Ilmasto- ja energiaraportti: Raporttiehdotuksen perusteluosa

Print PDF Email

Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan unionin ilmastotavoitteet maaliskuussa 2007. EU sitoutui osana kansainvälistä sopimusta vähentämään kasvihuonepäästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Riippumatta kansainvälisestä sopimuksesta EU vähentää päästöjään joka tapauksessa vähintään 20 prosenttia. Tämä ehdotus on osa niin kutsuttua EU:n ilmastopakettia, josta komissio antoi ehdotuksen päätöstentäytäntöönpanemiseksi. Noin puolet EU:n päästöistä ajanjaksolla 2013–2020 kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän alaisuuteen. Muihin aloihin (kuljetus-, rakennus- ja palveluala, pienet teollisuuslaitokset, maatalous- ja jäteala) sovelletaan panosten tasapainottamispäästöstä, ja yhdessä nämä kaksi välinettä muodostavat EU:n päästöjen ylärajan.

Vähentämistavoite

Komission ehdotus perustuu yleiseen tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasuja vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia ja 30 prosenttia, kun vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva ilmastosopimus saadaan aikaan. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointiraportin mukaisesti teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, jotta maapallon lämpötilan kohoaminen saadaan rajattua enintään kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Yhdysvallat pois luettuna kaikki teollisuusmaat tunnustivat nimenomaan nämä määrät YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa Balilla joulukuussa 2007. Kahdenkymmenen prosentin vähennystavoite on selvästi vähemmän kuin tarvittava kunnianhimoinen tavoitetaso. Lisäksi Euroopan parlamentti on kehottanut (esimerkiksi 26.10.2006) soveltamaan EU:n sisäisissä politiikoissa 30 prosentin vähennystavoitetta.

Esittelijä ehdottaa näin ollen, että päätöksen lähtökohdaksi otetaan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suosituksen mukainen 30 prosentin vähennystavoite ja 20 prosentin vähennystavoite asetetaan hätävaihtoehdoksi siltä varalta, että kansainvälisen sopimuksen tekeminen viivästyy. Näin EU:n jäsenvaltioiden suunnittelu- ja täytäntöönpanotoimissa sovellettaisiin alusta lähtien 30 prosentin tavoitetta. Tavoitteessa on joustovaraa, mikäli vuoden 2012 jälkeinen ilmastosopimuksen teko viivästyy. Jäsenvaltioiden suunnittelemia, vain 20 prosentin vähennykseen perustuvia toimia on sitä vastoin paljon vaikeampi tiukentaa jälkikäteen.

Puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) ja yhteistoteutushankkeiden (JI) käyttö Komission ehdotuksessa sallitaan varsin avokätisesti omien päästöjen kompensointi EU:n ulkopuolisten päästövähennysten avulla (3 prosenttia päästökauppaan kuulumattomien alojen päästöistä vuonna 2005) siinäkin tapauksessa, että kansainvälistä sopimusta ja 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta.

Sovellettaessa 20 prosentin vähennystavoitetta päästökauppaan kuulumattomien alojen vähennykset ovat vuosien 2005 ja 2020 välisenä aikana yhteensä1200 tonnia. Komission ehdotus mahdollistaisi jopa 700 tonnin kompensoinnit yhteistoteutus- (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeiden avulla, mikä on yli puolet enemmän kuin välttämättömät vähennykset näillä aloilla. JI- ja CDM-hyvitysten laaja käyttö ei ole yhdenmukainen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointiraportissa teollisuusmaille annetun kahden asteen tavoitteen rajoissa pysymistä koskevan vähennyssuunnitelman kanssa. Vähennyksen on oltava 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämä vahvistettiin esittelijän isännöimässä CDM-hankkeiden asemaa ilmastopaketissa käsitelleessä tapaamisessa (3. kesäkuuta 2008).

