Turvetuotantoalueiden vesistövaikutusten arviointi Suomen ympäristölupakäytännössä

Print PDF Email

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 10.11.2010

Turvetuotantoon käytetyn suopinta-alan arvioidaan lisääntyvän voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä Suomessa. Turvetuotannon lisääntyminen uhkaa pilata useita vesistöalueita, jos nykyistä ympäristölupakäytäntöä ei tarkisteta.

Turvetuotantoalueen perustaminen vaatii ympäristöluvan, jota myönnettäessä tarkastellaan muun muassa turpeennoston vaikutuksia alueen vesistöihin. Ympäristölupakäytäntö ei kuitenkaan ota huomioon ympäröivää valuma-aluetta kokonaisuutena, vaan vesistövaikutuksia käsitellään turvetuotantoalue kerrallaan. Pirstaleinen tarkastelutapa on johtanut vesistöjen kuormittumiseen yli niiden kantokyvyn.

Turvetuotantoaluekohtaisen tarkastelutavan lisäksi ympäristölupakäytännön ongelmana on, että turvetuotannon aiheuttamiin päästöihin ei lasketa esim. kuivatusvesistä vesistöjen sedimenttiin sitoutuvia ravinteita. Turvetuotantoalueiden kuivatusvedet voidaan ympäristöluvan mukaisesti johtaa suoraan järviin ja jokiin, sillä kuivatusvesien tai muidenkaan jätevesien aiheuttamalle kiintoainekuormitukselle ei myöskään ole määritetty raja-arvoja. Kiintoaines ja humuskuormitus aiheuttavat vesistöissä kuitenkin samanlaisen rehevöitymiseen johtavan noidankehän kuin tavanomainenkin jätevesi tai ravinnekuormitus.

Turvetuotanto on Suomessa keskittynyttä ja aiheuttaa alueellisesti huomattavaa rasitusta. Esimerkiksi Länsi-Suomen alueella turvetuotannon pahiten kuormittama vesistö on Kokemäenjoen vesistö sekä siihen laskevat pienemmät vesistöt, etenkin Ikaalisten reitti. Näiden vesistöjen varteen turveteollisuus on keskittänyt tai aikoo keskittää tuhansia hehtaareja uusia turvetuotantoalueita. Kuormitus näkyy alueella mm. veden tummuutena ja sameutena, kasvillisuuden muutoksina, eläimistön muutoksina ja häviämisenä, rantojen umpeenkasvuna, leväongelmien lisääntymisenä ja järvien mataloitumisena.

Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitteena on ehkäistä estää vesiekosysteemien huononemista sekä suojella ja parantaa niiden tilaa unionin alueella. Onko komissio sitä mieltä, että  Suomen hallintokäytäntö turvetuotantoalueiden ympäristölupien myöntämisessä on vesistödirektiivin mukainen? Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä turvetuotantoalueiden aiheuttaman vesistöjen pilaamisen estämiseksi Suomessa?

Janez Potočnikin
komission puolesta antama vastaus
(24.1.2011)

Komissio on tarkastellut alustavasti Suomen toimittamaa Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueen hoitosuunnitelmaa ja tutustunut siten siihen, miten Suomen viranomaiset käsittelevät turvetuotantoa koskevia asioita, sekä siihen, miten ympäristölle koituvia seurauksia kuvataan. Komissio panee merkille, että 40 prosenttia Suomen turvetuotannosta sijaitsee kyseisellä alueella, ja toteaa, että Suomen viranomaiset ennustavat alueen turvetuotannon kasvavan tulevina vuosina vaikka eivät määrittelekään odotetun kasvun määrää. Viranomaiset aikovat arvioida, millaisia ympäristövaikutuksia turvetuotannolla on vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueen hoitosuunnitelmaan sisältyvässä toimenpideohjelmassa esitellään yksityiskohtaisesti turvetuotannon lupajärjestelmä, jossa otetaan huomioon myös ympäristövaikutukset. Useiden lieventävien toimenpiteiden odotetaan pienentävän turvetuotannon ympäristövaikutuksia.

Komissiossa on parhaillaan käynnissä tähän mennessä vastaanotettujen vesipiirien hoitosuunnitelmien perusteellinen arviointi. Komissio aikoo laatia kolmannen vesipuitedirektiiviä koskevan täytäntöönpanokertomuksensa vuonna 2012. Kertomus on osa komission suunnitelmaa Euroopan vesien suojelemiseksi (”Blueprint for Safeguarding Europe’s waters”). Arvioituaan hoitosuunnitelmat komissio päättää tarvittavista jatkotoimenpiteistä, mikäli suunnitelmissa havaitaan puutteita.