Uusiutuu, ei uusiudu …

Print PDF Email

Kolumni TEK-lehdelle 16.05.08

Eri puolilla maailmaa on ihmiset ovat mellakoineet protestiksi ruoan hinnnannousua vastaan. Perusruokien, kuten riisin, vehnän ja soijan rajut hinnannousut rokottavat erityisesti kaikkein köyhimpiä.

Tämä on yksi esimerkki siitä, että ilmastonmuutos ei enää ole mitään hamaa tulevaisuutta. Monessa maailman maassa ilmastonmuutos merkitsee kuivuutta ja pienempiä satoja. Australiassa on koettu kuusi kuivaa vuotta peräkkäin ja maan riisisato on pudonnut 98 %. Tämä on yksi tekijä ruoan hinnannousun takana. Muitakin on.

EU:n huippukokouksessa sovittiin viime vuonna sarja ilmastotavoitteita, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 %:lla vuoteen 2020 (ja 30 % jos syntyy kansainvälinen "Kioto kakkonen"), uusiutuvan energian osuuden nosto 20 %:iin ja liikenteen biopolttoaineen osuuden 10 %:iin.

Biopolttoainetavoite on joutunut kovenevan kritiikin kohteeksi. Ruoasta valmistetun biopolttoaineen kysynnän kasvu on yksi syy ruoan hinnannousuun. Useat tutkimukset kyseenalaistavat myös ilmastohyödyn. Vaikka esimerkiksi jokin öljypalmuviljelmä täyttäisi kaikki mahdolliset kestävyyskriteerit, yhdessä paikassa tuotetun palmuöljyn muuttaminen biodieseliksi synnyttää painetta raivata uusia viljelmiä jossain toisaalla. Indonesiassa palmuöljypelloiksi raivataan parhaillaan turvepohjaisia maita. Maaperän turpeen hapettuminen aiheuttaa valtavat hiilidioksidipäästöt. Tahoja, jotka vaativat luopumaan biopolttoainetavoitteesta ilmastoperustein, on paljon, yhtenä uusimmista EEA, Euroopan ympäristövirasto.

Pienellä Suomella on ilmastopeleissä ihan ikioma keppihevonen. Suomi ajaa sitä, että turve luokiteltaisiin uusiutuvaksi biomassaksi. Tämä toki helpottaisi biopolttoainetavoitteen täyttämistä ja tuottaisi mukavat tulot turvesheikeille.

Huhtikuussa tapasin Europarlamentissa turvelobbareita, joiden argumentointi oli seuraava. Kun suo on aikoinaan kuivattu ja metsitetty, maaperän turve hapettuu joka tapauksessa ja tuottaa hiilidioksidia. Päästöt eivät kasva, jos tuosta turpeesta valmistetaan autojen polttonestettä.

Sanoin turvelobbareille, että päästöt tulee laskea kaikissa maissa samoin perustein. Muutoin ilmastonsuojelusta ei tule yhtään mitään. Turpeen päästöt pitää Euroopassa laskea samalla tavoin kuin Indonesiassa.

Eräs toinen paikallaolija kysyi, miten pitkällä aikajänteellä päästöt neutraloituvat. Vastaus oli, että 300 vuodessa ainakin 35 % päästöistä kuittautuu. Eli jos ojitetun suon turve poltetaan nyt, 300 vuoden päästä samasta maaperästä olisi joka tapauksessa tullut osa näistä päästöistä.

Ongelmana on vain se, että ilmastonmuutosta aiheuttavat päästöt pitäisi kääntää koko planeetalla laskuun 10-15 vuodessa. Se että tässä ja nyt aiheutettu päästö osittain kuittautuu 300 vuoden päästä, ei ikävä kyllä auta.

Biopolttoaineille pitää löytää muita raaka-aineita kuin ruoka. Mutta ilmaston kannalta turve ei ole juurikaan kivihiiltä parempi. Jos turvetta halutaan polttaa, nesteytettynä tai ilman, päästöt pitää laskea rehellisesti päästöiksi eikä vängätä muuta. 2300-luvulla voidaan sitten todeta, että osa turpeen päästöistä kuittautui maaperän hiilidioksidipäästöjen vähenemisellä.

Avainsanat: biopolttoaineet, ilmastonmuutos, ruoan hinta