Hevosta pienemmät

Print PDF Email

”Suomesta ei kannata viedä mitään hevosta pienempää.” Näin kerrotaan erään takavuosien johtajan tokaisseen. Mutta puuttuuko meiltä pikemminkin taito myydä hevosta pienempiä asioita?

Tokaisun aikoihin Nokia tunnettiin vessapaperin, saappaiden ja autonrenkaiden valmistajana, johon oli kasvanut elektroniikkarönsy. Rönsystä versonneista matkapuhelimista tuli 1990-luvulla maailmanlaajuinen hitti ja vuosikymmenen alun lamassa kärvistellyt Suomi nousi jaloilleen. Kansallinen omakuvamme muuttui metsäläisistä tekniikan huippuosaajiksi.

Kuten tiedämme, Nokian puhelinten lento päättyi mahalaskuun, pahaksi onneksi viime vuosikymmenen maailmanlaajuisen laman aikaan. Sittemmin monet verrokkimaamme ovat saaneet taloutensa reilaan, mutta Suomi ei.

Nokian puhelinten romahduksen syitä on analysoitu paljon. Niistä minuun on kolahtanut erityisesti tämä: kuluttajamarkkinoinnin osaamisen puute.

Vientiteollisuutemme valmistaa tuotteita muille teollisuusyrityksille, hyviä koneita ja laitteita sinänsä. Mutta entä tuotteet ja palvelut tavallisille ihmisille, opetetaanko suomalaisessa liikkeenjohdon koulutuksessa niiden markkinointia lainkaan?

Ruotsalaiset osaavat kuluttajamarkkinoinnin. Ruotsalaisten firmojen, vaikkapa Ikean myymälöissä huomaa lukuisia mietittyjä yksityiskohtia, joilla alennetaan ostokynnystä. Kun suomalainen tavaratalo kuoriutuu remonttikääreistä joukko- ja kevyenliikenteen kadun varrella, pressujen alta saattaa paljastua seitsemän kylttiä, jotka toivottavat pyöräilevät asiakkaat tervemenneiksi muualle.

Kun yritän ostaa tuotteita suomalaisten yritysten nettisivujen kautta, usein en löydä etsimääni tietoa. Kun lähetän palautetta, vastaus isoiltakin firmoilta (jos se tulee) kertoo mitä tein väärin ja miten voin ensi kerralla olla fiksumpi, mutta ei kiitä vinkistä joka auttaa parantamaan palvelua.

Ajatus, että oikeaa bisnestä on vain firmojen välillä, näkyy myös energiapolitiikassa. Monet maat ovat kannustaneet tavallisia perheitä, viljelijöitä, pienyrityksiä investoimaan uusiutuvaan energiaan, Suomi ei.

Aurinkopaneeleista on tullut niin halpoja, että ihmiset ostavat niitä jo ilman kannusteitakin. Maailman energiamurroksen seuraava vaihe liittyy sähkön varastointiin ja älyverkkoon, jonka avulla kulutusta ohjataan aurinko- ja tuulisähkön runsaan tuotannon hetkiin. Tähän liittyvät osaamisen ja viennin kehittämisen mahdollisuudet menevät suomalaisilta sivu suun, ellei älyverkkopalveluita markkinoida tavallisille ihmisille.

Liika kulutus tuhoaa maailman. Mutta silti suomalaisena toivoisin, että maailman palveluista ja tavaroista tuotettaisiin suomalaisella työllä sen kokoinen siivu, että maamme voi pitää yllä yhteiskuntaa, joka huolehtii kaikista.

Kolumni Aamulehdessä 26.3.2016