Talouskupla ja maapallokupla

Print PDF Email

Kolumni Kalevassa 6.1.09

Maailmanpankin entinen pääekonomisti, lordi Nicholas Stern totesi syksyllä, että finanssiromahduksen siemenet kylvettiin kauan sitten ja tulevan kriisin merkitkin olivat näkyvissä vuosia. Kun ongelmaan ei tartuttu ajoissa, se kaatui päälle oikein rytinällä.

Yksi etappi oli, kun ultravapaita markkinoita saarnaava George W Bush kielsi asetuksella rahamarkkinoiden valvontaviranomaisia tarkastamasta yksityiskohtaisesti niin sanottuja johdannaismarkkinoita. Näin tehtiin mahdollisiksi roskalainat, joita pankit myivät eteenpäin pilkottuina ja paketoituina. Kohtalon ivaa on, että USA:ssa ja monessa muussakin maassa on jouduttu toteuttamaan finanssialan ennennäkemätön sosialisointi.

Varoittavia ääniä kuultiin esimerkiksi monien maiden kansallisista keskuspankeista ja kansainvälisestä valuuttarahastosta. Mutta varoituksia ei haluttu kuulla. Niin kauan kuin kupla paisui, isoimpia voittoja yrityksille tahkosivat johtajat, jotka toimillaan pahensivat kuplaa edelleen. Lukemattomissa firmoissa tämä johti varovaisempien johtajien syrjäyttämiseen. Tämän toimintamallin pitkään jatkunut voitollisuus auttoi lobbaamaan riittävän määrän päättäjiä riittävän monessa maassa rahalaitosten löysäkätisen valvonnan puolelle.

Yksityisten etujen maksimointi rahamaailmassa johti kollektiiviseen mahalaskuun ja talouskriisiin. Sama periaate pätee myös luonnon resurssien käyttöön.

Lordi Nicholas Stern nousi kansainväliseksi kuuluisuudeksi syksyllä 2006 julkaistuaan ilmastonmuutoksesta ja taloudesta raportin, jonka viesti oli, että hillitsemätön ilmastonmuutos tulee suunnattoman paljon kalliimmaksi kuin päästöjen vähentäminen.

Stern on päinvastaista mieltä niiden kanssa, joiden mielestä laman vuoksi ilmastotoimia pitää lykätä ja löysätä. Hän sanoo, että talouskriisin antamasta opista tulee ottaa onkeen, kypsymässä olemaan ilmastokriisiin tulee tarttua ennen kuin kärvistelemme ilmastoromahduksen kourissa.

Talouslamat tulevat ja menevät, mutta jos ilmastonmuutos pääsee ryöstäytymään käsistä, se ei mene ohi, vaan jatkaa pahenemistaan. Kyse on laajemmastakin luonnon resurssien ylikäytöstä. Eläminen yli maapallon varojen näyttää tuottoisalta aikansa, mutta sekin kupla puhkeaa väistämättä ennen pitkää.

Syksyn mittaan on monelta suunnalta putkahtanut esiin käsite ”Green New Deal”. New Deal viittaa Yhdysvaltojen presidentti Rooseveltin elvytysohjelmaan, jolla maa nostettiin 1930-luvun lamasta panemalla valtion rahaa investointeihin, kuten teiden rakentamiseen. ”Green New Deal” eli vihreä elvytys viittaa siihen, että taloutta elvytetään investoimalla uusiutuvaan energiaan ja energiaa säästävän tekniikkaan.

Vihreän elvytyksen puolesta ovat puhuneet perinteisten ympäristönsuojelijoiden lisäksi esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon ja Saksan ulkoministeri Steinmeier. Perinteisesti hyvin konservatiivinen maailman energiajärjestö IEA käyttää iskulausetta ”Clean Energy New Deal” eli puhtaan energian elvytysohjelma. Kohta USA:n presidentin virkaan astuva Barack Obama lupaa satojen miljardien dollarien ilmastonsuojeluohjelmaa talouden elvyttämiseksi.

Maailman energiajärjestö IEA on arvioinut, että maailmassa tulisi vuoteen 2050 asti investoida energian säästöön ja uusiutuvaan energiaan noin 1000 miljardia dollaria joka vuosi. Se on iso raha, mutta pelkästään EU ja USA pulittivat syksyllä pankkitukea yli kaksinkertaisen summan. Puhtaaseen energiaan investoiminen tuottaa sitä paitsi paljon muutakin hyötyä. Muun muassa energian huoltovarmuus ja hengitysilman laatu paranevat, eikä öljystä tarvitse enää sotia.

Avainsanat: ilmastonmuutos, talouskriisi