Täysistunto siunasi ilmastopaketin ja vaati tiukkaa työaikadirektiiviä

Print PDF Email

Aamulla ennen hotellista lähtöä istahdan huoneeni ulkopuolella käytävällä olevalle penkille kirjoittamaan tekstiviestejä ja sähköposteja, jotka liittyvät ilmastopakettikeskusteluun vihreässä ryhmässä. Paikalle tupsahtaa aamuvuoron työtekijä, joka kysyy, että teidänkö pesupussinne on kateissa. Hän vie minut liinavaatevarastolle, josta iltavirkailijakin jo on etsinyt pussia. Tänne minä sen panin, hän sanoo, ja alkaa penkoa hyllyjä. Seison käytävällä ja ajattelen, että lauantaina olin viimeisissä ilmastopaketin neuvotteluissa, pääsin kotiin vasta sunnuntaina pikkutunneilla, sunnuntain maalasin ja raivasin kotona, ja vielä maanantaiaamunakin maalasin taksin tuloon asti. Nyt hoidan Strasbourgista käsin ilmastopaketin päätöksenteon viimeisiä kierroksia ja etänä keittiöni rakentamisen loppumetrejä. Ja nyt seison vähän aamuseitsemän jälkeen hotellin käytävällä katsomassa, kun hotellin työntekijä etsii pesupussiani, siirtelee hyllyillä tyyny-, lakana- ja pyyhevuoria, ja kiskoo hyllyjen edessä olevia rullakoita että pääsisi penkomaan yhä uusia hyllyjä. Olisiko tässä jotain vähän ylimääräistä?

Vihreä ryhmä kokoontui uudestaan aamupäivällä, kuten Caroline ja minä olimme vaatineet. Enemmistö oli sitä mieltä, että äänestämme päästökaupan puolesta mutta velvoitejakoa vastaan. Sanon että en koe sitä henkilökohtaiseksi epäluottamuslauseeksi, viime lauantain trilogissahan ilmoitin että allekirjoitan neuvottelutuloksen vain parlamentin raportöörinä, mutta en ryhmäni puolesta. Mutta silti päätös tietenkin harmittaa. Inhoan Europarlamentin vihreälle ryhmälle ominaista tapaa äänestää erilaisia sinänsä myönteisiä uudistuksia vastaan silloin kun uudistus ei mielestämme ole tarpeeksi hyvä. Olen sanonut sen ryhmässä kymmeniä kertoja eri asioiden yhteydessä. Tässä on kyse erilaisista poliittisista kulttuureista. Suomen eduskunnassa ei ikinä kenenkään mieleen tule vastustaa jotain siksi että laki tai päätös on ”oikean suuntainen mutta riittämätön”.

Kuulen käytävillä, että monet demarit, erityisesti pohjoismaista, aikovat myös äänestää velvoitejakoa vastaan juuri siitä syystä että neuvoteltu päätös antaa EU-maille liian väljät valtuudet ulkoistaa päästövähennykset muihin maihin. Tämä tuntuu tosi tekopyhältä, koska neuvotteluissa demarien edustajat vetivät ihan päinvastaiseen suuntaan, heitä teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n lausunnon esittelijä Goebbels sekä varjoraportööri Edit Estrela pikemminkin ajoivat sallitun CDM-kiintiön suurentamista.

Menen täysistuntoon huolestuneena. Mietin, haluavatko ympäristöjärjestöt ihan oikeasti että velvoitejakopäätös kaatuisi. Jos niin kävisi, se tarkoittaisi että toisella puolikkaalla EU-alueen kasvihuonekaasupäästöjä ei olisi ylärajaa lainkaan, raja olisi vain energiavaltaisen teollisuuden ja voimalaitosten päästöillä. Tämä johtaisi takuuvarmasti myös siihen, että ministerineuvosto ei hyväksyisi päästökauppadirektiiviäkään, ja se tarkoittaisi että EU:n koko maailmalle mainostama 20 %:n päästövähennys vuoteen 2020 mennessä kaatuisi kokonaan. Ilmastopaketin vesittyminen matkan varrella ei tietenkään ole hyvä signaali maailmalle. Mutta koko paketin kaatuminen olisi vielä pahempi.

Ilmastopaketin eri osat hyväksytään murskaenemmistöllä, päästökauppa äänin 610 puolesta, 60 vastaan ja 29 tyhjää, velvoitejako 555 puolesta, 93 vastaan, 60 tyhjää. Olen helpottunut.

Äänestysmenettely oli kyllä outo. Luovat päätöksentekojärjestykset täällä ovat myös asia, joka ei oikein mahdu suomalaisen kaaliin. Normaalisti niillä poliittisilla ryhmillä, jotka eivät ole allekirjoittaneet parlamentin ja ministerineuvoston välistä sopimusta, on oikeus vaatia erillisäänestystä sopimuksen joistakin kohdista, ja lisäksi jättää muutosehdotuksia. Nyt parlamentin puhemies on päättänyt, että tätä ei sallita, äänestys koskee vain kutakin paketin lakiehdotuksista kokonaisuutena. Vihreät ja vasemmistoryhmä GUE haluaisivat äänestyttää velvoitejaon ylisuuresta CDM-kiintiöstä. Puhemiehen päätös tekee tämän mahdottomaksi. Vihreiden puheenjohtaja Monica Frassoni protestoi tätä vastaan. Puhemiehen valitseman menettelytavan taustalla on halu suitsia konservatiiviryhmä EPP:n sisäisen opposition kädet. Tuo oppositio on jättänyt päästökauppaehdotukseen joukon muutosehdotuksia ja erillisäänestysvaatimuksia. Saman pesuveden mukana menee viemäriin vihreän ryhmän mahdollisuus äänestää ylisuurta CDM-kiintiötä vastaan.

