Öljyn megariskit Arktiksella

Print PDF Email

Tällä viikolla EU-parlamentissa oli järjestämäni seminaari Pohjoiselle jäämerelle suuntautuvan öljyryntäyksen riskeistä. Siinä kävi selväksi kaksi asiaa. Ensinnäkin että öljyn ja kaasun poraukseen Jäämeren äärioloissa liittyy suunnattomia inhimillisiä ja ympäristöriskejä, ja toiseksi että ryntäystä tuskin kyetään estämään, ellei öljyriippuvuudesta päästä eroon.

Yksi mielenkiintoisimmista puhujista oli Nils Andreas Masvik turvallisuusluokituslaitos Det Norske Veritaksesta. Masvik totesi, että Arktiksella ei pärjää samoilla eväillä kuin lämpimämmillä alueilla. Turvallisuusajattelun perusidea on, että mitä pahempia ovat vahingon seuraukset, sitä epätodennäköisemmäksi vahinko pitää saada.

Esimerkiksi on ihan eri asia pudota lämpimään mereen päivällä tai joutua veteen Jäämeren talven pakkasessa ja pimeässä. Venettä pakkasessa ohjanneet – esimerkiksi mieheni Jukka tai Pohjois-Norjan kalastajat – tietävät että veden yläpuolelle alukseen ja laitteisiin kertyvän jään paino voi pahimmillaan kaataa paatin. Masvik selosti, että jäätävissä oloissa öljynporauslautan voi kattaa, jotta poraustornien yläpäät ja sen sellaiset jäävät kannen alle eivätkä kerää jäätä. Mutta tämä tuo toisen ongelman. Avoimella lautalla kaasuvuodot haihtuvat tuuleen. Kannen alla vuoto aiheuttaa räjähdysvaaran.

Ympäristöjärjestöjen, kuten Oceanian ja Bellonan edustajat puhuivat Arktiksen merkityksestä ekosysteemeille. Esimerkiksi puolet maailman rannikkolintulajeista elää siellä osan vuotta. Porauksen tärinä häiritsee, esimerkiksi valaiden suunnistus voi mennä sekaisin, ne voivat eksyä tai säikkyä pois ruoka-apajiltaan.

Suomalainen ymmärtää, että pakkasella mereen vuotanutta öljyä on mahdoton puhdistaa jäästä. Arktiksella öljy saastuttaisi koko ravintoketjun. Sen huipulla oleville petoeläimille kuten jääkarhuille seuraisi esimerkiksi maksavaurioita. Meksikonlahden onnettomuudessa öljystä saatiin talteen vain 2-3 % vaikka sää oli hyvä. Öljyonnettomuuksien pitkäaikaisvaikutuksia on ylipäänsä mahdotonta ennustaa, Arktiksella vielä vähemmän.

Sekä ympäristöjärjestöjen edustajat että Masvik puhuivat Arktiksen valmiuskuilusta. Jos laiva tai porauslautta kaatuu tai tulee kolari, apu on kaukana. Nina Lesikhina Murmanskin Bellonasta kertoi järjestön kirjoittaneen ympäristöriskeistä eurooppalaisille öljy-yhtiöille, kuten Shellille ja Totalille, jotka ovat mukana Venäjän arktisen alueen öljyhankkeissa. Esimerkiksi Prirazlomnoessa öljyvuoto voisi tutkijoiden mukaan pahimmillaan olla 120 000 tonnia. Lähin pelastuskalusto on Murmanskissa, 1250 kilometrin päässä.

Viime joulukuussa porauslautta kaatui Ohotskin merellä. Siinä kuoli 50 ihmistä. Tapaus paljasti sekä laeissa että valvonnassa pahoja puutteita. 47 venäläistä ympäristöjärjestöä kirjoitti duumalle vaatien julkista tutkintaa.

Robert Blaauw öljy-yhtiö Shellistä kuittasi, että Arktista ”ei voi museoida”. Hän perusteli Jäämeren öljyn ja kaasun hyödyntämistä skenaarioilla, joiden mukaan maailman energiankulutus kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä ja siinä vaiheessa vielä 60 % energiasta saadaan fossiilisista polttoaineista.

Parempi on päästä irti öljyriippuvuudesta. Sähköntuotannossa pitää siirtyä uusiutuvaan energiaan ja liikenteessä rivakasti sähköön – sähköautoihin, ratikoihin, sähköjuniin ja sähköpolkupyörin. Muuten en usko mahdolliseksi estää öljyryntäystä haavoittuvalle Arktikselle. Ja jos se käynnistyy, en jaksa uskoa, että katastrofeilta vältytään, olosuhteet ovat niin hankalat.

Seminaari liittyi tällä viikolla EU-parlamentissa järjestämääni näyttelyyn, jossa kerrotaan ilmastonmuutoksesta arktisella alueella. Näyttely saadaan toivottavasti pikapuoliin myös nettiin. Näyttelyn avajaisissa oli Saamelaiskäräjien delegaatio ja lisäksi kuulimme Wimme Saaren joikua Tapani Rinteen säestyksellä.

Nicholas Stern kirjoitti muuten joitakin aikoja sitten Financial Timesissa, että öljy-yhtiöiden ja muiden fossiilifirmojen osakkeiden arvoon on laskettu mukaan oletus, että kaikki niiden omistamat fossiilivarannot poltetaan. Jos tämä tapahtuu, ilmastokatastrofi on väistämätön.

Jos taas päästöt ja ilmastonmuutos saadaan kuriin, nykyisillä markkina-arvoilla öljy-yhtiöihin sijoittaneet huomaavat omaisuutensa arvon laskevan. Ikävä kyllä, isoissa omistajissa on mukana kosolti eläkeyhtiöitä. Toivon, että ne pikimmiten korjaavat sijoituspolitiikkansa kaukonäköisemmäksi, muuten meidän kaikkien tulevat eläkkeet ovat vaarassa.

Öljy-yhtiöidenkin kaukonäköisyydessä on toivomisen varaa. Reuters kirjoitti keskiviikkona siitä, että BPn ja Exxonin ennusteissa sähköautoja on maailman teillä vain 20-30 vuoden päästä vain muutama prosentti. Useiden isojen maiden hallitukset tähtäävät politiikkatoimillaan siihen, että sähköautojen osuus nousisi samassa ajassa jopa 60 prosenttiin. Maita, joiden hallitukset edistävät sähköautoja reippain toimin ovat esimerkiksi Kiina, Australia, Uusi Seelanti ja Britannia.

Öljy-yhtiöiden visio ilmeisesti perustuu siihen, että tekniikka ei kehity. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, en sijoittaisi niihin.

Avainsanat: arktis, ilmastonmuutos, Jäämeri, luoteisväylä, öljynporaus, öljyriippuvuus, öljyryntäys