Voittajan vai häviäjän puolelle energiavallankumouksessa?

Print PDF Email

Kolumni Voima-lehdelle 3.12.2007

Aika ilmastonmuutoksen suitsimiseen on käymässä vähiin. Marraskuussa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n presidentti Pachauri sanoi, että globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun ennen vuotta 2015. Maailman energiajärjestö IEA arvioi, että päästöt maailmassa tulevat parissakymmenessä vuodessa päinvastoin kasvamaan yli puolella. Kyse on siis tosi ison laivan kääntämisestä.

Vuosisadan puoliväliin mennessä päästöt henkeä kohden koko maailmassa pitäisi painaa alle kahden tonnin. Kahden tonnin hiilidioksidikiintiöllä saa esimerkiksi ajaa autoa vajaat 17 000 km vuodessa, jos auton päästöt ovat korkeintaan 120 g/km eli bensaa kuluu 5 litraa sadalla. Muita päästöjä ei sitten saisikaan aiheuttaa.

Moni, EU:n komissiosta suuryritysten johtajiin, on alkanut puhua "uudesta teollisesta vallankumouksesta". Sen voittajat eli tulevaisuuden öljysheikit myyvät uusinta tuuli-, aurinko- ja muuta tekniikkaa sekä energiapihejä ratkaisuja. Tämä on oiva tilaisuus juuri meille, tekniikkaan hullaantuneelle kansalle.

Ikävä kyllä hallitus näyttää jatkavan Suomen perinnelinjaa, eli yrittää painaa uusiutuvan energian EU-tavoitteemme mahdollisimman alas.

Tuon linjan takana ovat energiasyöpöimmät teollisuudenalat, metallisulatot ja paperipatruunat. Juuri niiden vastustuksen vuoksi Suomi, yhdessä Puolan ja Maltan kanssa kuuluu viimeisiin EU-maihin, joiden sähkömarkkinoilla ei suosita uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Teemme päinvastoin kuin Saksa, Espanja ja Tanska, jotka ovat luoneet uudesta energiatekniikasta kukoistavan vientibisneksen ja satojatuhansia työpaikkoja.

1990-luvun lopulla suomalaisilla oli tuulivoiman maailmanmarkkinoista yhtä iso siivu kuin paperiteollisuudellamme paperin markkinoista ja ala kasvoi maailmanmarkkinoiden tahdissa. Vuonna 2002 päätettiin rakentaa uusi ydinvoimala. Sen jälkeen olemme pudonneet uuden energian kelkasta, vienti Suomesta on polkenut paikallaan, vaikka maailmanmarkkinat kasvavat 25-35 % vuodessa.

Paperipatruunoilla on oikeus lobata lyhytnäköistäkin etuaan. Vastuullisten päättäjien pitäisi osata lukea ajan merkit.

Avainsanat: CO2-päästöt, ilmastonmuutos, ilmastonsuojelu, IPCC