Koivuklapit ja metsäkato

Print PDF Email

Tämän päivän uutisankka oli Iltalehden etusivulla, jonka mukaan EU kaavailee kieltää koivuklapien polton saunan kiukaissa. Se on silkkaa pötyä.

Uutisankka syntyi tyypillisellä tavalla, toimittaja luki (komissiossa valmisteilla olevasta ehdotuksesta) yhden kohdan, tulkitsi sitäkin överiksi, ja unohti selvittää mihin kokonaisuuteen ehdotus liittyi. Usein uutisankan syntyä edesauttaa lobbausjärjestö, jonka etua väärinymmärrys palvelee. Niin saattoi olla tässäkin tapauksessa, siitä enemmän tuonnempana.

EU-komissiossa on valmisteltavana direktiivi energiaksi poltettavan biomassan kestävyyskriteereistä. Ehdotus koskee vain teollisen mittakaavan laitoksia, jotka tuottavat sähköä vähintään megawatin (1000 kW) tai lämpöä vähintään 2,5 megawatin (2500 kW) teholla.

Tuon luonnoksen johdannossa sanotaan, että EU:n jäsenmaat voivat laatia kansallisia sääntöjä, joilla estetään arvokkaan biomassan päätyminen polttoon ja että sitten kun on enemmän tieteellistä tietoa, komissio voisi rajoittaa ”arvokkaan runkopuun” (high value roundwood) käyttöä energiaksi.

Toimittaja oli lukenut tämän kohdan, päätellyt että jos runkopuuta ei saisi polttaa energiaksi, ei myöskään puunrungoista tehtyjä klapeja saisi polttaa saunan pesissä, vain oksia ja risuja. Etusivun uutinen oli valmis.

Saunan kiukaat ovat kuitenkin monta kertaluokkaa pienempiä kuin 2500 kW. Esimerkiksi kiuasvalmistaja Harvian nettisivuilla isoin puulämmitteinen kiuas on teholtaan 40 kW ja se on yrityksille ja laitoksille, ei kotisaunoihin. Tästä on aika pitkä matka 2500 kilowattiin. http://www.harvia.fi/content/fi/40/149/Harvia%2050.html

Teollisen mittakaavan bioenergialaitoksissa ei polteta klapeja, vaan haketta, pellettejä tai kaasutettua biomassaa.

Mutta miksi ylipäänsä valmistellaan ehdotusta biomassan kestävyyskriteereistä? Eikö Bryssel usko, että suomalaiset osaavat hoitaa omat metsänsä. No, valmistelun taustalla ei olekaan ensisijaisesti huoli Suomen metsistä.

Koko maailmassa metsien häviämisen ja maankäytön muutosten arvioidaan aiheuttavan noin viidenneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, siis ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä. Se on samaa suuruusluokkaa kuin kaikki maailman liikennemuodot yhteensä. Jos emme hillitse metsätuhoja, muita ilmastonsuojelutoimia on vastaavasti tehtävä enemmän ja se maksaa enemmän.

Kun EU kannustaa lisäämään uusiutuvan energian käyttöä, se pitää tehdä tavalla, joka ei kannusta missään päin maailmaa tuhoamaan metsiä eikä hakkaamaan metsiä pelkästään jotta Euroopan bioenergialaitokset saisivat polttoainetta. Siksi pidän oikein tarpeellisena sitä, että energiaksi poltettavalle biomassalle tehdään kestävyyskriteerit.

Vuosien varrella monenlaiset tahot ovat esittäneet huolta siitä, että uusiutuvan energian lisäämiseen kannustavat toimet lisäävät bioenergian käyttöä liikaa. Esimerkiksi vuonna 2008, kun uusiutuvan energian direktiivi oli käsiteltävänä EU:ssa, kuulin useampaankin kertaan Suomen metsäteollisuuden ja EK:n (elinkeinoelämän keskusliitto) edustajien varoittavan edistämästä uusiutuvaa energiaa tavalla, joka johtaisi metsien hakkaamiseen pelkäksi bioenergiaksi, jolloin esimerkiksi paperiteollisuudelle ei riittäisi raaka-ainetta.

Erinäisiä kertoja olen kuullut paperiteollisuuden edustajien sanovan, että puun käytössä tulisi suosia porrastettua käyttöä (cascading use), eli puuraaka-aine tulisi käyttää tavalla, josta saadaan paras hinta, suurin taloudellinen hyöty. Energiaksi tulisi polttaa ensisijaisesti vain se mistä ei voida tehdä mitään arvokkaampaa, kuten lautaa, puutaloja, huonekaluja, paperia, biomuovia yms. Vain se mitä jää näistä muista prosesseista jätteeksi tulisi polttaa energiaksi.

