Ison rahan leipäpapit

Print PDF Email

Poliitikkoja on kahta heimoa, eivätkä jakolinjat mene puoluerajoja pitkin. Toiseen heimoon kuuluvat ajavat aidosti jotakin asiaa, esimerkiksi pienempiä tuloeroja, alempaa verotusta, markkinoiden vapautta, ympäristönsuojelua, parempaa sosiaaliturvaa. Heitä kunnioitan, vaikka olisin eri mieltä. Heitä löytyy useimmista puolueista, ja enemmän kuin monet uskovat.

Toinen heimo ovat leipäpapit, jotka saarnaavat sitä mitä arvioivat riittävän ison ihmisjoukon haluavan kuulla, jotta saavat tarpeeksi ääniä säilyttääkseen leipäpuunsa.

Perussuomalaisten Suuri Johtaja Soini sanoi muutama vuosi sitten puoluettaan arvokonservatiiviksi työväenpuolueeksi. Nyt ”työväenpuolueen” mepit ovat EU-parlamentissa liittyneet Britannian konservatiivien vetämään ECR-ryhmään.

Brittikonservatiiveja oikeistolaisempaa hallitusvaltaa käyttänyttä puoluetta on Euroopasta vaikea löytää. Pääministeri Thatcherin johdolla purettiin julkista sektoria ja kyykytettiin ay-liikettä. Nyt pääministeri Cameronin johdolla on leikattu julkisia palveluita, kouluja ja terveydenhoitoa erittäin rajusti.

EU-parlamentissa ECR-ryhmä vastusti rahoitusmarkkinaveroa eikä halunnut lopettaa pankkien kasinopeliä tallettajien rahoilla erottamalla normaali säästö- ja lainaustoiminta sijoitustoiminnasta. He vastustivat ylikansallisten yritysten velvollisuutta julkistaa, paljonko veroja ne maksavat toimintamaihinsa, siis suojelivat verokikkailua harjoittavia firmoja.

Tupakkadirektiivistä neuvoteltaessa ECR-ryhmän neuvottelija toisti tupakkateollisuuden lobbausväitteitä. Ryhmä asettui kemian suurteollisuuden puolelle vastustamaan mehiläisiä tappavien neonikotinoidien käyttökieltoa. He ovat vastustaneet myös mepeille toimitetun lobbausaineiston julkistamista.

Sampo Terho kehui äskettäin, että ECR-ryhmään liittymällä perussuomalaiset saavat vaikutusvaltaa. Vaikutusvaltaa mihin? Onko EUn vastustaminen tosiaan niin tärkeää, että sen takia voi ajaa ison rahan voitontavoittelua tavallisten ihmisten terveyden ja rahojen kustannuksella?

Havaintojeni mukaan politiikan leipäpappeja on kaksi alalajia. Ensimmäisellä on havaittava linja, jokin johdonmukaisuus siinä mitä puhuu, vaatii ja vastustaa. Toinen taas vaihtaa kantaa sen mukaan mistä tuuli kulloinkin puhaltaa.

Aamulehdelle, Satu Hassi 24.6.14