Muuttuuko ilmasto ennenkokemattomaksi nykyisten lasten elinaikana?

Print PDF Email

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi syyskuussa uusimman raporttinsa. Huoli ilmastonmuutoksesta on entinen, tieto on aiempaa tarkempaa. Aika ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on käymässä vähiin.

IPCCN:n viides raportti on perusteellisin tieteellinen julkaisu mitä koskaan on tehty. Sen taustalla on yli 9000 vertaisarvioitua tutkimusta ja tutkijoilta eri puolilta maailmaa tuli yli 50 000 kommenttia tekstin hiomiseen. Tutkijoiden viesti on syytä ottaa vakavasti.

Mitä väliä on sillä, jos ilmasto muuttuu muutaman asteen? Maanviljelys keksittiin noin 10 000 vuotta sitten, kaikki sivilisaatiot ovat kehittyneet sen jälkeen. Koko tuona aikana maapallon keskilämpötila ei ole vaihdellut astetta enempää. 3-4 asteen lämpeneminen tarkoittaisi joutumista erilaiseen ilmastoon kuin mistä koko inhimillisen sivilisaation historiassa on kokemusta. Muun muassa viljasadot heikkenisivät suuressa osassa maailmaa, monet ennestään kuivat alueet kuivuisivat entisestään. Se maailma olisi nälän ja janon, ja todennäköisesti myös kansainvaellusten ja sotien maailma.

Faktat ilmastonmuutoksen etenemisestä ja ihmisen osuudesta siihen ovat tunnettuja. Silti maailman valtiot vitkastelevat toimiin ryhtymisessä. Olemme jo hukanneet vuosia.

Ongelmana tuntuu olevan, että hidas muutos on helpompi painaa pois mielestä kuin äkilliset katastrofit. Mutta myös katastrofien mahdollisuutta aliarvioidaan ennen kuin ne tapahtuvat. Kirjassaan ”Musta joutsen” matemaatikko Nassim Taleb kutsuu tällaisia ennustamattomia, harvinaisia tapahtumia mustiksi joutseniksi. Monet ihmiset uskovat, että tulevaisuus on menneisyyden kaltainen tai että muutokset jatkuvat suoraviivaisesti samaan suuntaan kuin ennenkin. Tämä johtaa riskien, ”negatiivisten lottovoittojen” aliarviointiin. Myös lukuisat käyttäytymistutkimukset osoittavat ihmisten taipumuksen aliarvioida riskejä ja paisutella myönteisten lopputulosten mahdollisuutta.

Ihmiskunta on jo nyt lämmittänyt maapalloa 0,85 astetta verrattuna 1800-luvun loppuun. 1983–2012 oli lämpimin 30-vuotisjakso ainakin 1400 vuoteen.

IPCC:n uusimman raportin mukaan maapallo lämpenee todennäköisimmin 2,6 ja 4,5 asteen välillä vuosisadan loppuun mennessä jos päästökehitys jatkuu nykyisellään. On houkuttelevaa keskittyä tuon asteikon alapäähän ja unohtaa, ettei lämpeneminen suinkaan pysähdy vuoteen 2100. Global Challenges Foundation muistuttaa, että 3-4 asteen lämpeneminen vuosisdan loppuun mennessä on ”vain” todennäköisin vaihtoehto jos päästökehitys jatkuu nykyisellään.

On 1,8 prosentin riski, että planeettamme lämpeneekin tällä vuosisadalla 6 astetta. Se tarkoittaisi monien valtioiden muuttumista ihmisille asumakelvottomiksi, eli näiden valtioiden loppua. Jos lentoliikenteen riski olisi sama, joka päivä tapahtuisi 1500 vakavaa lento-onnettomuutta. Kukaan ei hyväksyisi lentämistä tällaisella riskillä.

Meillä on jo selkeää tietoa siitä, että ilmastonmuutos tulee todennäköisesti hyvin voimakkaasti rajoittamaan ihmisten ja yhteiskuntien elämää jo nykyisten lasten elinaikana. Se laskee elämänlaatua, tekee elämästä turvattomampaa ja epävakaampaa sekä jättää kalliin laskun maksettavaksi. Pahiten kärsivät maailman köyhät. Avun tarve tulee kasvamaan nykyisestä.

Yhteiskunnille tuhoisaksi kääntyvä ilmastonmuutos on mahdollista vielä välttää. Kohta ei enää ole. Meidän sukupolvemme voi jäädä historiaan sukupolvena, joka ei toiminut huolimatta ilmastotutkijoiden varoituksista.

Ilmastonmuutoksen hillintä maksaa, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia. Uudet teknologiat, tuotantotavat ja innovaatiot voivat tuottaa myös suurta taloudellista hyötyä. Suomessa on vahvaa osaamista cleantechin alalla, muun muassa energiatehokkuudessa. Suomen osuus maailmanmarkkinoista cleantech-alalla on noin 2,5-kertainen kansantalouden kokoon verrattuna. Viime vuonna suomalaisen cleantech-teollisuuden liikevaihto oli isompi kuin koko metsäteollisuutemme.

Ilmastotoimet tulee nähdä investointina tulevaisuuden talouteen ja hyvinvointiin. Kyse on niin sanotusti win – win –tilanteesta: tehokkaampaan, vähähiiliseen tuotantoon ja kulutukseen investoimalla voidaan luoda kasvua ja samalla hillitä ilmastonmuutosta. Yritysten näkökulmasta voittajia ovat ne, jotka hyväksyvät tulevaisuuden skenaariot ja sopeutuvat varhaisessa vaiheessa. Tämä antaa kilpailuedun muihin toimijoihin nähden. Vitkastelu kostautuu: myöhäinen muutos toimintatapoihin käy kalliiksi, ei vähiten menetettynä asemana markkinoilla. Pahimmillaan uudistuksen jarruttelijat huomaavat koko bisneskonseptinsa käyneen mahdottomaksi ilmastonmuutoksen muuttamassa maailmassa.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tavoite on saada kaikkia maailman maita koskeva ilmastosopimus aikaan vuoteen 2015 mennessä. Se on välttämätöntä, ja kaikkien maiden tulee parantaa juoksuaan, tiukentaa tähän mennessä asettamiaan päästövähennystavoitteita.

Satu Hassi
Sirpa Pietikäinen
Euroopan parlamentin jäsenet

Julkaistu Aamulehdessä 19.11.2013

Avainsanat: COP19, ilmastonmuutos, IPCC, Puola