Ylivoimaisesti suurin kestävyysvaje on riittämätön ilmastonsuojelu

Print PDF Email

Arvoisa puhemies, ylivoimaisesti suurin kestävyysvaje on ilmastotoimien puute. Näin totesi myös ympäristöministeri Tiilikainen viime viikolla, aivan oikein. Myös valtiovarainministeriön entinen vahva hahmo Raimo Sailas on todennut ilmastonmuutoksen hillinnän olevan tulevaisuudellemme ylivoimaisesti tärkein asia. Mutta tässä keskustelussa sanaa ilmasto eivät ole tainneet mainita muut kuin vihreät.

Nykyinen pakolaiskriisi on vain esimakua siitä, mitä tuleman pitää, jos ilmastonmuutosta ei kyetä hillitsemään. Nykymenolla maailma on menossa ainakin 3 asteen lämpenemiseen, mikä tarkoittaa isoja ja peruuttamattomia muutoksia, joihin kaikkiin sopeutuminen ei ole mitenkään mahdollista. Tämän vuoden jokainen kuukausi on ollut lämpimämpi kuin yksikään toinen kuukausi tähänastisina ennätyslämpiminä vuosina. On siis kiire.

Rohkaisevaa on se, että lukuisien arvovaltaisten arvioiden mukaan ilmastonsuojeluun tarvittavat muutokset ja investoinnit ovat täysin mahdollisia, eivätkä tule edes kalliimmiksi kuin perinteiset ratkaisut. Rohkaisevaa on myös se, että ympäristöteknologia, cleantech, on Suomessakin kasvanut jo isoksi teollisuudenalaksi, jopa metsäteollisuutta isommaksi.

Rohkaisevaa on myös, että tuoreissa mielipidetutkimuksissa valtaosa suomalaisista, neljä viidestä, kannattaa ilmastonsuojelua – eikä vain kansalaisista vaan myös yrityksissä on kaksi kertaa enemmän niitä, jotka pitävät ilmastonsuojelua mahdollisuutena verrattuna niihin jotka kokevat sen uhkaksi.

Entä mitä tekee hallitus jotta Suomi kantaisi oman vastuunsa ilmastonsuojelusta, vauhdittaisi kattavan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntyä Pariisissa joulukuussa, ja tarttuisi tilaisuuteen luoda puhtaasta teknologiasta entistä isompi vientivaltti.
Kehitysmaiden ilmastotoimien rahoituksesta voi tulla Pariisin neuvottelujen kompastuskivi. Mitä hallitus tekee? Hallitus lopettaa päästökaupan huutokauppatulojen käytön kehitysmaiden ilmastotoimien avustamiseen.

Hallitus lakkauttaa myös kokonaan YKn ympäristöjärjestön UNEPin yleistuen. Tämä on aivan käsittämätöntä. UNEP tuottaa ilmastonmuutoksesta ja muistakin globaaleista ympäristökysymyksistä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Mikä tärkeintä, se levittää tietoa myös ratkaisuista.

Painotus bioenergiaan ja biotalouteen tarkoittaa metsien hakkuiden tuntuvaa lisäämistä. Jotta Suomi ei menettäisi mainettaan myös ympäristöasioissa, tulisi vastaavasti kiinnittää entistä enemmän huomiota luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja myös maaperän hiilisisällön suojeluun, jotta biotalouden kokonaisvaikutus ei olisi tuhoisa.

Mitä tekee hallitus? Keskeyttää soidensuojeluohjelman, leikkaa luonnonsuojelun määrärahoja jopa rajummin kuin kehitysyhteistyön rahoja, leikkaa niistä yli puolet.

Hallitus aikoo ”uudistaa” Metsähallitusta tavalla, joka pakottaa hankkimaan entistä enemmän tuottoa paitsi valtion metsistä, myös valtion omistamilta vesialueilta.

Kaikki tämä vaarantaa luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisen, vaikka luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on ilmastonsuojelun ohella vakava uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. Meitä ihmisiä ei ylipäänsä olisi ilman ekosysteemeitä, ei myöskään mitään siitä mitä syömme. Ilmastonmuutos tulee lisäämään äärisäitä, kuten kuivuutta, helteitä, rankkasateita, myrskyjä. Mitä monimuotoisempi ekosysteemi on, sitä paremmin se kestää tällaiset rasitukset.

Hallituksen ainoa ympäristönsupojelun kannalta myönteinen hanke näyttää olevan vesiensuojelua tukevat ravinnekierrätyksen edistämisrahat hallituksen kärkihankkeissa.

Ympäristönsuojelun vaarantaminen lyö korvalle mahdollisuuksia kehittää ympäristöteknologiasta monta uutta Nokiaa. Suomalainen ympäristöteknologia menettää maailmalla uskottavuutensa, jos menemme omassa ympäristönsuojelussamme taaksepäin. Mutta peruutusvaihteen kääntäminen päälle ympäristösuojelussa vahingoittaa myös kotimaisen osaamisen kehittämistä.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa edustaja Aalto jo totesi, että koulutukseen kohdistuvat leikkaukset voitaisiin perua jos kilometrikorvauksesta leikattaisiin ylikompensointi. Kaiken kaikkiaan ympäristölle haitallisia tukia on noin 4 miljardia euroa, näin siis ympäristöministeriön ja valtiovarainministeriön tekemän arvion mukaan. Niistä on mahdollista löytää myös kohtia, joilla voidaan perua ympäristönsuojeluun kohdistuvat leikkaukset valtion budjetissa.

Avainsanat: budjetti, cleantech, ilmasto, talous, ympäristöteknologia