Bisnestä ja ilmastobisnestä

Print PDF Email

Kolumni Kalevalle 21.11.08

Ilmasto näyttää olevan jakamassa yritysmaailmaa kahteen leiriin. Toinen leiri on lähdössä mukaan ilmastonsuojeluun ja haluaa luoda uudet toimintamallit. Toinen leiri keskittyy vastustamaan päästörajoja tai ainakin lobbaamaan niiden lieventämiseksi.

Ensin mainitussa leirissä oli aluksi lähinnä yrityksiä, jotka suoraan hyötyvät ilmastovaatimuksista, kuten firmat, jotka valmistavat tuuliturbiineita ja muuta uusiutuvaa energiaa hyödyntävää tekniikkaa.

Mutta ilmastoajattelu on leviämässä. Kolme vuotta sitten joukko kansainvälisten suuryritysten edustajia kirjoitti Britannian silloiselle pääministeri Toni Blairille, että olemme vaarassa joutua noidankehään, jossa yritykset eivät uskalla investoida päästövähennyksiin, koska eivät pysty arvioimaan näistä investoinneista saatavaa hyötyä, mikä puolestaan johtuu siitä että poliitikot eivät ole päättäneet tulevia päästörajoja. Samaan aikaan poliitikot eivät uskalla näitä päästörajoja asettaa, koska pelkäävät teollisuuden kritiikkiä. Nämä yritysjohtajat sanoivat, että oikeasti yritykset tarvitsevat tiedon tulevien vuosikymmenien päästörajoista.

Olin tästä kirjeestä ilahtunut, koska minusta se edusti fiksua realismia. Allekirjoittajissa olivat muun muassa öljy-yhtiöt Shell ja BP.

Tällä viikolla joukko eurooppalaisia isoja yrityksiä ilmaisi tukensa EU-komission esittämälle ilmastopaketille, jolla vähennetään hiilidioksidipäästöjä ja lisätään uusiutuvaa energiaa. Mukana olivat esimerkiksi Shell, sähkölaitteita valmistava Philips, rakennusalalta Holcim ja Skanska, ja rahoitusalalta Fortis-pankki ja Allianz.

Yhtiöt sanoivat uskovansa, että ripeät toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tulevat halvemmiksi kuin viivyttely ja että tiukat ilmastolait ovat loppujen lopuksi myös Euroopan elinkeinoelämän etu.

Kun keskustelin tämän ryhmän edustajien kanssa Euroopan parlamentissa, he kertoivat että myös Japanissa osa yrityksistä on irtautumassa teollisuuden kattojärjestön perinteisestä, päästörajoituksia vastustavasta linjasta.

Monet eläkeyhtiöt ja isot institutionaaliset sijoittajat, jotka omistavat osakkeita tuhansien miljardien eurojen arvosta, ovat alkaneet analysoida firmoja myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Jotkut tuotantolaitokset voivat vahingoittua esimerkiksi myrskyjen yleistymisen tai merenpinnan nousun vuoksi. Toisaalta päästörajoitukset voivat muuttaa bisneksiä kannattamattomiksi. Jos eläkeyhtiö ei ottaisi tällaisia asioita huomioon päättäessään haltuunsa uskottujen eläkerahojen sijoittamisesta, se ottaisi riskin sijoitustensa muuttumisesta arvottomiksi, jolloin eläkeläiset jäisivät nuolemaan näppejään.

Mutta ilmastonsuojelun jarruttajien leirissä on toki edelleen paljon yrityksiä. Peruutuspeiliin katsominen ei kuitenkaan välttämättä bisneksenä kannata.

Juuri nyt Yhdysvaltojen isot autofirmat kärvistelevät vararikon partaalla ja vaativat 25 miljardin dollarin tukiaispakettia. Ne ovat aiheuttaneet ahdinkonsa ihan itse keskittymällä bensarohmujen mallien valmistamiseen ja vastustamalla päästö- ja bensankulutusrajoja.

Vaikka öljyn hinta on laman takia tullut pilvistä alas, olemme jo oppineet, että halpa bensa ei ole ikuista. Tämän vuoden alkupuoliskolla autojen myynti on laskenut kautta maailman. Ainoat mallit, joiden kysyntä on kasvanut, ovat vähiten polttoainetta kuluttavat pienet ”cityautot” ja hybridiautot.

Yhdysvaltojen autoteollisuus perustelee tukiaisvaatimustaan tarpeella, kehittää uudenlaista autotekniikkaa. New York Timesin kolumnisti Thomas Friedman kirjoitti, että tietotekniikkayhtiö Applen johtajan Steve Jobsin tulisi osoittaa isänmaallisuutta ja suostua autofirma General Motorsin johtajaksi, koska Jobs on osannut innovoida ilman lahjuksiakin.

Myös Euroopan autoteollisuus vaatii peräti 40 mrd euron tukipottia. Myös Euroopan isoista autofirmoista erityisesti saksalaiset ja ruotsalaiset ovat keskittyneet isojen ja voimakasmoottoristen, ”machomallien” kehittämiseen. Ne ovat viis veisanneet 10 vuotta sitten antamastaan lupauksesta kehittää vähäpäästöisempiä autoja. Nyt, kun Europarlamentissa käsitellään sitovia rajoja autojen hiilidioksidipäästöille, autofirmat lobbaavat apinan raivolla rajoitusten lykkäämiseksi. Tämä on minusta uskomattoman härskiä.

Yhdysvaltalainen kilpailukykytutkija, professori Michael Porter päätteli jo 1990-luvun alussa, analysoituaan eri maiden talouskehitystä, että ympäristönsuojeluvaatimusten tiukentaminen parantaa kilpailukykyä, koska se pakottaa yritykset innovoimaan. Vaikuttaa siltä, että se pätee myös ilmastonsuojeluun.

Avainsanat: energia, ilmastonmuutos, ilmastonsuojelu, päästörajat