Yksi tapaamisen keskeisimmistä päätelmistä oli, että teollisuusmaiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja että samanaikaisesti kehittyneiden maiden on rajoitettava päästöjään 15–30 prosenttia niiden nykyisen kehityksen skenaariosta. Teollisuusmaiden päästöjen kompensointi CDM-hyvitysten avulla merkitsisi, että kehitysmaiden olisi vähennettävä päästöjään CDM-hankkeiden päästövähennysten lisäksi vielä ylimääräiset 15–30 prosenttia. JI- ja CDM-hankkeiden laaja käyttö estää EU:ta hyötymästä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä, joka parantaa energiaturvaa ja ilmanlaatua. Vähennyksen saavuttaminen EU:ssa kannustaa vahvemmin innovaatiota.

Yhteisvaikutusten arvo kasvaa öljyn hinnan noustessa. Komission arvioimat 50 miljardin euron säästöt EU:n fossiilisten polttoaineiden aiheuttamassa energialaskussa vuonna 2020 perustui 60 dollarin barrelihintaan, joka on kuitenkin noussut nyt jo 120 dollariin ja nousee arvioiden mukaan lähivuosina jopa 200 dollariin.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suosituksen noudattamiseksi ja innovaatioiden voimakkaan kannustamisen varmistamiseksi esittelijä ehdottaa kompensointien määrän vähentämistä päästökauppaan kuulumattomilla aloilla kolmesta yhteen prosenttiin vuoden 2005 päästöistä. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on epäilty CDM- ja JI-hankkeiden päästövähennysten luotettavuutta ja täydentävyyttä. Jos kompensoinnit eivät ole täydentyviä ja todellisia, omien päästövähennysten korvaaminen kompensoinneilla vain velvollisuuden täyttämiseksi vaikuttaa ilmastoon negatiivisesti.

Esittelijä ehdottaa, että uuden kansainvälisen sopimuksen solmimiseen saakka vuoden 2012 jälkeen käytettyjen hyvitysten määrä puolitetaan. Esittelijä ehdottaa, että vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimisen jälkeen ilmastonmuutosta kehitysmaissa lieventävien toimenpiteiden rahoitusvälineenä toimivat CDM- ja JIkompensoinnit korvataan ylimääräisellä ulkoisia päästövähennyksiä koskevalla sitoumuksella.

Lisäksi esittelijä katsoo, että kompensointien salliminen hiilivuotoalttiilla teollisuuden aloilla olisi ristiriitaista, kun samoja aloja suojellaan päästökaupan erikoistoimilla. CDM-sijoitusten hyvitysten tunnustaminen näillä aloilla olisi itse asiassa hiilivuotoa edistävä taloudellinen kannustin.

Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa paitsi CDM- ja JI-kompensointien määrän, myös tyyppien rajoittamista. Vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimiseen saakka CDM-kompensointien vuoden 2012 jälkeen sallituista ja käytettävissä olevista tyypeistä ei ole vielä tietoa, sillä asiakohta on osa yleisiä neuvotteluja. Esittelijä ehdottaa, että ainoastaan uusiutuvat energiamuodot ja kysyntäpuolen energiatehokkuushankkeet hyväksytään.

Ylimääräinen ulkoisten päästöjen vähentämistä koskeva sitoumus

Esittelijä ehdottaa erillistä ulkoisten päästöjen vähentämisvelvollisuutta, joka astuisi voimaan vasta vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimisen jälkeen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointiraportissa todetaan, että maapallon lämpötilan kohoamisen rajaaminen enintään kahteen celsiusasteeseen edellyttää merkittävää poikkeamaa nykyisestä kehityksen suunnasta myös kehitysmaissa.

Esittelijän mielestä kehittyneet maat ovat vastuussa tarvittavien päästörajoitusten saavuttamisesta kehittyneissä maissa. Pakollisten omien päästövähennysten lisäksi kehittyneiden maiden on rahoitettava ilmastonsuojeluinvestointeja kehitysmaissa, eikä toiminnalla saa kompensoida kehittyneiden maiden omia päästöjä. Tämän vuoksi on otettava käyttöön uusi sitoumus, jossa EU sitoutuu rahoittamaan kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, kun kansainvälinen sopimus on saatu aikaan.

