Fennovoima savijaloilla – onko firma edes oikeutettu Mankala-veroetuun?

Print PDF Email

Fennovoiman – jonka irvileuat ovat nimenneet Rosvoimaksi – osakkaiden on määrä helmikuun kuluessa tehdä lopulliset päätökset osallistumisestaan. Tällä hetkellä on ihan hilkulla, omistavatko Fennovoimasta enemmistön suomalaiset firmat vai Rosatom.

Hanke horjuu savijaloilla. Varmaa on vain, että Venäjän valtion ydinvoima- ja ydinaseyhtiö Rosatom haluaa – suunnilleen hinnalla millä hyvänsä – reaktoritilauksen lännestä.

Mutta Fennovoiman ja Rosatomin kelkkaan lähtijät ottavat monia isoja riskejä, eikä vain siksi, että megaonnettomuuden, ydinreaktorin sydämen sulamisen seuraukset ovat hirveät.

Ensinnäkin sähkönhintalupaukset ovat kovin ruusuisia. Firma ilmoitti joulukuussa, että ”laitoksen käynnistyessä 2024 omistajat maksavat saamastaan sähköstä alle 50 €/MWh.” Tämä on hurja lupaus, kun ottaa huomioon sen, että ydinvoimasähkö on sitä kalliimpaa mitä uudemmasta laitoksesta on kyse. Tästä jäljempänä lisää.

Toiseksi uusiutuva energia valtaa markkinoita niin rivakkaa vauhtia, että kymmenen vuoden päästä ydinvoima saattaa tuntua muinaisuuden dinosaurukselta niidenkin mielestä, jotka viis veisaavat muusta kuin rahasta. Viimeksi tällä viikolla GMO Capital-sijoitusrahaston perustaja Jeremy Grantham ennusti, että menee vain muutama vuosikymmen siihen, että aurinko- ja tuulisähkö syrjäyttävät fossiiliset polttoaineen – koko maailmassa ja kokonaan.

Kolmanneksi Fennovoiman – epätodennäköisen – ydinreaktorin jätteiden loppusijoitus on edelleen ratkaisematta. Rosatom voi olla valmis viemään sen Venäjälle, mutta Suomen laki kieltää ydinjätteiden tuonnin ja viennin.

Neljänneksi Fennovoima olettaa saavansa niin sanotun Mankala-veroedun. Mutta onko Fennovoima siihen oikeasti oikeutettu?

Vähän taustaa. Osa Suomen sähköyhtiöistä on vuosikymmeniä toiminut niin sanotulla Mankala-mallilla. Alun perin se tarkoitti, että joukko kunnallisia sähköyhtiöitä ja teollisuusyrityksiä, jotka tuottavat, tai voisivat tuottaa, sähköä myös itse, panevat hynttyyt yhteen, rakentavat ison voimalaitoksen, ja jakavat sähkön omakustannushintaan omistuksen suhteessa. Tätä pidettiin aikoinaan tärkeänä, jotta suomalaiset voivat tuottaa Suomessa sähköä suomalaisille.

Asiasta ei koskaan säädetty lakia. Näkemys Mankala-mallin laillisuudesta perustuu korkeimman hallinto-oikeuden 1960-luvulla tekemiin kahteen päätökseen. Millään muulla alalla firman osakas ei nykyisin saa ostaa firman tuotetta erikoishinnalla, se katsotaan peitellyksi osingonjaoksi ja veronkierroksi.

EU-komissio tutki pyynnöstäni Mankala-mallia ja päätyi lopulta – vuosikausien pähkäilyn – jälkeen siihen että sillä ei ole huomauttamista.

EU-tuomioistuin voi kuitenkin tulla toisenlaiseen tulokseen, jos joku sähköyhtiö vie Mankala-mallin oikeuteen. Näin voi hyvinkin käydä, koska malli on irtautumassa alkuperäisestä ajatuksestaan, ja muuttumassa erikoislaatuiseksi veroeduksi eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla.

Valtionvarainministeriö on kesäkuussa 2010 vastauksessa EU:n komissiolle perustellut Mankala-mallia sillä, että Mankala-yhtiö ei saa tuottaa voittoa ja kustannukset jaetaan omistuksen suhteessa. Fennovoiman yhtiöjärjestyksessä ei kuitenkaan ole mainintaa siitä, että yhtiö ei tuottaisi voittoa. Osakeyhtiölain mukaan voiton tuottaminen omistajille on osakeyhtiön tehtävä, muu pitäisi mainita yhtiöjärjestyksessä. Tämä ehto ei siis Fennovoiman kohdalla toteudu.

Entä sitten osakkaiden osallistuminen kustannuksiin omistusosuuksien suhteessa? Fennovoiman mukaan osakkaat tuovat osakepääomana vain neljänneksen tarvittavasta rahoituksesta. Loput järjestää venäläinen Rosatom, mahdollisesti hyödyntäen Venäjän valtion takauksia tai lainoja.