Samassa istunnossa äänestetään toinenkin kauan kiistelty asia, työaikadirektiivi. Sen tärkeimmät kiistakysymykset ovat niin sanottu ”opt out” ja päivystysaika. Opt out tarkoittaa sitä, että jäsenmaalla on oikeus kansallisella lailla sallia, että työntekijä saa vapaaehtoisesti ylittää viikkotyöajan 48 tunnin ylärajan. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti halusi kieltää opt outin. Ministerineuvosto ei tätä hyväksynyt, vastaan haraa ennen kaikkea Britannia. Päivystyksessä taas on kyse siitä, lasketaanko työajaksi myös niin sanottu passiivinen päivystys, jonka aikana työntekijän on oltava työnantajan tiloissa valmiina töihin, vaikka mitään hälytystä tms ei tulisikaan, vai onko työaikaa vain se aika, jolloin päivystävän työntekijän työpanosta oikeasti tarvitaan eli esimerkiksi kun lääkäri yöllä hoitaa kiireellisiä potilaita tai palomies lähtee tulta sammuttamaan. Parlamentti haluaa että myös passiivinen päivystys lasketaan työajaksi, tosin eri kriteerein kuin normaali työaika. Tätä vastustaa muun muassa Suomen hallitus. Parlamentti pitää voimassa oman ensimmäisen käsittelynsä kannat ja vieläpä murskaenemmistöllä, yli 500 äänellä. Tämä tarkoittaa että asiasta tulee vaikeat sovitteluneuvottelut parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Lopuksi raportööri Alejandro Cercas saa raikuvat aplodit.

Äänestysten päätyttyä poistun tosi helpottuneena salista, ja liberaaliryhmän varjoesittelijä, tanskalainen Johannes Lebech tulee halaamaan.

Iltapäivän lehdistötilaisuudessa ympäristökomissaari Dimas sanoo, että ilmastopaketin ympäristötavoitetason puolustaminen oli lainsäädäntöprosessissa kokonaan Euroopan parlamentin ja sen raportöörien varassa. Kiitoksia tunnustuksesta!

Obama on valinnut energiaministerikseen fysiikan Nobel-palkinnon saaneen Steve Chun, joka tunnetaan innokkaana uusiutuvan energian puolestapuhujana. Uuteen ”ilmastotsaarittaren” virkaan Obama on valinnut Carol Brownerin, joka oli ympäristöministeri Clintonin aikaan. Onpa hauskaa! Olen tavannut Carol Brownerin Helsingissä keväällä 2002, kun silloisena ympäristöministerinä kutsuin koolle maailman naisympäristöministerien ja muiden ympäristöalan naishuippujohtajien kokouksen. Carol Browner oli todella fiksun tuntuinen ihminen, ja muun muassa veti tuon kokouksen päätöslauselmaneuvotteluja. Kyseinen päätöslauselma vaikutti sangen paljon myöhemmin samana vuonna Johannesburgissa pidetyn kestävän kehityksen YK-huippukokouksen päätöksiin.

Uutiset kertovat myös, että parlamentti on saanut läpi suurimman osan vaatimuksistaan uuteen leluturvallisuusdirektiiviin. Siitä saatiin viime viikolla aikaan kompromissi parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Lelujen kemikaaliturvallisuutta tiukennetaan siten, että syöpää ja geenimuutoksia aiheuttavat sekä lisääntymiskykyä haittaavat aineet kielletään leluissa. Jo on aikakin, sanon minä. Lisäksi kielletään 55 allergiaa aiheuttavaa hajustetta, kun komissio oli ehdottanut kiellettäväksi vain 20. Raskasmetalleista sallitaan vain pienet, tuotantoteknisesti väistämättömät jäämät. Mummu on mielissään, että pieniäkin ajatellaan, vaikka mummu itse on viime aikoina ajatellut pääasiassa maapalloa, ja muutamissa rakosissa myös oman kotinsa remonttia.

Tulee toinenkin hyvä EU-uutinen. Komissio on hyväksynyt niin sanotussa komitologiamenettelyssä ylärajan elektroniikkalaitteiden valmiustilan sähkönkulutukselle. Raja on vuodesta 2010 alkaen yksi watti, ja vuodesta 2013 alkaen laskee puoleen wattiin. Hyvä! Tämä tulee säästämään sähkönkulutusta todella paljon, ja nimenomaan tuiki turhaa sellaista.

Huonojen uutisten puolella on yhdysvaltalainen arvio merenpinnan noususta tällä vuosisadalla. USA:ssa on tehty yhteenvetoja kaikesta maassa tehdystä ilmastontutkimuksesta. Osana näiden yhteenvetojen sarjaa on eilen illalla San Franciscossa maan geofyysikkojen kokouksessa julkaistu raportti, joka ennustaa että merenpinta voi tällä vuosisadalla nousta 150 cm. Tämä on huomattavasti enemmän kuin IPCC ennustaa. Tosin IPCC sanoo, että sen esittämät lukemat ovat oikeastaan merenpinnan nousun alaraja, koska luvuissa ei ole mukana mannerjäätiköiden sulamisen vaikutusta. USA:laisen raportin mukaan vielä 150 cm:n nousuarviota voidaan joutua tarkistamaan ylöspäin, koska jäätikköjen mereen liukumista ei pystytä vielä riittävästi mallintamaan. Saman raportin mukaan riski siitä, että Golf-virta ehtyisi kokonaan, on pieni, virtaus voi heiketä heikkenee 25-30 %. Sama raportti pitää pienenä myös riskiä siitä, että ikiroudan alta alkaisi tupruta ilmakehään katastrofaalisen suuria määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.