Vapaakauppa, terveys ja Greenpeacen TTIP-vuoto

Print PDF Email

Sananvapausviikolla eduskunta sai avoimuusvoiton, osittaisen. Kansanedustajat pääsevät lukemaan EU:n ja Yhdysvaltojen välillä neuvoteltavan TTIP-sopimuksen (Transatlantic Trade and Investment Partnership) asiakirjoja. Tosin vain kolme kansanedustajaa kerralla, kahden tunnin ajan kolmena päivänä viikossa, eikä lukemastaan saa kertoa muille.

Sopimuksen puolestapuhujat lupaavat paljon, mutta kriitikotkin maalaavat isoja uhkakuvia. Kuumimmat perunat ovat ”tekniset kaupan esteet” ja ”investointisuoja”. Teknisten kaupan esteiden purkaminen tarkoittaa tuotteita koskevien vaatimusten yhdenmukaistamista.

Yhdysvalloissa karjan kasvua saa jouduttaa hormoneilla, EU:ssa ei. EU:ssa geenimuunneltu ruoka pitää merkitä, Yhdysvalloissa ei. USA:ssa kananlihaa saa desinfioida klooriliuoksella, Euroopassa ei.

Tulevatko hormoniliha ja klooribroileri meidänkin ruokakauppoihimme? Ei, vakuuttaa EU-komissio, mutta USA:n neuvottelijat eivät ole luopuneet vaatimuksesta.

Investointisuoja voi pahimmillaan tarkoittaa, että ulkomaalaiset yritykset vaativat vahingonkorvauksia uusista laeista, jotka suojaavat ympäristöä, terveyttä ja kuluttajaa.

Investointisuoja tuli aikoinaan teollisuusmaiden ja kehitysmaiden sopimuksiin, koska yritykset eivät luottaneet esimerkiksi Afrikan maiden tuomioistuinten puolueettomuuteen.

Myöhemmin sitä on alettu käyttää toisin kuin alun perin oli tarkoitus. Philip Morris-yhtiö on haastanut Uruguayn sen säädettyä tiukemman tupakkalain, ja Trans Canada -öljyputkea havitellut yhtiö on haastanut Yhdysvallat presidentti Barack Obaman kieltäydyttyä antamasta putkelle lupaa.

Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuka voittaa oikeusjutut, vaan myös siitä, että firma voi käyttää kallista oikeusjuttua kiristyskeinona, jotta saisi tahtonsa läpi.

Professori Martti Koskenniemi on ottanut esimerkiksi terveydenhoitoyritykset, joiden omistajissa on amerikkalaissijoittajia. Jos ne katsoisivat, että Suomen sote-uudistus haittaa niiden liiketoimia, ne voisivat vaatia korvausta.

Itse olen huolissani siitä, miten ympäristöä ja terveyttä koskeva uusi tieto voi välittyä lainsäädäntöön. Jos investointisuoja olisi ollut voimassa, kun DDT, asbesti tai lyijybensiini kiellettiin, millaiset korvaukset valtio olisi joutunut maksamaan?

EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet ovat melkein puolet maailmantaloudesta. Niiden sopimukset vaikuttavat muuhunkin maailmaan.

Onneksi TTIP:stä keskustelevat jo muutkin kuin kauppaneuvottelijat. Ja onneksi Suomenkin kansanedustajat pääsevät lukemaan neuvottelutekstejä – sen jälkeen kun Greenpeace vuoti niistä suurimman osan julkisuuteen.

Kolumni Aamulehdessä 6.5.2016

Avainsanat: TTIP, vapaakauppa