Onni vaihtelee

Print PDF Email

Kun isäni isä syntyi, oli kymmenkunta vuotta 1860-luvun suurista nälkävuosista, joiden aikana suomalaisista 8% kuoli nälkään. Nyky-Suomessa vastaava väestöosuus olisi melkein kaksi tampereellista. Vaarin sisaruksista toistakymmentä kuoli lapsina.

Isäni ja äitini syntyessä oli kolme vuotta sisällissodasta, jossa jälkiselvittelyt mukaan lukien tapettiin yli 30 000 ihmistä. Sen katkerat muistot olivat elävää todellisuutta vielä nuoruudessani. Äitini vanhemmat lähtivät 30-luvulla Kanadaan onnea etsimään.

Kun itse synnyin, kymmenesosa kansasta oli asutettu uudelleen ja ensimmäiset rauhan aikana syntyneet lapset aloittivat koulun. Edellisellä vuosikymmenellä Suomesta oli lähetetty yli 70 000 lasta sotaa pakoon Ruotsiin. Me, joilla oli sukulaisia ”rapakon takana”, saimme jouluksi Amerikan paketteja.

Koulussa opimme, että Suomi on ”köyhä ja siksi jää”. Lähikaupan myyjä huokaili, ettei Suomi tule koskaan uudelleen saavuttamaan 30-luvun elintasoa. Kun olin teini-iässä, partiolippukunnallamme oli köyhä kummiperhe – ei Afrikassa vaan Kainuussa. Keräsimme monilapsiselle perheelle joululahjoiksi vaatteita ja muuta tarpeellista.

Suomesta muutettiin Ruotsiin. Suomen suurlähettiläs pyysi Ruotsin lehdistöä olemaan julkaisematta väkivaltarikosten tekijöiden kansallisuutta.

Nykyisin meillä suomalaisilla on toisenlainen omakuva maastamme, pikemminkin sellainen että Maamme-laulun säe ”sun kukoistukses kuorestaan kerran viel puhkeaa” on toteutunut. Huonosta taloussuhdanteesta huolimatta Suomi on vauras maa.

Mutta onko meillä varaa ylimielisyyteen?

Tärkein edellytys hyvälle elämälle missä tahansa, myös meillä, on rauha. Ja rauha on valitettavan helppo rikkoa. Aivan lähihistoriassa vihan lietsonta toisia kansanryhmiä vastaan on johtanut sotaan ja massiiviseen väkivaltaan, esimerkiksi 90-luvun Jugoslaviassa ja Ruandassa.

Vihan lietsonnassa keskeistä on leimata toisenlaiseen ihmisryhmään kuuluvat alempiarvoisiksi, ei-ihmisiksi.

Se, mitä nykyisin netistä saa lukea muslimeista ja maahanmuuttajista, valitettavan monessa maassa, muistuttaa sitä mitä 1930-luvulla sanottiin juutalaisista. Vielä nuoruudessani kuuli puhetta juutalaisista ”likaisina”, ”ahneina”, ”julmina”, ”Kristuksen murhaajina”.

Pari rasistiseen vihapuheeseen tympääntynyttä brittitutkijaa teki tänä kesänä kokeen. He panivat Daily Mail-lehden keskustelupalstoille suoria Hitler-sitaatteja, joissa sana ”juutalainen” oli vaihdettu sanaan ”maahanmuuttaja”. Ne menivät täydestä.

Kovasti toivon, että Suomi ja EU nyt kykenevät kohtaamaan sotaa pakenevien ihmisten hädän tavalla, josta jälkipolvemme voivat olla ylpeitä.
Kolumni Aamulehdessä 30.8.2015