Jäävätkö Unkarin myrkkyliejukatastrofista kärsineet nuolemaan näppejään?

Print PDF Email

EU-parlamentin vihreä ryhmä on vaatinut ensi viikon täysistunnon esityslistalle Unkarin myrkkyliejukatastrofia, jossa useita ihmisiä on kuollut ja kymmeniä neliökilometrejä maata on saastunut.

Tällä viikolla olemme keskustelleet joidenkin asiantuntijoiden kanssa tilanteesta. Luulisi olevan itsestään selvää, että katastrofissa kärsineet ihmiset saavat korvauksen vahingoistaan.

Ikävä kyllä tämä ei näytä ollenkaan varmalta. Alumiinifirma, joka katastrofin aiheutti, on ilmoittanut, että se on varautunut korvaamaan vain noin 400 euroa per talo.

400 euroa on täysin naurettava korvaus pilalle menneestä talosta, tontteineen, puutarhoineen, kotieläimineen kaikkineen.

Tilanne paljastaa puutteita EU-lainsäädännössä. 2000-luvulla säädetyn EU:n ympäristövahingonkorvausvastuudirektiivin yleisperiaate on se, että vahingon aiheuttaja korvaa sen. Mutta ministerineuvoston, eli siis EU-maiden hallitusten vaatimuksesta korvausvastuuta alennettiin silloin, kun firma toimii luvanvaraisesti ja lupaehtojen mukaisesti.

EU-parlamentti vaati jo silloin ”perälautaa” vahingon kärsijöiden oikeuksien turvaamiseksi, eli sitä että ainakin valtio korvaa vahingot, jos firmalla on alennettu korvausvastuu, mutta vahinko silti tapahtuu. Tämän EU-maiden hallitukset tyrmäsivät. Unkarin myrkkyliejukatastrofissa voi siis pahimmillaan käydä niin, että vahingon kärsijät jäävät nuolemaan näppejään. Tosin se, että Unkarin valtio on ottanut firman haltuunsa, luultavasti antaa toivoa heille.

Kaiken kaikkiaan Unkarissa arvioidaan olevan useiden tehtaiden jätealtaissa yhteensä kymmeniä miljoonia tonneja vastaavaa myrkkyliejua, yhteensä neljässä paikassa, joista kaksi on lähellä Tonavaa. Niitä on muissakin maissa. Vastaavanlaisia katastrofeja voi tulla lisää, ellei lakeja tiukenneta ja menettelytapoja paranneta.

Ei myöskään ole vielä selvää, onko myrkkyliejuallas ollut laillinen vai laiton. Se on selvää, että alumiinifirma on rikkonut sitä jätelainsäädännön yleisperiaatetta, että jätettä tulee käsitellä tavalla, josta ei aiheudu vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Se sen sijaan ei tunnu vielä olevan selvää, ovatko myrkkyliejualtaat sinänsä laittomia. Jos lieju luokitellaan ongelmajätteeksi, altaat ovat laittomia, koska jätepuitedirektiivi kieltää nestekaatopaikat. Nestekaatopaikka on sallittu ainoastaan kaivoksille.

Jos myrkkylieju luokitellaan kaivosjätteeksi, firmoilla on vuoteen 2012 asti aikaa direktiivin vaatimusten täyttämiseen. Kaivosjätedirektiivi nimittäin säädettiin vuonna 2006 ja siinä annetaan firmoille 6 vuoden siirtymäaika.

Mutta jos lieju luokitellaan ongelmajätteeksi, sitä koskee normaali jätelainsäädäntö, joka kieltää nestekaatopaikat.

Tavallisella arkijärjellä tuntuu itsestään selvältä, että mönjä, joka on tappanut ihmisiä ja eläimiä, tuhonnut puutarhoja, saastuttanut maata ja taloja ehkä ikuisesti käyttökelvottomiksi, on ongelmajätettä. Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ei ole aivan selvää, että myrkkyliete täyttää ongelmajätteen kriteerit.

Vaikka liete sisältää erinäisiä myrkyllisiä aineita, raskasmetalleja ja muita, alustavien tietojen mukaan niiden pitoisuudet eivät kuitenkaan ehkä ole niin suuret, että ongelmajätteen kriteerit täyttyisivät. Mutta kun lietettä on valtavat määrät, myös myrkyllisiä aineita on tietysti paljon.

Iso osa lietteen aiheuttamista vahingoista johtuu sen voimakkaasta emäksisyydestä. Juuri emäksisyyden takia liete on esimerkiksi polttanut ihmisten ihoa. Mutta direktiiviin kirjatuissa ongelmajätteen kriteereissä ei ole mainittu emäksisyyttä (eli korkeaa pH-arvoa).

Jos sen sijaan tuota mönjää yritettäisiin viedä EUn ulkopuoliseen maahan, kansainväliset sopimukset luokittelisivat sen ongelmajätteeksi juuri korkean pH-arvon takia. EUn omassa jätelainsäädännössä on siis tällä kohtaa selvä aukko.

EUn komissio on ollut asiasta huomiota herättävän hiljaa. Vihreä belgialaiskollegani Bart Staes kertoi oli keskustelleensa asiasta ympäristökomissaari Potocnikin kanssa. Tämä oli luvannut, että komissio valmistelee ”stressitestin” eli analysoi nykyisen EU-lainsäädännön toimivuuden tai toimimattomuuden Unkarin myrkkykatastrofin kokemusten valossa.

Sen perusteella mitä kuulin tällä viikolla, vaikuttaa ilmeiseltä että EU-laeissa paljastui ainakin kaksi puutetta. Ongelmajätteen kriteereissä on aukko, kun voimakas emäksisyys ei tee aineesta ongelmajätettä, ei vaikka mönjää olisi miljoonia tonneja. Myös ympäristövahingon korvausvastuussa näyttää olevan aukko.

Aika usein, kun uusia ympäristölakeja säädetään, julkisuudessa ja nettikeskusteluissa moni argumentoi ikään kuin ilman muuta olisi sitä parempi mitä löysempi laista tulee. Unkarin myrkkyliejukatastrofi opettaa, että ympäristönsuojelussa on viime kädessä kyse terveydestämme ja jokapäiväisestä elinympäristöstämme.

Avainsanat: Unkari