Jos yksi osakas tai sen taustajoukot, Fennovoiman tapauksessa Venäjän valtio, ottaa kantaakseen 75 % rahoituksesta, onko kyse enää Mankala-yhtiöstä?

Mielestäni veroviranomaisten pitäisi selvittää, onko Fennovoima oikeasti oikeutettu Mankala-veroetuun. Vai voiko veroedun saada vain ilmoittautumalla? Mitä muita veroetuja voisi saada vain ilmoittautumalla halukkaaksi?

Viidenneksi: onko Fennovoiman lupaus sähköstä 50 eurolla per megawattitunti, eli 5 sentillä per kilowattitunti uskottava – tai edes edullinen?

Pohjoismaisen sähkön futuureja myydään tällä haavaa kymmenen vuoden päähän 42 €/MWh. Ainakaan tähän verrattuna 50 €/MWh ei ole edullinen.

Samaan aikaan surullisenkuuluisan Olkiluoto 3:n kustannusarvio on lähes kolminkertaistunut alkuperäisestä 3 miljardista eurosta uusimpaan 8,5 miljardiin. Tällä se saattaa saavuttaa maailman kalleimman rakennuksen kyseenalaisen kunnian.

Ison-Britannian hallitus haluaa maahan lisää ydinvoimaa. Mutta yksikään firma ei suostunut panemaan hankkeisiin rahojaan ennenkuin hallitus lupasi uusien ydinvoimaloiden tuottamalle sähkölle takuuhinnan, yli 100 €/MWh (92,5 puntaa), siis kaksinkertaisen hinnan verrattuna Fennovoiman lupaukseen. Tälläkin tarjouksella vain yksi konsortio, EDF&Areva, oli valmis tarttumaan hankkeeseen.

Kuudenneksi Fennovoima voi kaatua osakaskatoon. Jos Fennovoima bisneksenä menee poskelleen, kaikki omistajat ovat yhtiöjärjestyksen mukaan vastuussa yhtiön kiinteistä kustannuksista suhteessa osakkeiden määrään ”riippumatta siitä, onko osakkeenomistaja ottanut yhtiöstä osuutensa sähköstä”. Uunituoreen ydinvoimalaitoksen kuluista valtaosa on kiinteitä kuluja. Tämä on todella kova riski kaikille osakkaille, joille loppulasku lankeaa omistuksen suhteessa, vaikka Rosatom järjestääkin lainat.

Osakkaille voi tulla suolainen lasku, jos rakennuskustannukset nousevat eikä sähkö käykään kaupaksi, tai jos sähkön tuotanto jää alle suunnitellun. Onko todellakaan mitään järkeä siinä, että esimerkiksi Kesko tai Valio ottavat tällaisia riskjä? Mitä kuluttajat sanovat siitä?

Eikö edes Keskossa ymmärretä, että Rosatomin järjestämä rahoitus on sisäänheittotarjous – kuin hullunhalpa paketti Juhla-Mokkaa – jolla maksajat houkutellaan mukaan?

Viime vuonna monta osakasta jättikin Fennovoiman. Alkuperäinen pääosakas, saksalainen E.On, jätti hankkeen jo toissa syksynä. E.Onin tilalle tuli Rosatom, mutta muille hylätyille osakkeille ei ole löytynyt ottajia.

Lehtitietojen mukaan kiinnostus on ollut vähäistä. Yle Uutisten mukaan Atria, S-ryhmä ja Kuopion Energia eivät ole yrityksistä huolimatta löytäneet ostajia osuuksilleen.

Seitsemänneksi Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan polttoaineena aiotaan ainakin aluksi käyttää kierrätettyä uraania, joka saadaan käytetystä ydinpolttoaineesta jälleenkäsittelemällä. Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan tämä olisi Suomessa ensimmäinen kerta ja maailmallakin varsin harvinainen ratkaisu.

Ja kahdeksanneksi se itsestäänselvyys, että eduskunnan vuonna 2010 Fennovoimalle antama periaatelupa ei kata laitosta, jonka ydinreaktorin toimittajaksi on vaihtunut Rosatom. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Jos Fennovoiman laitos toteutuisi, saisimme Suomeen venäläisen ydinvoimalan, joka käyttää Suomessa ennen kokeilematonta ydinpolttoainetta, jonka käytetyn polttoaineen loppusijoitus on ratkaisematta – ja joka tuottaisi sähköä vientiin. Suomalaisille jäisi puolet loppulaskun rahoitusriskeistä sekä kaikki ympäristöongelmat.

On helppo ymmärtää, miksi ydinvoima- ja ydinaseyhtiö Rosatom haluaa ydinvoimalan Pyhäjoelle. Mutta onko suomalalaisilla firmoilla, tai suomalaisilla ihmisillä, mitään syytä antaa maatamme Rosatomin koekaniineiksi ja mainosmannekiineiksi? Mielestäni ei ole.

Avainsanat: fennovoima, Ydinvoima