Faktoja rikkidirektiivistä

Print PDF Email

Alla kertauksena faktoja rikkidirektiivistä, joka kuulemma on ollut esillä useissa EU-vaalikeskusteluissa:

1. Rikkiraja (0,1%), joka astuu voimaan Itämeren, Pohjanmeren, Englannin kanaalin sekä 200 merimailin leveydeltä USAn ja Kanadan molemmilla rannikoilla, päätettiin kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa 2008. Päätös on lainvoimainen ja laivojen on noudatettava sitä, vaikka EU-direktiiviä ei olisikaan päivitetty sen mukaiseksi.

2. IMOssa valtaa käyttävät maailman merenkulkumaiden hallitukset. Kyseisen päätöksen hyväksyi 2008 Suomen puolesta Matti Vanhasen (kesk.) hallitus. IMO-asioista vastaava liikenneministeri oli tuolloin Anu Vehviläinen (kesk.) ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.).

3. Rikkidirektiivi nopeuttaa vähärikkisen laivapolttoaineen käyttöönottoa eteläisen Euroopan merillä verrattuna pelkkään IMO:n päätökseen. Rikkidirektiivin hylkääminen ei siis olisi tasapuolistanut eteläisen ja pohjoisen Euroopan kilpailuasemaa vaan aivan päinvastoin. IMOn päätöksen mukaan kaikilla merillä siirrytään 0,5 % rikkirajaan 2020, mutta aikataulua voidaan myöhentää 5 vuodella. Rikkidirektiivi sanoo, että eteläisen Euroopan merillä vähärikkiseen polttoaineeseen siirrytään joka tapauksessa 2020, vaikka IMO myöhentäisikin aikataulua muilla merillä.

4. Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali ovat olleet IMOssa päästörajoitusalueita vuodesta 2006. Ensimmäinen näille alueille IMO:ssa päätetty laivojen rikkiraja oli 1,5 %. Se päivitettiin aikoinaan EU-direktiiviin. Samaa ei tehty seuraavalle rikkirajalle, joka IMOn päätöksellä laski vuoden 2010 alusta yhteen prosenttiin. Silti sitä noudatetaan Itämeren laivaliikenteessä.
http://www.imo.org/OurWork/Environment/PollutionPrevention/SpecialAreasUnderMARPOL/Pages/Default.aspx

 

5. IMO:ssa päästörajoitusalueet nimetään kyseisen alueen rannikkovaltioiden aloitteesta. Itämeri on siis rannikkovaltioidensa aloitteesta nimetty päästörajoitusalueeksi, ja tämä päätös tehtiinIMOssa 1997 (jolloin liikenneministerit olivat kokoomuksen Tuula Linnainmaa ja Matti Aura). Välimeren nimeäminen päästörajoitusalueeksi olisi perusteltua, mutta Välimeren maat eivät ole tehneet tästä aloitetta.

6. Laivaliikenne on merkittävä ilman saastuttaja. Rikkipäästöt maalta peräisin olevista lähteistä (tehtaat, voimalaitokset, liikenne) ovat Euroopassa alentuneet 1980-luvun huippuvuosista 85-90 %. Laivoissa nykyisin yleisin polttoaine, raskas polttoöljy tai bunkkeriöljy, on niin likaista, että vastaavaa ei ole missään maalla sijaitsevassa laitoksessa saanut polttaa vuosikymmeniin ilman savukaasujen puhdistusta. Ei ole reilua alentaa päästöjä vain maalla.

7. Nyt Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa käytettävän laivapolttoaineen rikkipitoisuus, 1 %, ylittää tuhatkertaisesti rekoissa sallitun dieselin rikkirajan (10 ppm = 10 miljoonasosaa). Vielä vuonna 2015 Itämeren laivoissa saa olla rikkiä satakertaisesti verrattuna rekkojen polttoaineeseen: 0,1% eli 1000 ppm vs 10 ppm.

8. Ellei laivojen päästörajoja alennettaisi nykyisestä, EU:n merillä kulkevien laivojen rikkipäästöt ylittäisivät kaikkien Euroopan maaperällä olevien tehtaiden, voimalaitosten ja maaliikenteen yhteenlasketut rikkipäästöt ennen vuotta 2020.

9. Kyse on ihmisten terveydestä. Kaikkiaan ilmansaasteiden arvioidaan tappavan Euroopassa ennenaikaisesti yli 400 000 ihmistä vuodessa, josta laivojen osuudeksi arvioidaan noin 50 000 ennenaikaista kuolemaa/v. Laivojen ilmansaasteet aiheuttavat yli 10% ilmansaasteiden terveyskustannuksista. http://www.ceeh.dk/CEEH_Reports/Report_3/index.html

Eduskunnan ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa THLn tutkija Raimo O Salonen arvioi rikkidirektiivin vähentävän ennenaikaisia kuolemia Euroopassa 16 500:lla vuodessa. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ymvl_9_2011_p.shtml
(Huom: Ilmansaastekuolemien luku ei ole sama kuin säästyneiden ihmishenkien, eiväthän laivojen saasteet vielä nollaan laske).

10. EU-lakiehdotuksia pystyy tekemään ainoastaan EUn komissio, yksikään meppi ei edes teoriassa voi panna lakiehdotusta vireille, ei edes Satu Hassi. Parlamentin raportoija (esittelijä) ei sanele lopputulosta, hän vetää neuvottelut parlamentin poliittisten ryhmien välillä ja on parlamentin pääneuvottelija kun lopullisesta lakitekstistä neuvotellaan parlamentin, ministerineuvoston (EU-maiden hallitusten) ja komission välillä. Uusi laki syntyy vain jos meppien enemmistö hyväksyy sen täysistunnossa.

11. Rikkidirektiivi hyväksyttiin EU-parlamentissa syyskuussa 2012 äänin 606 puolesta, 55 vastaan, 13 tyhjää. EPP-ryhmästä rikkidirektiivin puolesta äänesti 239 meppiä, vastaan äänestivät Eija-Riitta Korhola, Petri Sarvamaa, Sari Essayah sekä kaksi virolaista. ALDE-ryhmästä 69 äänesti puolesta, kolme suomalaista keskustalaista vastaan.

12. Lobbauskampanja rikkidirektiiviä vastaan on ollut sikäli kummallinen, että EK (elinkeinoelämän keskusliitto) ja esimerkiksi Suomen Varustamot alkoivat pitää asiasta meteliä vasta sen jälkeen kun vuoden 2008 päätös IMOssa oli tehty. Joku voisi luulla tämän tarkoittavan, että etujärjestöt nukkuivat silloin kun varsinaista päätöstä tehtiin, ja yrittivät sitten jälkikäteisellä älämölöllä peittää tämän unohduksensa omilta isänniltään. http://www.satuhassi.fi/2012/rikin-jälkikatkua-–-sekä-taitavia-ja-suoraselkäisiä-suomalaisia/