Annammeko paperiteollisuuden estää uusien alojen kehitystä?

Print PDF Email

Kolumni Hämeen Sanomiin 2.1.08

Joulun alla tuli ilouutinen ja heti perään kylmää vettä niskaan niille, joita huolestuttaa Kemijärven sellutehtaan lakkautuspäätös. Ruukki Group ilmoitti haluavansa ostaa tehtaan. Seuraavana päivänä Stora Enso vastasi, ettei se myy. Toimitusjohtaja Jouko Karvinen sanoi (HS 22.12.07), että "ainoa vaihtoehto työpaikkojen säilyttämiseksi on kehittää Kemijärvelle uusia liiketoimia, jotka eivät häiritse Stora Enson puunhankintaa Pohjois-Suomessa".

Stora Enson mielestä Kemijärvellä ei saa kukaan toinen valmistaa puusta sellua tai biopolttoainetta. Stora Enso siis katsoo omaavansa yksinoikeuden Lapin puuhun, eli firma pitää Lappia läänityksenään.

Mielestäni tapaus antaa aihetta pohtia paperiteollisuuden roolia Suomessa ja myös valtion suhtautumista.

Hallitus sanoo, ettei valtio suurimpana osakkeenomistajana mahda mitään Stora Enson päätöksille. Mutta valtio on myös Lapin suurin metsänomistaja. Eikö valtio voi kieltäytyä myymästä puuta sikamaisesti käyttäytyvälle firmalle? Valtion metsiä hallinnoi Metsähallitus, jossa omistajan valtaa käyttää ministeri Sirkka-Liisa Anttila.

Viime marraskuussa Stora Enson johtajiston entinen jäsen Arno Pekonen suomi paperiteollisuutta strategisen ajattelun puutteesta. "Millään muulla toimialalla en ole nähnyt näin yksisilmäistä ja totaalista keskittymistä suhdanteista ja markkinaolosuhteista valittamiseen, saneeraamiseen ja kustannusten karsimiseen."

Sitä perua, että paperiteollisuus oli satakunta vuotta Suomen teollisuuden selkäranka, se katsoo olevansa oikeutettu sanelemaan energia- ja metsäpolitiikkamme. Ja iso osa johtavista poliitikoista pelkää astua paperipatruunoiden varpaille.

1980-luvulla tehtyjen tuotantosuuntavalintojen vuoksi paperiteollisuus kuluttaa kolmasosan koko Suomen sähköstä. Ala onkin vaatinut energiapolitiikkaa, jolla sähkön hinta on pidetty yhtenä Euroopan alhaisimmista. Energian alhaisen verotuksen kääntöpuoli on korkeampi työn verotus, mistä kärsivät lähes kaikki muut alat.

"Teollisuuden edun" nimissä on ajettu ydinvoimaa – vaikka ydinsähkön halpuudesta ei ole mitään takeita. Samalla energiatehokkaampien ratkaisujen ja uusiutuvan energian edistäminen on jäänyt jälkeen monista muista Euroopan maista. Maalämpöpumppujen ja pellettien käyttö asuntojen lämmitykseen sai Ruotsissa vauhtia jo 1990-luvulla, Suomessa ollaan vasta lähtökuopissa.

Viime syksynä paperiteollisuuden lobbarit kiersivät poliitikkojen luona puhumassa uusiutuvan energian EU-tavoitteita vastaan. He sanoivat suoraan, etteivät halua bioenergia-alasta kilpailevaa ostajaa puuraaka-aineelle. Paperiteollisuus vastustaa myös tuulivoiman tukemista takuuhinnalla eli syöttötariffilla. Juuri tämä on taustalla, kun Kokoomus vastustaa syöttötariffia nykyisessä hallituksessa.

Syöttötariffi on kuitenkin osoittautunut ylivoimaisen tehokkaaksi keinoksi lisätä uusiutuvan energian käyttöä. Koko EU:ssa on vain kolme maata, jotka eivät tue uusiutuvaa energiaa joko syöttötariffilla tai sähköyhtiöitä velvoittavilla "vihreän sähkön" kiintiöillä. Ne ovat Suomi, Puola ja Malta. Saksassa uusiutuvan energian alalla on jo satojatuhansia työpaikkoja ja määrä kasvaa nopeasti.

Vuosituhannen vaihteessa suomalaisilla yrityksillä oli tuulivoimatekniikan maailmanmarkkinoista yhtä suuri osuus kuin paperifirmoillamme paperin markkinoista. 2000-luvulla tuulivoiman maailmanmarkkinat ovat joka vuosi kasvaneet kaksinumeroisin luvuin mutta vienti Suomesta on jäänyt buumista jälkeen.

Toinenkin varma kasvuala, nestemäisten polttoaineiden valmistus puusta ja muista selluloosapohjaisista raaka-aineista, törmää paperiteollisuuden haluun estää kilpailu raaka-aineestaan.

Ilmastonsuojelutavoitteista seuraa väistämättä, että tulevaisuuden "energiasheikit" ovat uusiutuvaa energiaa hyödyntävän tekniikan taitajia. Suomen kaltaisen korkean teknologian maan kannattaa pyrkiä eturiviin eikä antaa tilaisuuden mennä sivu suun, koska paperiteollisuus rutisee vastaan.

1990-luvun alkupuolella olin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen ja kuuntelin silloisen Posti-Telen madonlukuja, joilla vastustettiin kaukopuhelujen avaamista kilpailulle. Kilpailu kuitenkin tuli – mistä haluan antaa täyden tunnustuksen silloiselle Esko Ahon hallitukselle. Näin syntyivät matkapuhelinten kotimarkkinat, ja se auttoi Nokia-yhtiötä kehittämään maailmanmenestykseksi nousseet kännykät.

Jos matkapuhelinten kotimarkkinoiden luominen olisi törmännyt paperiteollisuuden etuihin, Nokia-yhtiötä olisi tuskin koskaan päästetty ponkaisemaan suomalaisesta maakuntasarjasta maailman huippuyhtiöiden joukkoon.

Avainsanat: ilmastotavoitteet, paperiteollisuus