Terveys ja Pohjola voittivat rikkiäänestyksessä

Print PDF Email

EU-parlamentin ympäristövaliokunta otti tänään kantaa laivarikkidirektiiviin, josta on sanailtu kipakastikin. Lopputulos oli voitto sekä ihmisten terveyden että pohjoisen Euroopan kannalta. Valiokunta tuki kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa sovittuja tiukennettuja rikkirajoja Itämerelle, Pohjanmerelle ja Englannin kanaaliin. Mutta valiokunta haluaa tiukentaa päästörajoja myös Etelä-Euroopassa.

Valiokunnan kokouksen lähetessä meni aika jännittäväksi. Olimme eri ryhmien neuvottelijoiden kanssa saaneet sorvattua sangen hyvät kompromissit. Mutta kun äänestystä – Brysselissä toissa viikon maanantaina olleen yleislakon oheisseurauksena – myöhennettiin kahdella viikolla, EU:n eteläisten jäsenvaltioiden hallitukset alkoivat kiivaasti lobata eteläisten merien päästörajojen tiukennuksia vastaan. Äänestyksessä taisivat hajota kaikki muut ryhmät paitsi vihreät. Enemmistö oli kuitenkin sillä kannalla, että ihmisten terveyttä pitää suojella myös etelässä. Olinkin kokouksen päätyttyä hyvin helpottunut ja iloinen.

Aika harva tietää, miten pahoja saastuttajia laivat ovat. Tehtaiden, voimalaitosten ja autojen saastepäästöjä on suitsittu jo vuosikymmeniä, mutta laivojen piipuista tupruavien savujen puhdistamisessa otetaan vasta ensi askelia. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan 50 000 ihmistä kuolee EU-maissa ennenaikaisesti laivojen saasteiden takia.

1980-luvulla havumetsämme alkoivat happosateiden takia harsuuntua, neulaset kärsivät. Sitten tehtaiden ja voimalaitosten savupiippuihin pantiin rikkipesurit ja autojen polttoaineen rikkirajoja alennettiin. Euroopan maa-alueilta tulevat yhteenlasketut rikkipäästöt ovatkin pahimmista päivistä laskeneet peräti 85-90 %. Jos laivoille ei tulisi uusia rajoituksia, Euroopan merillä seilaavista laivoista tupruaisi vuosikymmenen lopulla enemmän rikkiä kuin EU-maiden tehtaanpiipuista ja pakoputkista yhteensä.

Onneksi laivapäästöillekin on tulossa rotia. Vuonna 2008 IMO:ssa sovittiin että päästörajoitusalueilla laivojen rikkiraja laskee 0,1 %:iin vuonna 2015. Pohjoisen Euroopan merien lisäksi näitä päästörajoitusalueita ovat USA:n ja Kanadan molemmat rannikot 200 mailin leveydeltä. Muilla merillä rikkiraja laskee nykyisestä 3,5 %:sta 0,5 %:iin vuonna 2020. Meidän kaikkien terveyden kannalta tämä on erinomaista. Mutta täysin perustellusti Suomen teollisuus ja monet muut ovat todenneet epäreiluksi, että muilla merillä rikkirajaksi jää 3,5 % kun pohjoisen Euroopan merillä rajaksi tulee 0,1 %. Onhan puhtaampi polttoaine kalliimpaa.

Merten rikkirajoitusalueita, joilla tiukempi raja pätee, ei valitettavasti voida perustaa EU:n päätöksellä vaan se tapahtuu IMO:ssa rannikkovaltioiden aloitteesta. On hyvä kysymys, miksi eteläisen Euroopan maat eivät ole panneet alulle Välimeren ja Atlantin päästörajoitusalueita. Henki ja terveys on yhtä tärkeä etelän ja pohjoisen ihmisille. Siksi olen erittäin iloinen siitä, että EU-parlamentin ympäristövaliokunnan enemmistö tänään tuki tiukennettua rikkirajaa myös eteläisille merille, ensin 0,5 % vuodesta 2015 ja seuraavana vaiheena 0,1 % vuodesta 2020. Tämä tekee kilpailun reilummaksi pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä.

No, tuleeko päästöjen puhdistaminen kuitenkin sikakalliiksi? Puhtaampi ja parempi polttoaine maksaa tietenkin enemmän kuin laivoissa nykyisin käytettävä bunkkeriöljy, joka on öljynjalostamojätettä. Laivojen moottoreissa saa kuitenkin edelleen polttaa bunkkeriöljyä, jos savukaasut puhdistetaan uusia saasterajoja vastaaviksi. Puhdistustekniikka on käytännössä samaa kuin se, jota tehtaissa ja voimalaitoksissa on käytetty jo vuosikymmenet. Tämä ratkaisu ainakin puolta halvemmaksi kuin puhtaampi polttoaine.

Suomalainen Wärtsilä ja ruotsalainen Alfa-Laval kuuluvat firmoihin, jotka valmistavat savukaasupesureita. Laivojen saasteiden suitsiminen tuo siis hyvässä lykyssä tilauksia ja töitä myös Wärtsilälle. Toki savukaasupesuri maksaa. Mutta mielestäni ei olisi yhtään väärin, jos valtiovalta aluksi avustaisi niiden hankinnassa. Laivojen saastepäästöjen puhdistaminen parantaa ihmisten terveyttä ja sen arvo voidaan mitata myös rahassa, esimerkiksi alentuneina terveydenhoitokustannuksina.

Valtion ja kuntien rahakirstun vartijat voittaisivat vaikka valtio maksaisi ensimmäiset savukaasupesurit kokonaan. Sitä en kuitenkaan ehdota. Mutta ympäristövaliokunta tuki ehdotustani, jonka mukaan tänä ja ensi vuonna pesurin tilaaville laivayhtiöille saa antaa valtionapua jopa yli puolet pesurin hinnasta. Suomen Elinkeinoelämän keskusliitto on suureen ääneen vastustanut IMO:ssa sovittuja rikkirajoja. En vieläkään ymmärrä, mitä EK tällä kampanjalla oikeasti tavoittelee, vai hämääkö se tahallaan. Kyllä Eteläranta kympin juristien pitäisi ymmärtää, että mitä IMO:ssa on päätetty, on päätetty, eikä sitä voida EU-direktiivillä muuttaa, yhtä vähän kuin vaikka Pirkanmaan liitto pystyy muuttamaan eduskunnan säätämää lakia.

Minä neuvoisin EK:ta nyt keskittymään lobbaamaan valtiovarainministeriä ja kertomaan, että laivojen saasteiden puhdistaminen alentaa verovaroista kustannettavia sairaanhoitokuluja niin paljon, että valtion kannattaa avustaa pesurien hankintaa. Samalla saadaan suomalaisille ympäristötekniikan osaajille tilauksia ja töitä. Lopullinen lakiteksti ei vielä ole tässä. Se syntyy EU-parlamentin ja EU:n ministerineuvoston välisissä neuvotteluissa, joissa toimin parlamentin neuvottelijana. Täysistuntoäänestys on alustavasti suunniteltu toukokuulle.

Avainsanat: laivaliikenne, päästörajat, rikkidirektiivi, rikkipäästöt