Mitä ruoka on syönyt?

Print PDF Email

Mitä ruoka on syönyt, esimerkiksi aamiaismurot, mansikkajugurtit, energiajuomat, ranskanperunat, makkarat ja pullat?

Pakkausten takapuolella kerrotaan valmisruoan raaka-ainet. Mutta ymmärtääkö litaniaa ilman kemian yliopistotutkintoa – ja näkeekö sitä ilman suurennuslasia? Kuinka moni tietää, että ”maustetussa” 2 desin jugurtissa on sokeria 8 palan verran tai että neljänneskilon sipsipussissa on rasvaa yhtä paljon kuin 100 grammassa voita?

Ruoka on jättibisnes – satoja miljardeja euroja vuodessa – ja siihen liittyvä lobbauskin on massiivista.

EUssä on tehty hyviä ja huonoja päätöksiä. Hyvää on, että kuluttajalle pitää kertoa, jos ruoka on geneettisesti muunneltua. Mutta laissa on takaovi, GM-rehulla tuotettua lihaa, maitoa ja munia ei tarvitse merkitä.

Kuluttajille annettavaa tietoa on parannettu. keinomakeutettuja juomia ei pian enää saa myydä ”sokerittomina”, makeutusaine pitää kertoa. ”Kasvirasvasta” pitää kertoa, onko kyseessä esimerkiksi palmu-, vai auringonkukkaöljy. Lihan alkuperämaa pitää kertoa paremmin. Tuotteen pääraaka-aineen kotimaa pitää kertoa jos se on muu kuin valmistusmaa, esimerkiksi jos Suomessa leivotun ruisleivän jauhot tulevat muualta.

Suomenkin elintarviketeollisuus muuten vastusti alkuperämaamerkintöjen parantamista.

Vihreät ja kuluttajajärjestöt ajoivat valmisruokien tärkeimpiä tietoja pakkausten etupuolelle, eli paljonko kaloreita, rasvaa, suolaa ja sokeria tuote sisältää. Ajoimme myös sitä että nämä tiedot tulisivat vihreälle, keltaiselle ja punaiselle pohjalle sen mukaan onko määrä suuri, kohtuullinen vai pieni. Tällöin kiireinen kaupassakävijä näkisi hetkessä, sopiiko tuote jokapäiväiseen käyttöön vai ei.

Jättifirmat vastustivat ”liikennevaloja” raivokkaasti, eivätkä ne menneet läpi – ja kaiken kukkuraksi niukka enemmistö tyrmäsi senkin, että ravintotietoja ylipäänsä tulisi pakkausten etupuolelle.

Monet väännöt jatkuvat vuosia. Vuonna 2011 päätettiin, että nanolisäaineet pitää kertoa kuluttajille. Niiden riskejä kun ei tunneta kunnolla. Mutta komissio valmisteli toimeenpanosäädöksen, joka vapauttaisi merkinnästä kaikki nanolisäaineet, joita ruoissa jo on. Onneksi parlamentilla on oikeus tyrmätä toimeenpanopäätökset ja maaliskuussa näin tehtiin.

Yli 8 vuotta on väännetty elintarvikkeiden terveellisyysväitteistä. Vuonna 2006 hyväksytty asetus vaatii todistamaan ne tieteellisesti. Tätä puolta on ryhdytty panemaan toimeen, mutta ei toista puolta, joka kieltää markkinoimasta tuotetta terveydellä jos siinä on paljon suolaa, sokeria tai tyydyttyneitä rasvoja. Päätös siitä, mitkä nämä arasva- suola- ja sokerirajat ovat, makaa edelleen komission pöydällä.

Maaliskuussa vihreät iloitsivat, kun parlamentti tyrmäsi komission ehdottaman siemenasetuksen, joka olisi uhannut viljelykasvien geneettistä monimuotoisuutta.

Se ei ole mitään piiperrystä. FAO on varoittanut, että ravintokasvien geenipohjan kapeneminen uhkaa ihmiskunnan ruokkimista. Nyt hyljeksityissä maatiaislajikkeissa voi olla ominaisuuksia, jotka tulevaisuudessa ovat kultaa kalliimpia.

Neuvotteluissa EU-USA vapaakauppasopimuksesta eli TTIPstä USAlla on pitkä vaatimuslista. Hormonilihan myynti pitäisi sallia, geenimuuntelun merkintäpakosta luopua, esimerkiksi. Ei hyvä.

Toivottavasti toukokuussa valittava EU-parlamentti asettuu tiedonsaannin ja terveyden puolelle. Varmaa se ei ole, ratkaisevaa on, keitä parlamenttiin valitaan.

Kolumni Vihreä maa -lehdessä II/2014