siitä vielä suuremman tekemällä päätöksiä, joilla luomme omassa maassamme markkinoita uusille ratkaisuille.

Perinteisten alojen suosimisesta johtuu sekin, että hallitus suunnittelee liikenteen päästövähennysten tärkeimmäksi keinoksi biopolttonesteitä. Metsänomistajat ja metsäteollisuus ovat mielissään, mutta ilmaston kannalta se ei ole paras linja. Pahimmassa tapauksessa biopolttonesteiden tuotanto pienentää metsien hiilinieluja ja syrjäyttää sellaisia puutuotteita, joista saadaan parempi kilohinta ja joissa puun hiili pysyy pidempään poissa ilmakehästä.

Joka tapauksessa maailmassa voidaan kestävällä tavalla tuottaa biopolttonesteitä vain rajallinen määrä, ja vastaavasti alan vientimarkkinat ovat paljon pienemmät kuin henkilöliikenteen sähköistämisen. Se ei tarkoita vain sähköautoja, vaan myös junia, ratikoita, sähköbusseja ja -pyöriä. Jos Suomi sähköistäisi henkilöliikennettä rivakammin kuin hallitus kaavailee, olisimme myös kehittämässä ratkaisuja ja osaamista, joita voidaan käyttää koko maailmassa.

Pariisin ilmastosopimuksessa maailman valtiot sitoutuivat hillitsemään ilmastonmuutoksen alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan, mieluiten puolentoista asteen tuntumaan. Samalla maailman valtiot antoivat kukin lupauksensa päästöjen vähentämisestä vuoteen 2030 mennessä. Mutta sama sopimus sanoo suoraan myös sen, että nämä päästölupaukset eivät riitä pitämään ilmastonmuutosta kahden asteen alapuolella.

Tämä tarkoittaa, että kaikkien maailman maiden pitää tiukentaa päästötavoitteitaan. Suomen nykyisen ilmastopolitiikan suurin heikkous on siinä, että hallitus keskittyy puhumaan EU:ssa jo sovitusta 40 prosentin päästövähennyksestä vuoteen 2030 mennessä.

Oikeasti EU:n ja Suomen pitää asettaa kunnianhimoisempi tavoite. Ranska, Hollanti ja Ruotsi ovatkin tänä vuonna vaatineet tätä. Suomen pitää liittyä tähän joukkoon.

Onneksi meillä on kuntia ja kaupunkeja, jotka näyttävät tietä. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kaupunkistrategioissaan sitoutuneet hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, Tampere 2030 mennessä. Hinku-verkostoon kuuluvat 39 kuntaa ovat asettaneet omia kunnianhimoisia tavoitteitaan.

Kirjoitus julkaistu Vihreässä blogissa 13.3.2018

Avainsanat: biopolttoaineet, ilmastonmuutos, yritystuet