Päästöoikeuksien huutokauppa on työllisyydelle parempi kuin ilmaisjako

Print PDF Email

Tämän päivän päätapahtuma oli asiantuntijakuuleminen EU:n päästökaupasta vuoden 2013 jälkeen. Puhetta johti raportööri – eli siis parlamentin päätösehdotuksen valmistelija – Avril Doyle ja vähän aikaa myös tätä asiaa koskevan teollisuusvaliokunnan lausunnon valmistelija Lena Ek.

EU:n komission ympäristöpääosaston pääjohtaja Mogens Peter Carl totesi, että komission ilmastopakettiehdotuksen kustannukset on laskettu 60 dollarin öljybarrelihinnan mukaan, mutta eilen öljyn hinta oli 120 $ barrelilta. Vaikka hinta ei lähivuosina olisikaan aivan tuo, niin joka tapauksessa öljyn hinta tulee pysymään korkeana, mikä alentaa ilmastotoimien kustannuksia arvioidusta. Komission teettämä selvityshän päätyy siihen, että ilmastotoimet alentavat EU:n kansantuotetta vuonna 2020 0,5 % verrattuna business as usual -kehitykseen. Jos Delbeke samalta komission pääosastolta näytti powerpointeissaan, että ilmastopaketin hinta laskee kolmanneksella, jos öljyn barrelihinta on 100 $ (eikä 60 $). Carl viittasi myös uuteen YK-selvitykseen, jonka mukaan jopa teollisuudenmaiden päästövähennykset 30-40 % vuoteen 2020 mennessä voivat olla liian hitaita toimia, eli siinäkin tapauksessa ilmastonmuutos voi ylittää kynnyksen, jonka jälkeen tapahtuu isoja ja peruuttamattomia katastrofaalisia muutoksia.

Delbeken esityksestä kävi ilmi myös, että päästöoikeuksien ilmaisjako ei suinkaan olisi kansantalouden kannalta paras tapa jakaa päästöoikeuksia sähköyhtiöille ja teollisuudelle, vaan talouskehityksen ja työllisyyden kannalta parempi on huutokaupata päästöt ja kierrättää huutokaupasta saadut tulot valtion budjettiin.

Kuulimme myös useampaa taloustieteilijää, jotka kaikki pitivät päästöoikeuksien huutokauppaa parempana jakotapana kuin ilmaisjakoa. He kommentoivat kaikki myös sitä, mikä on paras tapa suojata niitä teollisuudenaloja, jotka altistuvat epäreilulle kansainväliselle kilpailulle, jos päästöillä EU:ssa on katto ja hinta, mutta kilpailijamaissa ei. Olin jossain määrin yllättynyt siitä, että kukaan heistä ei pitänyt parhaana menetelmänä päästöoikeuksien ilmaisjakoa ympäristödumppauksen uhan alla oleville teollisuudenaloille, jota komissio ehdottaa, ja jota myös valtaosa EU:n jäsenmaiden hallituksista suosii. He kaikki pitivät talouden kannalta parhaana vaihtoehtona sitä, että EU:ssa kaikki päästöoikeudet huutokaupataan ja ”hiilivuodolle” alttiilla aloilla tuontituotteille (esimerkiksi teräkselle) asetetaan hiilidioksiditulli. Useampi puhuja kuitenkin korosti, että hiilidioksiditullia ei voi asettaa kaikelle tuonnille vaan vain tietyille aloille. Jotta se ei rikkoisi WTO-säädöksiä, se on muotoiltava siten, että se ei ole syrjivä. Esimerkiksi jos teräksen tuontiin kohdistuu hiilidioksiditulli, teräksen tuojan on saatava siitä alennus, jos se pystyy osoittamaan, että juuri kyseinen erä on tuotettu vähillä päästöillä. Usea puhuja myös korosti sitä, että hiilidioksiditullinkin käyttöönotto vaatii kansainvälistä yhteistyötä.

Sekä Britanniassa että Saksassa on tehty selvityksiä siitä, mitkä teollisuussektorit kärsisivät eniten, jos kaikki teollisuudenalat EU:ssa joutuisivat ostamaan huutokauppamarkkinoilta kaikki päästöoikeutensa, mutta muualla maailmassa päästöillä ei olisi rajoituksia eikä hintaa. Molempien selvitysten mukaan eniten nousisivat teräs- ja sementtiteollisuuden kustannukset. Britannian tapauksessa vaikutukset kansantalouteen kokonaisuutena olisivat noin 1 % kansantuotteesta, Saksan tapauksessa 2 %.

Asiantuntijoita kuunnellessani ajattelin, että on todella virkistävää kuulla päästökaupasta kerrankin yliopistoprofessoreita ja muita taloustieteilijöitä, eikä aina vain teollisuuslobbareita.

