Kovaa peliä suolalla, sokerilla ja saasteilla

Print PDF Email

Hämeen Sanomat 19.3.08

Brysselissä käydään rasva-, suola- ja sokerisotaa, jonka kaiut eivät ole juuri Suomeen kuuluneet. Kyse ei ole tukiaisista vaan terveydestämme.

Ylipainoepidemia pahenee ja koskee yhä nuorempia. Se lisää sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen ja useiden syöpien riskiä. Kakkostyypin diabetesta, jota perinteisesti ovat poteneet lähinnä iäkkäät, on todettu jopa teineiltä. Noin neljännesmiljoonalla suomalaisella on kakkostyypin diabetes ja 200 000:lla arvioidaan olevan sen esiaste.

Syömme yhä enemmän teollista ruokaa, johon usein on piilotettu ällistyttävät määrät rasvaa, suolaa ja sokeria. Kaiken kukkuraksi rasva- ja sokeripommeja on mainostettu terveellisinä. Olen nähnyt maitosuklaalevyn, jonka kääre kertoi sen olevan ”kalkin lähde”. Aamiaismuroja, joissa on puolet sokeria, on myyty ”kuitupitoisina”. Lapsille markkinoidaan pääasiassa epäterveellistä naposteltavaa.

Joitakin vuosia sitten EU:n komissio laati ehdotuksen siitä, millä ehdoin elintarviketta saa markkinoida terveellisenä. Ehdotuksen yksi kulmakivi oli ”ravitsemusprofiiliartikla”. Selkokielellä se tarkoitti, että tuotetta ei saa markkinoida terveyttä edistävänä, jos siinä on rasvaa, suolaa tai sokeria yli äyräiden.

Asian käsittelyn aikoihin osuin saksalaisen kristillisdemokraatin Renate Sommerin emännöimälle lounaalle. Hänen palopuheensa kuulosti siltä kuin EU olisi vallan kieltämässä karkit. Yksi professori todisti, että sokerin syönnillä ei ole mitään tekemistä lasten ylipainon kanssa, ja toinen että mainonta ei vaikuta ihmisten valintoihin sitä eikä tätä. (Tokihan jokainen ymmärtää, että Coca Cola ja karkkifirmat maksavat mainoksia lastenohjelmiin vain hyvää hyvyyttään.)

Lobbaus johti siihen, että ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin niukka enemmistö (konservatiivit, liberaalit ja osa demareista) halusi pyyhkiä ravitsemusprofiilivaatimuksen kokonaan yli. Onneksi se tuli lopulliseen asetukseen EU:n ministerineuvoston vaatimuksesta.

Nyt käydään rasva-, suola- ja sokerisodan toista kierrosta, kun komissio on päättämässä, mitkä ovat ravitsemusprofiilien rasva, suola- ja sokerirajat.

Erään suuren meijerifirman lobbarit kertoivat minulle olevansa tyytyväisiä päätösluonnokseen. Kuulin heiltä, että jogurtin sokerirajaksi on tulossa 15 grammaa 100 grammassa. Minulta nousi tukka pystyyn, koska se tarkoittaa kahden desin purkissa 30 grammaa, eli seitsemän lisättyä sokeripalaa. Mokomaa tönkkösokeroitua tahnaa pitäisi siis saada markkinoida terveellisenä.

Saksan leipomoteollisuus on tyytymätön suolarajaan ja heidän lobbarinsa kiertävät valittamassa, että EU aikoo kieltää saksalaisen leivän. Se on pötyä, koska raja koskee vain terveyttä edistävinä markkinoitavia tuotteita. Huhut kuitenkin kertovat lobbauksen olevan tehoamassa.

Jos teollisuuden lobbaus hinaa terveellisinä myytävien ruokien rasva-, suola- ja sokerirajat ylös, koko uudistus vesittyy ja harhaanjohtava markkinointi jatkuu.

Komissio on ehdottanut ruokapakkauksiin myös selkokielisempiä sisältömerkintöjä. Uusia sääntöjä ovat odottaneet muun muassa diabeetikot, joille on tärkeää tietää syömänsä hiilihydraattimäärä.

Asian raportööriksi eli käsittelyn vetäjäksi parlamentissa valittiin edellä mainittu rouva Sommer. Tällä viikolla hän sai asian käsittelyn siirretyksi yli vaalien. Diabeetikot saavat siis odottaa.

Sommer ilmoitti julkisesti, että ei halua asiasta keskustelua vaalien alla. Hän vastustaa sitä, että ruokapakkauksiin tulisi kuluttajajärjestöjen vaatimat ”liikennevalot”. Jos tuotteessa on runsaasti rasvaa, suolaa tai sokeria, siihen tulisi punainen merkki ja vihreä, jos määrät ovat terveellisiä. Kuinka ollakaan, ”liikennevaloja” vastustaa muun muassa makeisteollisuus.

Europarlamentin EPP-ryhmä, johon Suomen kokoomuslaisetkin kuuluvat, myötäilee kovin usein teollisuuslobbarien tahtoa. Tästä saatiin toinen esimerkki viime viikon täysistunnossa. Siinä niukka enemmistö hyväksyi teollisuuslaitosten saastepäästöjä säätelevään IPPC-direktiiviin muutoksen, joka tarkoittaisi, että ilmansaasteiden päästörajat koskisivat vain sähkö- ja lämpövoimalaitoksia, mutta eivät esimerkiksi öljynjalostamoja ja metallisulattoja. Niiden piipuista tupruavia saasteita jäisivät koskemaan vain alakohtaiset parhaan tekniikan viiteasiakirjat, jotka eivät ole sitovia. Ehdotus oli peräisin öljy-yhtiöiltä ja parlamentissa sitä ehdotti EPP-ryhmä.

Tuo äänestys oli yksi niistä hetkistä, joina olen iloinnut siitä, että direktiiveihin tarvitaan myös EU:n ministerineuvoston hyväksyntä. En nimittäin usko, että EU-maiden hallitukset hyväksyvät ympäristönsuojeluun näin hurjaa huononnusta.

Avainsanat: elintarvikkeet, ravintosisältömerkinnät