EU-komissio Monsanton ja muiden siemenjättien asialla

Print PDF Email

EU-komissio julkisti toukokuun alkupäivinä esityksensä ruokaturvallisuutta ja elintarvikeketjua koskevien EU-lakien uudistamisesta. Uudistusta on vauhdittanut tämän kevään hevosenlihahuijaus. Kuulostaa ihan asialliselta.

Nykyiset 70 säännöstä aiotaan supistaa viiteen. Eläinsairauksia pyritään ennaltaehkäisemään nykyistä paremmin. Voimavaroja ruoan turvallisuuteen terveytemme kannalta aiotaan lisätä. Hienoa, hienoa.

Mutta mutta. Kuten Brysselissä usein sanotaan, the devil is in the details, eli piru piilee yksityiskohdissa. Samalla EU-komissio ehdottaa siemenviljalakien muuttamista tavalla, joka käytännössä lisäisi biotekniikka-alan suurten jättifirmojen, kuten Monsanton, valtaa ja vapauksia, ja käytännössä myös kaventaisi ruokakasvien geneettistä monimuotoisuutta.

Nykyisin siemenien markkinointia ja myyntiä säätelee kukin jäsenmaa alueellaan. Komissio ehdottaa koko EU-aluetta koskevia sääntöjä ja lupamenettelyä.

Lupa, joka tarvittaisiin siementen myymiseen viljelijöille, voisi maksaa jopa reilut 10 000 euroa per lajike. Suurfirmoille se on pikkuraha. Mutta pienemmille se on ylivoimainen este. Jos pieni firma myy vaikkapa 10 tomaatti- ja yhtä monen salaattilajikkeen siemeniä, lupiin hupenisi reilut 200 000.

Komission ehdotuksessa kaikkein pienimmät firmat jäisivät lupavaatimuksen ulkopuolelle, jos työntekijöitä on alle 10 tai liikevaihto alle 2 miljoonaa. Alalla on kuitenkin joukko pieniä firmoja, jotka ovat kuitenkin tätä rajaa isompia ja jotka esitys pyyhkisi markkinoilta. Lisäksi viljelijöiden ikimuistoista oikeutta käyttää oman satonsa siemeniä ja vaihtaa siemeniä keskenään, rajoitettaisiin.

Jos komission ehdotus menee läpi, mikroyritysten myymät harvinaisemmat lajikkeet jäisivät lähinnä harrastajien käyttöön. Suomalainen Maatiainen-yhdistys, joka kerää ja välittää maatiaislajikkeiden siemeniä, saattaisi jäädä jäljelle, mutta moni vähän isompi tekijä häviäisi. Viljelyn geneettinen monimuotoisuus kapenisi, harvinaisempia kasvi-, hedelmä- ja viljalajikkeita häviäisi markkinoilta.

Jos välittää siitä mitä syö, on ikävää, kun vaikkapa tomaatti- ja salaattilajikkeiden määrä vähenee. Paikalliset ja maatiaislajikkeet ovat myös osa kulttuuriperintöä. Mutta kyse on paljon enemmästä.

Maailman elintarvikejärjestö FAO varoitti jo 1970-luvulla viljelykasvien monimuotoisuuden kapenemisesta. Kun viljelyolot suunnilleen joka maassa ovat muuttumassa ilmastonmuutoksen vuoksi, viljelykasvien perimän yksipuolistuminen entistä enemmän tarkoittaisi suuren riskin ottamista, sillä se geenivaranto, josta uusissa oloissa pärjääviä lajikkeita voitaisiin jalostaa, kapenisi.

Komission ehdotus voi vaarantaa myös paikallisiin erityisolosuhteisiin, esimerkiksi kuivuuteen tai kylmyyteen, parhaiten sopeutuneet lajikkeet.

Kun suurella alueella viljellään hyvin yhdenmukaisia kasveja, ollaan paljon alttiimpia esimerkiksi kasvisairauksille ja tuholaisille. Esimerkkejä on jo saatu, kun kasvitaudit ja tuholaiset ovat aiheuttaneet massiivisia tuhoja riisiviljelmillä ja maissipelloilla Aasiassa ja Amerikassa.

Maatiaislajikkeissa ja muissa nykyisin harvinaisemmissa lajikkeissa voi hyvinkin olla ominaisuuksia, jotka tulevaisuudessa osoittautuvat tuiki tarpeellisiksi.

Kaiken kukkuraksi komissio ehdottaa, että suurfirmat voisivat itse tehdä kaikki sertifikaattia varten tarvittavat tutkimukset, analyysit, näytteiden oton ja analyysit. Toisin sanoen firmat valvoisivat itse itseään, isojen pukkien pieni klikki pantaisiin valvomaan kaalimaata. Kun ehdotuksen pontimeksi sanotaan hevosenlihahuijausta, miten ihmeessä johtopäätös voi olla, että suuret siemenfirmat valtuutetaan itse valvomaan itseään? Suurfirmojen omavalvonnan tuloksista on jo ihan tarpeeksi näyttöä alalta kuin alalta, pankeista einesvalmistajiin, mukaan lukien se hevosenlihahuijaus.

Monsanto, Dupont Pioneer ja 3 muuta jättifirmaa hallitsevat 50-60 % maailman siemenmarkkinoista, joilla pyöriin noin 50 mrd dollaria vuodessa. Monet näistä firmoista myyvät myös tuholais- ja rikkaruohomyrkkyjä, ja monet niiden markkinoimista geenimuunnelluista lajikkeista on nimenomaan suunniteltu kestämään tiettyjä myrkkyjä.

Nämä firmat ovat myös kärkkäitä haastamaan viljelijöitä oikeuteen, USAssa Monsanto on vuoden 1997 jälkeen nostanut 145 oikeusjuttua viljelijöitä vastaan, keskimäärin 11 vuodessa.

Komission siemenlakiehdotus on kuin isoja firmoja varten tehty. Itse asiassa sen valmistelussa oli mukana henkilö, Isabelle Clement-Nissou, joka syyskuuhun 2011 asti työskenteli mm. Ranskan siementuottajien lobbausjärjestönä  toimivan GNIS:n kansainvälisten asioiden päällikkönä. Tämä on räikeä esimerkki siitä, että niin sanottua pyöröovea firmojen ja komission välillä pitäisi valvoa tarkemmin.

EU-parlamentin vihreä ryhmä ja monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet komission esitystä tuoreeltaan. Nyt on vaikuttamisen paikka, sillä asia siirtyy parlamentin ja EU-maiden hallitusten käsitteltäväksi.

Jos olet kiinnostunut siitä, että maatiaislajikkeita ja muita sellaisia lajikkeita, joilla on pienet markkinat, voi edelleenkin viljellä, niin juuri nyt kannattaa ottaa yhteyttä meppeihin, jotta esitys ei tässä muodossa mene läpi. Kannattaa lähettää viestiä myös Suomen maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministerihän käyttää tässä asiassa Suomen ääntä EUn ministerineuvostossa.

Lapin radiossa 16.5.2013

Avainsanat: EU, komissio, Monsanto