Ilmasto-oikeudenmukaisuus maksaa

Print PDF Email

Aamupäivällä oli paneeli oikeudenmukaisuudesta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, pääalustajana oli Sivan Kharta Tukholman ympäristöinstituutista. Hän esitteli malliaan, jota olen aiemminkin referoinut, ja jonka mukaan globaalit päästövähennykset siinä vauhdissa kuin tarvitaan maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi alle 2 asteen, edellyttävät kehitysmailta tosi jyrkkää käännettä, sittenkin vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästöjään reippainta mahdollista. Tämä tarkoittaa, että teollisuusmaiden tulee antaa huomattavaa taloudellista apua kehitysmaille tämän toteuttamiseksi. Hänen mallinsa laski nämä ”ulkoisten päästövähennysten” rahoitusvelvollisuudet eri maille tietyn laskentamallin mukaan, jossa otettiin huomioon kunkin maan ”syntitaakka” ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa vuoden 1990 jälkeen ja toisaalta se, kuinka iso maksukykyinen väestö kussakin maassa on. Hän siis ottaa huomioon senkin, että Kiinassa ja Intiassakin on jo aika iso vauras väestö. Silti kehitysmaiden avustusvelvollisuutta jää sangen paljon rikkaille maille, myös EU:lle.

Claude Turmes kertoi, että Europarlamentissa on nykyisin kohtalaisen helppoa saada enemmistöjä uusiutuvan energian puolelle. Tämä johtuu siitä, että kun ala onnistuttiin potkaisemaan liikkeelle 20 vuotta sitten, se on jo niin iso bisnes ja työllistää jo niin ison joukon ihmisiä, että se vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Saksassa sähköjätti EDF yritti hyökätä uusiutuvan energian syöttötariffeja vastaan. Tämä operaatio ei onnistunut, koska Saksan konservatiivit pistivät hanttiin. Pohjanmeren voisi muuttaa nykypäivän öljynporauskentästä Euroopan sähkövoimalaksi. Tanska on ehdottanut, että sähköautojen määrä kasvatettaisiin 3 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä, se vaikuttaisi jo liikenteen uusiutuvan energian tavoitteisiin, toisin sanoen liikenteen uusiutuva energia voisi huomattavalta osin tulla muustakin kuin biopolttoaineista. Myös perinteiset sähköyhtiöt ovat tulossa mukaan uusiutuvan energian bisnekseen, esimerkiksi tämän seudun ohutkalvoaurinkopaneelifirma teki äskettäin sopimuksen samaisen EDF:n kanssa.

Myös Oras oli paneelissa. Hän selosti näkemyksiään siitä, millaisella strategialla EU parhaiten edistää sitä, että uusi kansainvälinen ilmastosopimus syntyy.

Myöhemmin johdin vielä puhetta työryhmässä, jossa käsiteltiin raaka-aineiden käytön ekotehokkuutta. Sitten läksin kohti kotia.