Uusi teollinen vallankumous?

Print PDF Email

TEK-lehdelle/ Satu Hassi 26.11.07

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin tuoreesta raportista on helppo poimia uhkakuvia. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, kuivuus, ruokapula, tuhotulvat ja myrskyt voivat suistaa laajoja alueita sekasortoon ja sotiin.

Vuosisadan puoliväliin mennessä hiilidioksidipäästöt henkeä kohti tulisi pudottaa korkeintaan kahteen tonniin vuodessa koko maailmassa. Se on noin viidesosa Suomen ja EU:n nykytasosta ja alle myös Kiinan nykytason.

Kaksi tonnia hiilidioksidia tupruaa auton pakoputkesta vajaan 17 000 kilometrin matkalla, jos kärryn päästöt ovat 120 g/km eli bensaa kuluu 5 litraa sadalla. Sen verran saisit vuodessa ajaa kahden tonnin kiintiöllä, jos kotisi sähkö ja lämpö tulisivat hiilidioksidipäästöttömistä energiamuodoista, eivätkä ostoksesi ja harrastuksesikaan aiheuttaisi päästöjä. Vaihtoehtoisesti saisit käydä kerran vuodessa Kanarialla.

Näin ilmaistuna ilmastonsuojelu kuulostaa kieltäymysten tieltä. Mutta yhä useampi taho EU:n komissiosta suuryrityksiin on alkanut puhua uudesta teollisesta vallankumouksesta.

IPCC:n mukaan tekniset ratkaisut seuraavien vuosikymmenten päästövähennyksiin ovat pääosin olemassa. Lupaavia teknologioita, jotka voivat tulla avuksemme 10-20 vuoden kuluttua, on monta. Mainitsen kaksi Euroopan parlamentissa hiljattain kuultua esimerkkiä.

Nobelisti Carlo Rubbia kertoi, että keskitetyt aurinkovoimalat pystyisivät kattamaan koko Euroopan sähkönkulutuksen ruudulla, joka on vajaat 200 km kanttiinsa. Aurinkofarmien uskotaan olevan kaupallisesti kannattavia 15-20 vuodessa.

Honeywell-yhtiön edustaja kertoi leväviljelmistä, joiden biodieselsato hehtaarilta on vuodessa yli 30 000 litraa, melkein 10 kertaa verrattuna öljypalmuun ja yli 30 kertaa verrattuna rypsiin. Leväfarmit tulevat kannattaviksi 5-10 vuodessa. Sekä ne että aurinkofarmit voidaan sijoittaa autiomaihin.

Uuden teollisen vallankumouksen voittajat ratkeavat uuden energiatekniikan markkinoilla. 1990-luvulla Suomi oli hyvin kehityksen kelkassa. Suomalaisten osuus tuulivoimatekniikan maailmanmarkkinoista oli sama kuin paperiteollisuutemme osuus paperin maailmanmarkkinoista. Paperin markkinat olivat isommat, mutta tuulivoiman vuotuiset kasvuprosentit kaksinumeroisia, silloin ja nyt.

Nyt tuulivoima on isoa jo absoluuttisinakin numeroina. Mutta 2000-luvulla emme ole pysyneet uuden energiatekniikan kehityksen vauhdissa. Se on ollut poliittinen valinta. EU:ssa on vain kolme maata, jotka eivät vauhdita investointeja uusiutuvaan energiaan joko syöttötariffeilla tai vihreän sähkön kiintiöillä. Ne ovat Malta, Puola ja Suomi.

Kanto syöttötariffien kaskessa on paperiteollisuus. Puun hinnannousua pelkäävät paperipatruunat eivät halua syöttötariffia puuhakesähkölle. Sen ymmärrän. Mutta samaan hengenvetoon paperiteollisuus vastustaa myös tuulivoiman syöttötariffia. Eikä hallituksilla ole ollut tarpeeksi rohkeutta uhmata paperipatruunoita.

Kukin ala saa tietysti lobata omia etujaan niin viisaasti tai tyhmästi kuin itse valitsee. Mutta päättäjien ei pitäisi antaa vanhoille jättiläisille veto-oikeutta, jolla estetään tulevaisuuden alojen kehitys.

Avainsanat: ilmastonmuutos, ilmastonsuojelu, IPCC, uusiutuva energia