Klooneja ja muita ruokabisneksen merkillisyyksiä

Print PDF Email

EU-parlamentissa olen oppinut, miten iso poliittinen kysymys on ruoka. Tämä johtuu siitä, että ruoka on sekä elämän ehto että jättibisnes.

Rahassa mitaten elintarviketeollisuus on Euroopan toiseksi suurin teollisuudenala, liikevaihto melkein 1000 miljardia euroa vuodessa. Suomessakin elintarvikealalla pyörii yli 20 miljardia vuodessa. 

Valitettavasti tässä jättibisneksessä tapahtuu myös kyseenalaisia asioita. Koko ajan ilmenee uusia tapoja rahastaa terveyden, ympäristön ja eläinten kustannuksella.

Tämän viikon tiistaina olin melkein puoleen yöhön EU:n neuvotteluissa, jotka koskivat niin sanottua uuselintarvikeasetusta.

Sen kinkkisin kiistakysymys koskee eläinten kloonaamista ruoaksi. Kloonaaminenhan tarkoittaa, että erityisen nopeakasvuisista tai hyvin tuottavista yksilöistä monistetaan geeniperimältään täsmälleen samanlaisia jälkeläisiä.

No mitäs pahaa siinä on? Miksi erityisen nopeasti kasvavaa sikaa, lihasonnia tai lypsylehmää ei saisi monistaa kloonaamalla?

Ikävä kyllä, kloonaus tuottaa eläimille tuskaa. Kloonaamalla aikaansaadut raskaudet päättyvät useammin keskenmenoon. Kloonit kuolevat nuorempina ja kärsivät sairauksista enemmän kuin normaalisti siinneet.

Mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa eurooppalaisista, melkein 80 %, ei halua eläinkloonien käyttöä lihan, maidon tai munien tuotantoon.

Olen oikein iloinen siitä, että ihmisten enemmistö haluaa rajoja sille, miten paljon eläimille saa tuottaa kärsimystä.

Euroopan parlamentti on suurella enemmistöllä samaa mieltä ja vaatii kloonauskieltoa uuselintarvikeasetukseen, josta tiistaiyönä neuvottelimme.

EU-komissio on tässä asiassa yrittänyt hokkuspokkustemppua eli sitä, että kiellettäisiin varsinaisten kloonien käyttö ruoaksi, mutta kielto ei koskisi kloonien jälkeläisiä.

Mikä tässä on vikana? No se, että firmat, jotka haluavat ruveta tekemään bisnestä kloonaamalla, eivät missään vaiheessa ole ajatelleet panna lihoiksi itse klooneja. Ne ovat siihen aivan liian kalliita ja aivan liian sairastumisherkkiä.

Bisnesidea on käyttää klooneja siitoseläiminä. Rahaa tehtäisiin myymällä kloonien spermaa, munasoluja ja alkioita. Esimerkiksi USA:ssa tätä tehdään jo täyttä häkää.

Jos EU siis kieltää vain itse kloonien käytön ruoaksi, kiellämme sellaista mitä kukaan ei aiokaan tehdä. Samalla avaamme markkinat bisnekselle, joka on eläinsuojelullisesti epäeettinen.

Tästä asiasta siis kiistelimme viime tiistaina lähelle puoltayötä eivätkä parlamentti, komissio ja ministerineuvosto päässeet lähellekään yhteisymmärrystä.

No, kloonaus on vain yksi esimerkki kinkkisistä kysymyksistä, joita ruoan teolliseen suurtuotantoon liittyy. Toinen tuore esimerkki ovat keinotekoiset makeutusaineet, kuten aspartaami, joita käytetään muun muassa "kevytlimsoissa".

Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan kalorittomat makeutusaineet lisäävät keskenmenon riskiä. Jos kevytlimsaa juo tölkin päivässä, keskenmenon riski kasvaa 38 %. Jos juo päivittäin neljä tölkkiä tai enemmän, keskenmenon riski kasvaa peräti 78 % eli melkein kaksinkertaiseksi. Jos aine lisää keskenmenon riskiä, niin en usko sen olevan terveellinen kenellekään.

Keinotekoisten makeutusaineiden epäterveellisyyttä on epäilty jo pitkään. Mutta "kevytjuomat" ovat iso bisnes. Sen maksamat lobbarit ovat aina liikkeellä kun elintarvikelakeja uudistetaan, ja he ovat tähän asti aina onnistuneet kääntämään riittävän monen päättäjän pään.

Esimerkki asiasta, jossa äskettäin tehtiin hyvä päätös, on aine nimeltä bisfenoli A. Sitä käytetään kovissa muoviastioissa sekä juoma- ja säilykepurkkien sisäpinnoissa. Se on ollut tavallinen myös tuttipulloissa.

Aineen tiedetään häiritsevän hormonitoimintaa. Eläinkokeissa aine on muun muassa aiheuttanut rintasyöpää ja alentanut hedelmällisyyttä.

Viime syksynä EU-komissio kielsi bisfenoli A:n käytön tuttipulloissa. Kanada ja jotkut muut maat ovat tehneet vastaavan päätöksen jo aikaisemmin.

Tässä oli kaksi tuoretta esimerkkiä teollisesti tuotettuun ruokaan liittyvistä terveysriskeistä ja eettisistä ongelmista. Mutta aika monelle ihmiselle ruoan pääongelma on hinta.

Euroopan parlamentissa olen oppinut, että Suomessa ruokakauppa on harvinaisen keskittynyttä. Pari isointa kauppaketjua omistaa paljon isomman osan ruokakaupoista kuin useimmissa Euroopan maissa.

Keskittyminen heikentää kilpailua ja kasvava osa ruokalaskumme loppusummasta jää kaupalle. Kuusi vuotta sitten kauppa vei maitolitran hinnasta 25 %, nyt se rohmuaa jo 39 %.

Tästä kärsivät sekä kuluttaja että viljelijä. Britanniassa ollaankin perustamassa erityistä ruoan tuottajien asiamiehen virkaa. Tämän tehtävän olisi auttaa maanviljelijöitä ja muita ruoan tuottajia kauppaketjujen kanssa käytävissä neuvotteluissa, jotta kauppaketjuilla ei olisi yksipuolista saneluvaltaa.

Olisi hyvä, jos tällaista harkittaisiin Suomessakin. Ei voi olla niin, että verovaroista maksettavaa maataloustukea koko ajan kasvatetaan ja samalla kuitenkin kauppaketjut rohmuavat yhä isomman osan ruoan siitä rahasta, jonka kuluttaja maksaa ruoasta.

Kaiken kaikkiaan lähiruoan, luomun ja paikallisten elintarvikeyritysten puolustaminen on myös kuluttajan edun ja terveyden sekä ympäristön ja eläinsuojelun edistämistä.

Pakina Lapin radiossa 2.2.2011