Esimerkiksi vuonna 2006 Metsäteollisuus ry sanoi bioenergiasta:
”Metsäteollisuuden raaka-aineen saannin turvaamiseksi puupolttoaineiden käytön edistämisen tukitoimet tulisi kohdistaa vain raaka-aineeksi kelpaamattomalle puuainekselle. Elinkaarensa loppuvaiheessa metsäteollisuuden tuotteet sopivat jatkossakin energiatuotantoon.”
http://www2.metsateollisuus.fi/juurinyt2/Uutiset/Sivut/Suomenbioenergiantuotanto.aspx

On mitä kannatettavin periaate, että puusta poltetaan vain se mistä ei voida tehdä mitään arvokkaampaa. Komission ehdotusluonnoksessa sanotaankin, että ehdotetut kestävyyskriteerit eivät koskisi sahojen sekä sellu- ja paperitehtaiden jätteitä eivätkä lantaa.

On hyvä muistaa sekin, että metsiä ei pidä hakata enempää kuin uutta metsää kasvaa, ja että metsät ovat muutakin kuin puuta, metsien lukemattomat lajit ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Ilmasto ei kiitä vaan kärsii, jos metsien ja metsämaaperän sisältämää hiiltä vähennetään, koska silloin hiiltä siirtyy ilmakehään.

Meppikollegoistani erityisesti Eija-Riitta Korhola on vuosien varrella hyvin aktiivisesti varoittanut bioenergiasta ja siitä että bioenergian lisääminen voi pahimmassa tapauksessa vahingoittaa ympäristöä ja jopa lisätä kasvihuonekaasupäästöjä.

”Puun ohjautuminen suoraan polttoon on raaka-aineen tuhlausta ja ympäristön kannalta vahinko.”
http://www.korhola.com/lang/fi/2010/09/vihreiden-toimeenpano-osasto-nykypaiva/

”Uusiutuvien lisäystavoite uhkaa muodostua siis hölmöläisten hommaksi, jos sen saavuttamiseksi joudutaan hakkaamaan ja polttamaan metsää: ilmastonmuutosta ryhdytäänkin torjumaan keinoin, jotka kiihdyttävät sitä.”
http://www.korhola.com/lang/fi/2008/01/helmikuu-2008-komission-ilmasto-ja-energiapakettia-riivaavat-huippukokouksen-riimit/

Entä kenen lobbarin etuja liioitellut kohu-uutiset saunaklapien kieltämisestä voisivat palvella? Ehkä MTK:n, se on vastustanut bioenergian kestävyyskriteereitä, koska se pelkää että EU alkaa vaatia tilakohtaisia metsien kestävyysraportteja. Tämäkin pelko vaikuttaa ehdotusluonnoksen perusteella liioitellulta, ehdotus puhuu kestävyysvalvonnasta, joka pohjautuisi olemassaoleviin kansallisiin ja kansainväisiin metsänhoidon säädöksiin ja kriteereihin. Jos siis maan kansallinen metsälainsäädäntö on kunnossa, tilakohtaista EU-valvontaa tuskin tarvittaisiin.

No, ettei asia menisi liian yksinkertaiseksi, tällä viikolla parlamentti ottaa kantaa myös liikenteessä käytettäviin biopolttonesteisiin ja biokaasuun. Siitä tarkemmin heinäkuisessa blogissani.
http://www.satuhassi.fi/2013/epn-ympäristövaliokunta-panee-rajat-ruoan-polttamiselle-autoissa/

Tämän ehdotuksen taustalla on huoli siitä, että tankkaamme autoja ruoasta ja rehusta tehdyllä polttoaineella, ja tällä tavoin nostamme ruoan hintaa kehitysmaissa ja kannustamme raivaamaan trooppisia metsiä biopolttoainepelloiksi. Siksi komissio ehdottaa viiden prosentin ylärajaa ruoasta tehdyille biopolttoaineille. Parlamentin ympäristövaliokunta ehdottaa 5,5 prosentin rajaa.

Lisäksi ympäristövaliokunta haluaa niinsanotuilla ILUC-kertoimilla (indirect land use change, epäsuora maankäytön muutos) ottaa huomioon sen, että ruoan tuottamiseen raivataan uusia peltoja kun entisillä pelloilla aletaan tuottaa raaka-ainetta autojen biopolttonesteille. Esimerkiksi palmuöljyn käyttö biodieseliksi aiheuttaa usein uuden palmuöljyviljelmän raivaamisen ruokaöljyn tuotantoon, pahimmassa tapauksessa suosademetsään, jonka turvemaaperän hapettumisesta aiheutuu valtavat hiilidioksidipäästöt.

Ruoan polttamisen sijaan liikenteessä pitäisi suosia seuraavan sukupolven biopolttonesteitä, joita voidaan tehdä esimerkiksi metsäteollisuuden jätteistä, yhdyskuntajätteistä, levistä yms.

Myös tässä asiassa käy kova lobbauskuhina. Biopolttonesteitä ruoasta valmistavat firmat eivät tietenkään halua että niiden bisnes rajataan suunnilleen nykytasolle. Minusta se on perusteltua.

Avainsanat: bioenergia, EU, ilmasto, ILUC