Ruoka ja raha

Print PDF Email

Ruoka on paitsi elämän ehto, myös jättibisnes. Euroopan parlamentissa tätä ei voi olla huomaamatta, koska alan lobbaus on voimakasta.

Rahassa mitaten elintarviketeollisuus on Euroopan toiseksi suurin teollisuudenala, vuosiliikevaihto melkein 1000 miljardia euroa. Suomessa elintarvikeala liikuttaa yli 20 miljardia vuodessa.

Kaikkien alojen jätit pyrkivät kasvamaan yhä suuremmiksi. Elintarvikkeissa se ei läheskään aina ole kuluttajan etu. Ruokakaupan keskittyminen ja marketisoituminen heikentää kilpailua. Kasvava osa ruokalaskumme summasta jää kaupalle. Kuusi vuotta sitten kauppa vei maitolitran hinnasta 25 %, nyt se rohmuaa jo 39 %.

Tästä kärsivät sekä kuluttaja että viljelijä. Viljelijöiden tulot voisivat kasvaa merkittävästi, jos he saisivat osan kaupan kahmimasta osuudesta. MTK:n kannattaisikin aktivoitua vaatimaan tätä, eikä keskittyä vain veronmaksajan kustantamiin maataloustukiin.

Suurtuotannon tarpeet ohjaavat yhä enemmän sitä mitä syömme, ravintokasvien ja eläinten geeniperimää myöten.

Kuluttajan tieto teollisen valmisruoan sisällöstä on pakkausmerkintöjen ja mainonnan varassa. Sekin on politiikkaa, mitä pakkaukset kertovat ja mitä mainoksissa saa väittää.

Muutama vuosi sitten EU:ssa päätettiin säännöt sille, millä ehdoin elintarviketta saa markkinoida terveellisenä. Yksi kiistoista oli, asetetaanko terveyttä edistävinä markkinoitavien tuotteiden suola- ja sokeripitoisuudelle raja. Onneksi asetettiin.

Parhaillaan väännetään kättä siitä, miten selkokielisesti pakkausten on kerrottava tuotteiden sisällöstä. Elintarviketeollisuus vastustaa muun muassa vihreitä, keltaisia ja punaisia ”liikennevaloja”, jotka kertoisivat, onko tuote terveellinen vai suolan, sokerin ja kalorien pommi.

Itse pakkauksetkin voivat olla terveysriski. Viime päivinä Suomessa on kohuttu muovin pehmennysaineina käytetyistä ftalaateista, jotka häiritsevät ihmisen hormonitoimintaa. Ne ovat epäiltyjen listalla, kun on etsitty syitä miesten sperman laadun heikkenemiselle ja kivessyövän yleistymiselle.

Monessa muussa maassa on noussut vielä isompi kohu bisfenoli A:sta eli BPA:sta, jota käytetään kovissa muoviastioissa ja pakkauksissa, myös tuttipulloissa sekä juoma- ja säilykepurkkien sisäpinnoissa.

Kanada kielsi äskettäin BPA:n käytön lastenruokapakkauksissa. EU:n elintarviketurvavirasto EFSA kuitenkin vähättelee eläinkokeita, joissa BPA on aiheuttanut muun muassa rintasyöpää ja lisääntymiskyvyn heikkenemistä.

Myös viljelykasvien geenimuuntelun taustalla ovat suurtuotannon ja biotekniikkateollisuuden tarpeet. GM-kasvien eli ”gemojen” viljelyä perustellaan kauniisti maailman nälkäisten ruokkimisella. Oikeasti valtaosa ”gemoista” joko kestää suuria määriä tiettyä rikkaruohomyrkkyä tai sitten tuottaa itse hyönteismyrkkyä.

Eurooppalaisista kuluttajista yli 60 % ei halua geenimuunneltua ruokaa. Mutta suuryritysten painostus on kovaa. Nyt EU-komissio yrittää saada hyväksyttyä uusia GM-lajikkeiden viljelylupia ehdottamalla, että jäsenmailla olisi kuitenkin oikeus sanoa niille omassa maassaan ”kiitos ei”.

Komission ehdottama valinnanvapaus on kuitenkin näennäinen, koska ”gemoja” ei saisi kieltää ympäristö- eikä terveysperustein, vaan se pitäisi perustella eettisillä syillä, turismilla tai vastaavalla.

EU:n ministerineuvoston lainopilliset neuvonantajat ovatkin todenneet, että tällainen kieltäytymisoikeus ei välttämättä pitäisi oikeudessa, jos ”gemoja” myyvä ylikansallinen jättifirma, esimerkiksi Monsanto, riitauttaisi sen.

Karjankasvatuksessa suurtuotannon uusi jippo on eläinten kloonaus. Se tarkoittaa, että erityisen nopeakasvuisista tai hyvin tuottavista yksilöistä monistetaan geneettisesti täsmälleen samanlaisia jälkeläisiä.

Kloonaus on eläinsuojeluongelma. Se tuottaa eläimille tuskaa. Kloonaamalla tuotetut sikiöt kuolevat useammin jo raskausaikana. Elävinä syntyneet yksilöt kuolevat nuorempina ja kärsivät sairauksista enemmän kuin normaalisti siinneet.

Mielipidetiedusteluissa eurooppalaiset kuluttajat eivät halua kloonatuista eläimistä saatua ruokaa. Tänä syksynä komissio ilmoittikin, että eläinten kloonaus ruoan tuotannossa pannaan jäihin.

Tämäkin hyvältä kuulostava päätös on näennäinen. Komissio nimittäin haluaa kieltää vain ensimmäisen sukupolven kloonien käytön liha- tai lypsykarjaksi. Tätä alan teollisuus ei koskaan ole edes suunnitellut, siihen ensimmäisen sukupolven kloonit ovat liian kalliita ja haavoittuvia. Teollisuuden suunnitelma on myydä liha- ja lypsykarjaksi vasta seuraavaa sukupolvea, eli ensimmäisen sukupolvien kloonien tuottamia siittiöitä ja alkioita.

Lähiruoan, luomun ja paikallisten elintarvikeyritysten puolustaminen on myös kuluttajan edun ja terveyden sekä ympäristön ja eläinsuojelun edistämistä.

Kolumni Hämeen Sanomissa 20.11.2010

 

 

Avainsanat: bisfenoli A, BPA, EFSA, elintarvikepakkaukset, elintarvikkeet, ftalaatit, gmo, ravintosisältömerkinnät