Ulkoisten päästöjen vähentämistä koskeva, luonteeltaan velvoittava sitoumus on jaettava jäsenvaltioiden kesken asukasta kohden lasketun kansantuotteen perusteella. Ulkoisten päästöjen vähentämismäärät eli 250 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia/vuosi vuonna 2013, ja edelleen 850 tonnia/vuosi vuonna 2020, perustuvat Wuppertal Instituten ja Ecofysin analyysiin. Heidän arvionsa mukaan liitteessä I lueteltujen maiden 30 prosentin omien päästövähennysten lisäksi muissa kuin liitteen I maissa tarvitaan nykyiseen kehitykseen verrattuna noin 5,7 Gt:n vähennys. Jos liitteen I maat rahoittavat tästä puolet ja jos määrä jaetaan vuoden 1990 päästöjen mukaan, EU:n osuus on noin 880 Gt hiilidioksidiekvivalenttia.

Vähennysten suunta vuoden 2020 jälkeen

Eurooppa-neuvosto ilmoitti maaliskuussa 2007, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä on vähennettävä 60–80 prosenttia. Tällaisten vähennysten toteutumiseksi jäsenvaltioilla on oltava pitkän aikavälin politiikka usealla alalla, kuten asuntosektorilla sekä maankäyttö- ja kuljetusaloilla, jotta ilmastonsuojelutavoitteiden kanssa ristiriidassa olevaan infrastruktuuriin ei tehdä enempää investointeja. Päästökauppaehdotuksessa otetaan huomioon myösvähennykset vuoden 2020 jälkeen. Varmistaaksemme, että EU:n päästöt vähentyvät vuoden 2020 jälkeen, on määritettävä vuoden 2020 jälkeen tehtäviä vähennyksiä koskeva suunnitelma, jonka mukaisesti vuotuisia päästöjä vähennetään vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Täytäntöönpano

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on alennettava päästökauppaan kuulumattomia päästöjään vuosittain lineaarisesti vuoteen 2020 saakka. Jäsenvaltiot voivat siirtää seuraavalta vuodelta määrän, joka on 2 prosenttia niille asetetusta päästörajasta tai siirtää vaaditun tason ylittävät päästövähennyksensä seuraavalle vuodelle.

EU:n yleisen tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat oikeudellisesti sitovia päästörajojaan. Noudattaminen voidaan varmistaa vain tavanomaisen rikkomusmenettelyn avulla, joka on aivan liian hidas ja monimutkainen tätä tarkoitusta varten.

Näin ollen tarvitaan nopeampi seuraamusjärjestelmä. Esittelijä ehdottaa sakkoja, jotka vastaavat nykyiseen päästökauppajärjestelmään kuuluviin laitoksiin sovellettavia sakkoja. Lisäksi esittelijä ehdottaa päästökauppaan kuuluvia laitoksia koskevia edellytyksiä mukaillen, että sama tonnimäärä vähennetään jäsenvaltion päästökauppajärjestelmässä kauppaamien päästöoikeuksien määrästä. Näin EU:n päästöjen kokonaisyläraja pysyisi samana.

Soveltamisala

Panosten tasapainottamispäätöstä sovelletaan kaikkiin päästökauppajärjestelmään kuulumattomiin aloihin. Ilmailuala liitetään päästökauppajärjestelmään lähitulevaisuudessa. Yhdessäkään komission ehdotuksessa ei oteta huomioon kansainvälisen meriliikenteen päästöjä huolimatta niiden merkittävästä määrästä ja Euroopan parlamentin toistuvista kehotuksista laatia toimia meriliikenteen päästöihin puuttumiseksi. Esittelijä ehdottaa, että kansainvälisen meriliikenteen päästöt otetaan tasapainottamissopimuksen piiriin, kunnes ne liitetään päästökauppajärjestelmään tai jonkin toisen yhteisön oikeudellisen välineen alaisuuteen.