Michel Cruciani, Pariisin yliopistosta korosti muun muassa sitä, että päästöoikeuksien huutokauppa sähköntuottajille ei aiheuta hintapiikkiä (koska päästöoikeuksien hinta on jo sähkön hinnassa). Sähkön hinta tulee kyllä vielä nousemaan, mutta tämä johtuu pääasiassa nousevista polttoaineiden hinnoista ja myös pääomakustannusten noususta. Nyt kaikki sähköntuottajat hyötyvät (eli saavat windfall-voittoja) päästöhinnan aiheuttamasta hinnannoususta, komission ehdotuksen mukaisessa mallissa sen saavat vain vesi- ja ydinvoimaloiden omistajat.

Felix Matthes totesi, että jos päästökaupan päästövähennyskannustetta heikennetään (päästöoikeuksien ilmaisjaolla), se johtaa tulevaisuudessa korkeampaan päästökustannukseen ja hidastaa energiainfrastruktuurin uudistamista.

Keskustelussa kysyin komission edustajilta, miten he ovat ajatelleet toteuttaa ilmaisjako-osuuden päästöoikeuksien jaosta. Jos Delbeke vastasi, että päästöt tuotetonnia kohden ovat pääperiaate, mutta asiaa mutkistaa esimerkiksi se, että teräslaatuja on niin monenlaisia.

Delbeke totesi myös, että USA ja Japani ja itse asiassa koko OECD-maailma on menossa kohti päästökauppaa.

Felix Matthes totesi, että koskaan ei pitäisi antaa firmojen vaikuttaa päästöoikeuksien jakoon. Daniel Radov totesi, että jos alat suosia joitakuita, pitää joko lisätä päästölupien määrää tai sitten vähentää päästölupia joiltakuilta toisilta.

Professori Michael Grubb Cambridgesta kiitteli komission päästökauppadirektiiviehdotusta poikkeuksellisen hyvin valmistelluksi. Hän sanoi, että päästöoikeuksien ilmaisjako (hiilivuodon uhan alaisille aloille) nostaisi kuitenkin jonkin verran tuotteiden hintoja, eli sekään ei estää hiilivuotoa täysin. Päästöoikeuksien ilmaisjako estää hiilivuotoa vain jos siihen sisällytetään ehtoja, esimerkiksi vaatimus säilyttää tuotanto Euroopassa.

Puolalainen meppi Jerzy Buzek valitti, että muutos tulee kivihiilialalle kovin nopeasti. Grubb vastasi, että ensimmäinen IPCC:n raportti tuli jo 1990 ja YK:n ilmastopuitesopimus solmittiin jo 1992 Riossa. Aikaa valmistautumiseen on siis ollut.

Tänään on taas ilmestynyt uutisia synkästä tutkimusraportista ilmastonmuutoksen seurauksista. Kyseessä on ennakkotietoja Nature-lehdessä kohta julkaistavasta artikkelista. Artikkelin mukaan ilmastonmuutos uhkaa jo nyt luonnon monimuotoisuutta. Tutkijat olivat selvittäneet muutoksia 28 800 eläin- ja kasvilajin esiintymisessä ja käyttäytymisessä. 90 %:ssa tapauksista havaitut muutokset selittyvät ilmastonmuutoksella. Vaikutusketjut voivat olla pitkiä. Esimerkiksi Antarktiksen reuna-alueiden jään väheneminen on johtanut krillien vähenemiseen 85 %:lla. Krillit ovat keskeistä ravintoa samalla alueella eläville keisaripingviineille, ja yhden ainoan lämpimän talven aikana niiden määrä romahti puoleen. Krillien väheneminen on ongelma myös Pohjoisella Jäämerellä, jossa se on valaiden ja hylkeiden keskeistä ravintoa, ja vaikuttaa myös jääkarhujen ravinnonsaantiin. Jääkarhujen on viime aikoina havaittu syövän toisiaankin.

Myanmarin eli Burman tilanne näyttää aina vain pahenevan. Nyt kansainväliset avustusjärjestöt syyttävät junttaa apulähetysten varastamisesta. Aina vain uskomattomampaa!

Porissa suunnitellaan Reposaaren luo meressä kelluvia huviloita. Lehtijutun mukaan alueen asemakaava meni läpi ennätyksellisen nopeasti. Ovatkohan hankkeen puuhamiehet ja kaavoittajat kuulleet ilmastonmuutoksesta ja siitä, että merenpinta nousee?

Vihreiden sähköpostikeskusteluissa yksi paikallisaktivisti oli tehnyt mielenkiintoisen havainnon Vaasan vaalipiiristä valittujen edustajien vaalirahoitusilmoituksista. Monet ehdokkaat ilmoittavat hankkineensa rahaa myymällä tauluja ja muuta tavaraa. Tuomo Puumala (ke) on hankkinut tauluilla 33 435 €, Mika Lintilä (ke) 40 920 € tauluilla ja keramiikalla, Esko Ahonen (ke) tauluilla 3 150 €, Jutta Urpilainen (sd) tauluilla 9 450 € ja Bjarne Kallis erilaisten kampanjatuotteiden myynnillä 13 690 €. Kallis on ainoana selvittänyt kampanjansa kuluja, mutta yksikään ei ilmoituksessaan kerro maksaneensa näistä myyntituotteista mitään.