Metsä on suomalaisten vanhin sielunhoitaja

Print PDF Email

Puheenvuoroni metsähallituslain 1 käsittelyssä 16.3.2016

Arvoisa puhemies, kannatan edustaja Halmeenpään ehdotusta siitä, että käsittelyn pohjaksi otetaan kolmas vastalause.

Metsä on suomalaisten vanhin sielunhoitaja. Metsähallituskiistassa kyse siitä, miten paljon arvostamme suomalaista luontoa, ja missä määrin näemme sen vain raaka-aineiden ja tonttimaan lähteenä.

Julkisessa keskustelussa on eniten puhuttu yhtiöittämisestä ja siinä on esiintynyt myös perusteettomia käsityksiä. Mutta olennaista on yli 100 000 ihmisen osoittama huoli siitä, miten suomalaisen luonnon käy. Luontoarvojen näkökulmasta tämä laki menee huonoon suuntaan. Minä olen iloinen tästä kansalaisten aktiivisuudesta ja ihmettelen niitä edustajia jotka paheksuvat aktiivisia kansalaisia.

Itse en ole ensisijaisesti huolissani valtion metsissä tapahtuvien hakkuiden yhtiöittämisestä, vaan kaikesta muusta joka tapahtuu sen siivellä.

Yhtiöittämisen siivellä heikennetään Metsähallituksen luontopalvelujen asemaa ja ympäristöministeriön ohjausvaltaa. Lehtitietojen mukaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa yritettiin viedä tätä hallituksen esitystäkin pidemmälle, mikä ei onneksi sentään onnistunut.

Monet hallituspuolueiden edustajat ovat syyttäneet lain vastustajia perusteettomien uhkakuvien lietsomisesta. Huomautan että sellaisia on tullut myös hallituspuolueiden kansanedustajien taholta. Sellaisena pidän esim tässä keskustelussa erityisesti useiden keskustan edustajien esittämää väitettä, että ilman uutta kolmatta tasetta valtion vesillä ei enää kohta saisi kalastaa, tai että ilman kolmatta tasetta kaikesta muusta paitsi varsinaisista talousmetsistä tulee suojelualuetta. Tämä väite ei perustu mihinkään.

Tämä laki perustuu vanhanaikaiseen näkemykseen metsistä ja luonnosta vain välittömän taloudellisen hyödyntämisen lähteenä. Merkitykseltään, ja taloudelliselta arvoltaankin paljon suurempi on se terveyshyöty, jonka saamme ulkoilusta ja luonnossa virkistäytymisestä.

Myös luontomatkailun taloudellinen merkitys on suuri ja kasvava, erityisesti Lapissa. Valtion maiden ja metsien suora hyödyntäminen ei saa vaarantaa näitä arvoja.

Nostan esille kaksi asiaa, joita pidän suurina huononnuksina, ympäristöministeriön ohjausvallan kaventuminen ja niin sanottu kolmas tase.

Nykyisen metsähallituslain mukaan ympäristöministeriö ohjaa koko metsähallitusta, myös toimintaa talousmetsissä siltä osin kuin on kyse luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisesta. Nyt ympäristöministeriön ohjausvalta ollaan kaventamassa koskemaan vain varsinaista luonnonsuojelua ja julkisia hallintotehtäviä. Tämä on iso huononnus, kun Metsähallituksen hallinnassa on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Tätä muutosta ei vaadi EU, sitä vaativat nykyiset hallituspuolueet.

Mitään muuta selitystä sille ei ole. Perusteluksi ei riitä se, että kansalaiskeskustelussa esiintyy vääriäkin väitteitä.

Jos kolmannen taseen ajatus olisi sisältää kaikki ne alueet, jotka eivät ole tuottovaatimuksen alaisia, mutta eivät varsinaisia luonnonsuojelualueitakaan, miksi kolmanteen taseeseen eivät tule retkeilyalueet? Ja miksi kolmannen taseen isäntä pitää olla nimenomaan Metsähallituksen liiketalousjohto?

Kolmannen taseen perustamisesta jää käteen ainoastaan se, että yli 2,5 milj ha maa- ja vesialueita, joiden käyttö nyt on Metsähallituksen luontopalvelun alaisuudessa, siirtyy Metsähallituksen liiketalousjohdon alaisuuteen, ja alueiden siirroista päättää valtioneuvosto, ei eduskunta.

Kyse ei ole siitä, etteikö näitä alueita olisi tähän asti voinut taloudellisesti hyödyntää. Niillä kalastetaan, metsästetään, on pienimuotoisesti hakattu metsää ja muuta vastaavaa. Kun nämä alueet siirretään liiketalouspuolen alaisuuteen, samalla Metsähallituksen luontopalvelut menettävät ne tulot, joita näiden alueiden tähänastisesta taloudellisesta hyödyntämisestä on tullut. Se raha on poissa mm kansallispuistojen pitkospuiden ja opasteiden kunnossapidosta.

Arvoisa puhemies, saamelaisten kotiseutualueesta 90 % on metsähallituksen hallinnassa. Metsähallituksen ns kolmanteen taseeseen ollaan nyt siirtämässä yli 300 000 Lapin luontaistalousalueita, käytännössä saamelaisalueen poronhoitoaluetta. Valtion puolesta näitä alueita ei jatkossa enää isännöi Metsähallituksen luontopalvelut vaan liiketalousjohto.

Monet saamelaiset joiden kanssa olen tästä keskustellut, ovat tästä hyvin huolestuneita, ja se on hyvin ymmärrettävää, kun tiedämme ne lukuisat kiistat, joita Metsähallituksen liiketalouspuoli vuosien varrella on poronhoitajien kanssa käynyt.

Ymmärrän tämän saamelaisten huolen erittäin hyvin, kun hallituspuolueet samalla kieltäytyvät sisällyttämästä metsähallituslakiin vastaavaa saamelaisten oikeuksien heikentämiskieltoa, joka jo nyt on vesilaissa, kaivoslaissa ja ympäristyönsuojelulaissa.

Tätä taustaa vasten on vaikea uskoa väitteisiin, joiden mukaan lakiesitys vahvistaisi saamelaisten asemaa.

Kansainväiset ihmisoikeuselimet ovat useaan otteeseen kehottaneet Suomea parantamaan saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista. Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea on vuonna 2013 todennut olevansa edelleen huolestunut siitä, että saamelaisilta puuttuu Suomessa osallistumis- ja päätöksentekovalta asioissa, joilla on perustavanlaatuista merkitystä heidän kulttuurilleen ja elämäntavalleen, mukaan lukien maahan ja luonnonvaroihin liittyvät kysymykset.

Arvoisa puhemies, saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa siinä mielessä kuin YK-sopimukset alkuperäiskansan määrittelevät. Toivon hartaasti että me suomalaiset voisimme viimein nousta sellaiselle sivistystasolle, että antaisimme saamelaisille kansainvälisten valtiosopimusten mukaiset oikeudet.

Avainsanat: luonnonsuojelu, metsähallitus, metsähallituslaki