EU:n päästökauppa

Print PDF Email

Minun on kerrottu saaneen aikaan myös EUn hiilidioksidipäästökaupan, jolla eniten päästöjä aiheuttavien teollisuudenalojen hiilidioksidipäästöt muuttuivat osittain maksullisiksi.

Miten se oikeasti meni?

EUn komissio antoi ehdotuksen päästökauppadirektiivistä loppuvuodesta 2001, kun olin vielä ministeri. Ministeriaikanani ympäristöministerineuvosto ehti käydä vain hyvin yleisluontoisen keskustelun asiasta. Lopullinen päätös direktiivistä tehtiin 2003. Ministerineuvostossa yksityiskohtaisten neuvottelujen ajan Suomen ympäristöministeri oli ensin Jouni Backman (Lipposen 2 hallitus) ja sitten Jan-Erik Enestam (Jäätteenmäen/Vanhasen I hallitus).

2005-20012 päästökaupassa olivat mukana mm sähkön tuotanto, öljynjalostus, paperiteollisuus, raudan ja teräksen sekä sementin valmistus ja päästökauppa koski vain hiilidioksidia. Jos yrityksen päästöt ylittivät sen päästökiintiön, sen piti ostaa ylityksen verran päästöoikeuksia markkinoilta. Yritys sai myydä päästöoikeuksiaan, jos se päästöt alittivat sen kiintiön.

Päästökaupan säännöt uusittiin vuonna 2008, jolloin olin jo meppi. Uusia sääntöjä aletaan noudattaa vuoden 2013 alusta. En ollut ryhmäni neuvottelija eli varjoraportööri asiassa, mutta vihreän ryhmän koordinaattorina ympäristövaliokunnassa seurasin asiaa tiiviisti. Lisäksi olin ryhmäni neuvottelija parlamentin teollisuusvaliokunnan lausunnosta. Uudistus muutti sähköyhtiöiden päästöt maksullisiksi ja laajensi muiden teollisuusalojen päästöjen maksullisuutta. Mukaan tulivat hiilidioksidin lisäksi myös muut Kioton sopimuksessa mainitut kasvihuonekaasut ja uusia teollisuudenaloja, mm kemianteollisuus.

Kannatanko?

Kannatan päästökauppaa ja siihen vuonna 2008 tehtyä uudistusta, joskin olisin halunnut uudistuksen menevän vielä pidemmälle.