Jääviyttä ruokalistalla

Print PDF Email

Muistatteko vielä hullun lehmän taudin? 1990-luvulla lehmien keskuudessa alkoi levitä tappava aivosairaus, jonka syyksi todettiin teurasjätteiden syöttäminen lehmille. Taudin todettiin siirtyvän myös sairaiden nautojen lihaa syöneisiin ihmisiin. Seuraavaksi dioksiinin saastuttama karjanrehu kyllästi dioksiinilla lihaa, kananmunia ja maitoa.

Kymmenkunta vuotta sitten EU:ssa haluttiin ottaa opiksi ja perustettiin elintarviketurvavirasto, EFSA. Sen tehtäväksi annettiin tuottaa puolueetonta ja tieteellisestä tietoa ruoan turvallisuudesta, jotta ruokaskandaaleista päästäisiin eroon. Tällä viikolla julkistettiin tutkimus, jonka mukaan kevytlimsoja päivittäin juovilla on 45 % suurempi riski saada sydänkohtaus kuin muilla. Onko EFSA katsonut jotain läpi sormien?

Tänä vuonna EFSA täyttää kymmenen vuotta. Merkkipäivän kunniaksi kaksi avoimuutta ajavaa kansalaisjärjestöä, Corporate Europe Observatory (CEO) ja Earth Open Source, ovat julkaisseet raportin "Conflicts on the Menu" (Jääviyttä ruokalistalla), jonka mukaan suurfirmoilla on virastosta häkellyttävän tiukka ote. Raportin mukaan EFSA sivuuttaa riippumattomien tutkijoiden tulokset esimerkiksi arvioidessaan geneettisesti muunneltujen viljelykasvien, rikkaruohomyrkkyjen, makeutusaineiden tai elintarvikepakkauksissa käytettävien aineiden turvallisuutta, ja tyytyy käymään läpi tutkimuksia, joita kyseinen firma on itse teettänyt omasta tuotteestaan.  Arvioinnista vastaavat EFSA:n paneelit ottavat riippumattomien tutkijoiden tuottamaa tietoa huomioon lähinnä silloin, jos jokin kansalaistensa turvallisuudesta tarkempi maa, kuten Tanska tai Ruotsi erikseen sitä vaativat.

Kevytlimsojen mahdolliset terveyshaitat voivat johtua monista asioista. Yksi selvä ero niiden ja tavallisten limsojen välillä on makeutusaine. Monissa kevytlimsoissa se on aspartaami, jonka EFSA on todennut turvalliseksi, vaikka riippumattomat tutkijat ovat raportoineet aineen haittavaikutuksista jo pitkään. Myös bisfenoli A-nimistä muovin seosainetta EFSA pitää turvallisena, vaikka aine tiedetään hormonihäiritsijäksi ja jo useita vuosia sitten osoitettiin sen lisäävän rintasyövän riskiä. Tanskan ja Kanadan näytettyä esimerkkiä myös EU:n komissio kielsi sen tuttipulloissa. Viime päivinä Suomessa on kohuttu vesijohtoputkien remonteissa käytettävistä pinnoitteista, joista voi liueta juomaveteen tuota samaa bisfenoli A:ta. Esimerkiksi Saksa on kieltänyt kyseiset pinnoitteet.

Herää kysymys, onko EFSA aiheuttanut miljoonille ihmisille sekä vältettävissä olevia terveyshaittoja että ylimääräistä rahanmenoa, kun se on toppuutellut epäilyjä aineen haitoista. Kerrotun jälkeen ei enää yllätä, että EFSAn tieteellisten paneelien jäsenistä monilla on läheisiä yhteyksiä elintarvike, biotekniikka- ja kemian jättifirmoihin. Esimerkiksi ruoan lisäaineita arvioivan tieteellisen paneelin 20 jäsenestä yhdellätoista on tällaisia kytköksiä.

Maaliskuussa 2008 syntyi julkinen kohu, kun viraston GM-yksikön päällikkö siirtyi lobbariksi biotekniikkayhtiö Syngentaan. Vastaavanlainen "pyöröovi" virastosta teollisuuteen ja takaisin on käynyt useamminkin. Tästä nimenomaisesta tapauksesta eräs saksalainen kansalaisjärjestö kanteli EU:n oikeusasiamiehelle. EFSA:n johtaja vähätteli asiaa. Mutta kaksi vuotta myöhemmin oikeusasiamies kehotti EFSAa tiukentamaan jääviyssääntöjään.

Vuonna 2010 EFSAn johtokunnan puheenjohtaja kärysi liian läheisistä yhteyksistä International Institute of Life Sciences (ILSI) -järjestöön. Se väittää olevansa tieteellinen eikä lobbausjärjestö, mutta juuri yrityskytkentöjen vuoksi maailman terveysjärjestö WHO kielsi vuonna 2006 sitä olemasta mukana arvioimassa ruoan ja juomaveden turvallisuuteen liittyviä asioita.

ILSIn taustalla ovat esimerkiksi kemia- ja biotekniikkafirmat Monsanto ja BASF sekä elintarvikejätit Coca-Cola, Danone, Nestle ja McDonalds. ILSIssa laaditut nuotit ovat vaikuttaneet EFSAn toimintaan, esimerkiksi siihen mitä otetaan huomioon geneettisesti muunneltujen ruokakasvien riskinarvioinnissa. Nyt kun elintarviketurvavirasto täyttää kymmenen vuotta, on aika siivota pesä ja saattaa sen toiminta vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan, eli puolueettoman tiedon tuottamista siitä, mikä on turvallista suuhunpantavaa ja mikä ei. Muuten ruoka voi viedä paitsi rahat, myös ennenaikaisesti hengen.

Kolumni Hämeen Sanomissa 26.2.2012

Avainsanat: EFSA, kemikaalit, ruokaturvallisuus