Ilmasto muuttuu, välittääkö kukaan?

Print PDF Email

Kun kirjoitan tätä, Euroopan parlamentti on juuri ottanut kantaa  Meksikon Cancunissa kohta alkaviin ilmastoneuvotteluihin ja vaatinut sitä, että EU tiukentaa päästövähennystavoitettaan 20 prosentista 30 prosenttiin, siis vuoteen 2020 mennessä ja verrattuna vuoteen 1990.

Tämä on parhaita uutisia aikoihin ilmastopolitiikasta. Toivon, että myös EU:n jäsenmaat ymmärtävät vastuumme ja ottavat Cancunissa saman linjan.

Se, mitä maailman valtiot lupasivat Kööpenhaminassa, ei nimittäin riitä estämään maapallon lämpenemistä yli kahdella asteella. Tarvitaan kirikierros ja EU-parlamentti tukee sitä, että EU käynnistää sen.

Jos EU jämähtäisi pari vuotta sitten hyväksyttyyn 20 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2020, se käytännössä tarkoittaisi vain, että jatkettaisiin business as usualia, siis tähänastista menoa. EU:n päästöthän ovat jo laskeneet 19 % alle vuoden 1990 tason.

Tämä vuosisata tulee olemaan uusiutuvan energian vuosisata. Kilpailu osaamisesta ja markkinoista on kovaa jo nyt. Kiinasta tuli viime vuonna maailman suurin tuulivoimaan investoija. Myös USA kirii. Jos me kotikentällä asetamme 10 vuoden päähän ympäristötavoitteita, jotka on lähestulkoon jo saavutettu, menetämme mahdollisuuden kirittää eurooppalaista – myös suomalaista – osaamista.

Me suomalaiset olemme kantapään kautta oppineet Nokia-yhtiön kokemuksista, että uuden tekniikan markkinoilla avainasia on, pysyykö osaamisen kärjessä. Ihan sama pätee uusiin energiatekniikoihin.

Tämä pätee siitäkin huolimatta, että ilmastonmuutos on viimeisen vuoden aikana melkein kadonnut lehtiotsikoista. Uusia tutkimustuloksia paljon näkyvämmin esillä ovat olleet vääristelysyytökset tutkijoita vastaan – huolimatta siitä, että useat riippumattomat selvitykset ovat kumonneet syytökset.

Tuoreimman näistä selvityksistä tekivät useiden maiden tiedeakatemiat yhdessä, YK:n pääsihteerin pyynnöstä.  Sekin toteaa perustelluksi IPCC:n johtopäätöksen, että ilmasto on muuttumassa ja se on pääosin ihmisen aiheuttamaa. Tiedeakatemiat tekivät lisäksi joukon suosituksia IPCC:n menettelytapojen modernisoimiseksi ja tutkijoiden tietovaihdon parantamiseksi.

Maapallo ei kuitenkaan piittaa mediakampanjoista.  Viime viikolla luin climateprogress.org –sivulta yhteenvedon siitä, mitä huolestuttavia uutisia tutkimusrintamalta on kuulunut. Lista on aika hurja, muutama esimerkki: Valtamerien kasviplankton on vähentynyt 40 %. Syyksi epäillään ilmastonmuutosta. Plankton on meren kaiken elämän ravintoketjujen perusta. Sama plankton on myös imenyt ilmakehästä noin puolet ihmisten sinne syytämästä hiilidioksidista ja tuottaa puolet ilmakehän hapesta.

Lisäksi valtameret happamoituvat 10 kertaa nopeammin kuin 55 miljoonaa vuotta sitten, jolloin merissä tapahtui  suuri sukupuuttoaalto. Itä-Siperian ikiroudan alta on alkanut pulputa ilmaan metaania, joka on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu.

USA:n NCAR:n (National Center for Atmospheric Researc) mukaan maltillinenkin päästölisäys voi aiheuttaa laajoilla alueilla ennennäkemättömän kuivuuden.  Jos 1900-luvun alkupuoliskon suuri kuivuus USA:n keskilännessä – jonka seurauksista kertoo Steinbeckin kirja Vihan hedelmät – oli PDSI-indeksillä -3 ja pahimmillaan -6, niin 2060-luvulla voidaan nyt hyvin väkirikkailla alueilla nähdä kuivuuksia -8 … -10, Välimeren alueella jopa -15 … -25.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on yhä kiireempi. Cancunissa nähdään, ymmärtävätkö maailman hallitukset sitä yhtään.

Vihreiden uutiskirje 26.11.2010

Avainsanat: ilmastoneuvottelut, ilmastonmuutos, ilmastonsuojelu, IPCC