Yksinapainen maailmanjärjestys uusiksi

Print PDF Email

Kalevalle 24.06.08

USA:n presidentinvaali on megaluokan Idols-kisa, jota seurataan tiiviisti ympäri maailman. EU taas on juuri kokenut mahalaskun, kun Irlannin kansanäänestys hylkäsi Lissabonin sopimuksen, jolla EU:n päätöksentekoa olisi virtaviivaistettu ja demokratisoitu.

Silti USA:n mahtiasema on päättymässä ja EU:n vaikutusvalta kasvussa. Mutta amerikkalaiset ovat tavattoman paljon taitavampia markkinoimaan itseään kuin eurooppalaiset.

USA on maailman voimakkain sotilasmahti, mutta taloudellisesti EU on jo isompi. Kiina ja Intia tulevat ennen pitkää pyyhältämään perinteisten teollisuusmaiden ohi.

Financial Timesissa oli jokin aika sitten Richard Haasin mielenkiintoinen artikkeli, jossa hän analysoi sitä, miten USA on itse nopeuttanut ylivaltansa päättymistä. 1970-luvun öljykriisin jälkeen USA vain jatkoi öljynkulutuksensa kasvattamista. Kun maailman öljynkulutus kasvoi tuotantokyvyn rajoille ja yli, hinta lähti hurjaan nousuun. Öljyn barrelihinta on muutamassa vuodessa noussut 20 dollarista yli 140 dollarin, mikä on valtavasti kasvattanut öljyntuottajamaiden tuloja ja vaikutusvaltaa.

Irakin sota on tullut tavattoman kalliiksi, sekä rahassa että inhimillisesti. Se on osoittanut USA:n sotilasmahdin rajat ja heikentänyt sen pelotevoimaa.

Presidentti George W Bush yritti tekohengittää öljyn törsäyksen aikaa torjumalla Kioton ilmastosopimuksen ja autojen bensankulutusta suitsivat lait. Näin hän joudutti öljyn hintakriisiä.

Kioton sopimus neuvoteltiin loppuun EU:n johdolla USA:n boikotista huolimatta ja siihen ovat liittyneet käytännöllisesti katsoen kaikki muut maailman maat.

Halvan öljyn ja halvan energian varaan rakennetut bisnekset horjuvat, mikä aiheuttaa tietenkin lukemattomia ongelmia. Brysselissä polttoaineen hintojen takia ovat protestoineet ensin kalastajat, sitten traktorit, kuorma-autot ja taksit.

Moni maa alentaa polttonesteiden hintaa tukiaisin. International Herald Tribunen mukaan Egypti maksaa menoveden tukiaisia 11 mrd dollaria, eli enemmän rahaa kuin koulutukseen ja terveydenhoitoon yhteensä.

Bensaa subventoivat myös Kiina ja Intia. Sen lisäksi että tällaiset tukiaiset ovat väärä tapa kohdentaa rajallisia verovaroja, ne vain kärjistävät tilannetta. Kun kohonnut hinta ei näy bensapumpulla, kysyntä jatkaa kasvuaan, ja hinta nousuaan.

Ruoan hinnannousu on tänä vuonna kasvattanut maailman nälkäisten joukkoa sadalla miljoonalla. Öljyn ja ruoan hinnannousulla on moninkertainen yhteys.

Öljyn hinnannousu on johtanut biopolttoainebuumiin. Viljan kysynnän kasvusta noin puolet arvioidaan biopolttoaineista johtuvaksi. Toinen puoli johtuu erityisesti lihan kulutuksen kasvusta. Lihakilon tuottamiseen kun tarvitaan aika monta kiloa rehua. Mutta myös ruoan tuotanto takkuaa. Australian sadot ovat romahtaneet monivuotisen kuivuuden vuoksi. Tämä on oire ilmastonmuutoksesta, johon öljyn poltolla on osuutensa.

Monien kehitysmaiden oma maatalous on päästetty rappiolle, kun teollisuusmaiden ylituotantoa on ollut tarjolla petollisen edullisesti – niin kauan kuin teollisen maatalouden koneille ja lannoitetehtaille on riittänyt halpaa fossiilienergiaa, samoin laivoille, jolla ylituotanto on rahdattu muihin maihin.

Suomessa on melkein maan tapa moitiskella liian idealistiseksi EU:n ilmastopolitiikkaa, jonka tavoite on vähentää ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä ja lisätä uusiutuvaa energiaa. Minun mielestäni tämä suunnanmuutos olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiapihimpään tekniikkaan ovat paras käytettävissä oleva tulevaisuusvakuutus matkalla siihen maailmaan, jonne olemme menossa.

Avainsanat: ilmasto, Kioto, öljyn hinta, USA